Sain tänään kuulla koulussa opettajalta jotain sellasta mitä en välttämättä olisi halunut tietää. Olin teknisen tunnilla ja yks opettaja oli mulle et onks teijän iskä mennyt suvin kanssa kihloihin? Tulin ihan hiljaseks ja meinas ihan parku päästä. Mutta pidätin.. Mun sisko soitti tänään iskälle ja kysyi: että pitääkö paikkaansa että olette mennyt kihloihin? Ja vastaus oli juu! Ei me oltais sitä muuten saatu tietää ellei opettaja olisi kysynyt. Hävettää mennä kouluun. Meijän porukat erosi melkein kaksi vuotta sitten. En olisi koskaan halunut kuulla tuollaista. Inhoon sitä pikku lumppuu! En haluu enkä aijo olla sen kanssa enään missään tekemisissä. Mulle ei ole sille enään mitään asiaa. Eikä tulekkaan olemaan. Miten iskä voi olla tollanen? Miksi se ei kertonut meille? Ajatteleeks se yhtään meitä? Jos niille tulee lapsi, sitä en hyväksy. Ja ketään ei tietenkään voi pakottaa.. Tä päivä on mennyt ihan päin persettä..
Onneks mulla on joitain sellasii ihmisii jotka ihan oikeesti rakstaa mua. Äiti, sisko ja poikaystävä. Millanen tä elämä olisi ilman niitä?
Olisinhan se kiva olla iskän kanssa tekemisissä, ei niin ei.. Se tapaaminen on kaikkea muuta paitsi helppoa. Aijon mennä huomenna kriisikeskus etappiin juttelemaan. Kävin siellä yhdessä vaiheessa ja sitten se loppui. Se on jotenkin ihanaa jutella jollekkin sellaselle ihmiselle joka ei todellakaan tunne mua.. Aijon mennä sinne huomenna. En halua sulattaa tätä kaikkea yksin sisälläni. Paljon parempi kun siitä juttelee jollekkin..
Miksi tä elämä on välillä niin perseestä?
Nytten taas miettii että miten tästä eteen päin?
Jos viellä kertoisin tähän sellasen mitä mulle on tapahtunut niin en usko että KETÄÄN teistä on kokenut sellasta kun mä. Siitä on melkein 4 kuukautta aikaa kun mut meinattii raiskata. Onneksi se jäi yritykseksi. Siitä ei sitten enempää. Kaikkea sitä pitäisi kestää. Nytten mun elämä on pikkasen parempaan päin.. Mutta tämä iskän kihloihin meno pitäisi viellä sulattaa. Se vie taas oman aikansa..
Ikuinen arpi. Jota ei ikinä voi unohtaa.
Vastailkaa...!
Onneks mulla on joitain sellasii ihmisii jotka ihan oikeesti rakstaa mua. Äiti, sisko ja poikaystävä. Millanen tä elämä olisi ilman niitä?
Olisinhan se kiva olla iskän kanssa tekemisissä, ei niin ei.. Se tapaaminen on kaikkea muuta paitsi helppoa. Aijon mennä huomenna kriisikeskus etappiin juttelemaan. Kävin siellä yhdessä vaiheessa ja sitten se loppui. Se on jotenkin ihanaa jutella jollekkin sellaselle ihmiselle joka ei todellakaan tunne mua.. Aijon mennä sinne huomenna. En halua sulattaa tätä kaikkea yksin sisälläni. Paljon parempi kun siitä juttelee jollekkin..
Miksi tä elämä on välillä niin perseestä?
Nytten taas miettii että miten tästä eteen päin?
Jos viellä kertoisin tähän sellasen mitä mulle on tapahtunut niin en usko että KETÄÄN teistä on kokenut sellasta kun mä. Siitä on melkein 4 kuukautta aikaa kun mut meinattii raiskata. Onneksi se jäi yritykseksi. Siitä ei sitten enempää. Kaikkea sitä pitäisi kestää. Nytten mun elämä on pikkasen parempaan päin.. Mutta tämä iskän kihloihin meno pitäisi viellä sulattaa. Se vie taas oman aikansa..
Ikuinen arpi. Jota ei ikinä voi unohtaa.
Vastailkaa...!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siis suoraan sanottuna valitat ihan turhasta,raiskausyritys on tietysti karmea asia,mutta jos nyt puhutaan tosta sun isästä,niin ootko sitä mieltä että sen pitäs loppuikänsä surra sen eroo mutsis kans,eikö se sais mennä eteenpäin elämässään?? Ehkä se ei kertonu kihlauksestaan sulle just siks et se pelkäs sun reaktioo ja halus nauttia onnestaan vähän aikaa ennen kun puhuu sun kans.. Tuo ei tarkoita että isäsi ei välittäisi sinusta,hän vain on löytänyt uuden ihmisen elämäänsä. Reagoisitko samalla tavalla jos äitisi menisi kihloihin jonkun miehen kanssa?? Olen sitä mieltä että isäsi kihloihin menossa ei ole mitään pahaa (en toki tiedä kokonaistilannetta,mutta kertomasi perusteella) ,sinä vain ylireagoit ja rankasti,varsinkin ikuinen arpi on melkoista liioittelua. En nyt tahdo tässä omista kokemuksistani ruveta valittamaan,mutta voin sanoo että vaihtaisin ne ilomielin sun "koettelemuksiin".
yhyn edelliseen siinä, että valitat turhasta. ikuinen arpi on liioittelua, elämä jatkuu se pitää vain hyväksyä ja sen kanssa pitää oppia elämään. Kaikki haluavat jatkaa elämäänsä. uskon että isäsi rakastaa sinua, mutta hänkin tarvitsee ns. aikuista rakkautta elämäänsä. hyvät jatkot
siis mitä valitat.
totta kai se isäs saa tehä mitä haluaa se on vapaa
No kyllä tuo kieltämättä oli aika tyhmää käytöstä sun iskältäs, ois ainaki voinu kertoo..
Voi herranjumala sentään. On sullakin kuule ongelma. Isä meni kihloihin, herää tää on ALKUA! En tiedä kuin vanha olet mutta tässä kun on ikä karttunut, elämä tulee vaikeammaksi ja pakko sulattaa kaikki vaikeat asiat. Mun mutsi meni naimisiin niin että kertoi sen vasta kun olivat menneet, itse sanoin jaaha, ei ole mun asia tee mitä tykkäät. Kuitenkin edelleen asun samassa talossa sen kans ja sen miehen. Toikin on pieni murhe tässä maailmassa ja mun elämässä. Sitä on kokenut ja saa kokea paljon vaikeampia asioita. Viellä on hyväksyttävä ne. Sulla tähän mennessä on todella pienet ongelmat. Verrattuma mailman todellisiin ongelmiin. Mut herää toi ei voi olla ongelma.