Muutaman vuoden tauon jälkeen kävin perheenjäsenten kanssa Tukholmassa ja kaupunki yllätti jälleen. Tukholmassa kaikki on noin kaksi kertaa suurempaa kuin Helsingissä ja julkiset rakennukset ovat suorastaan jättimäisiä ja kaupungin keskustassa todella riittää betonia. On Helsingissäkin kaupungin kokoon nähden suuria rakennuksia, kuten Rautatienasema ja Eduskuntatalo, mutta Tukholmassa sellaiset triviaalimmat rakennukset, kuten Kuninkaallinen kirjasto, olivat suurin piirtein kymmenen kertaa suurempia kuin esimerkiksi meidän presidentinlinnamme.
Vauraskin Tukholma on selvästi, mutta hämmentävää kyllä, jollain lailla rapistunut verrattuna Helsinkiin. En tiedä onko syy siinä, että iso osa Helsingin modernista rakennuskannasta on 70-80-luvuilta, kun Tukholmassa vauhtiin päästiin jo 60-luvulla, mutta Tukholma tuntuu kuluneelta ja huolimattomasti ylläpidetyltä helsinkiläisen silmin. Kun tulimme Silja Linen terminaalista Gärdetin metroasemalle, oli vastassa jokin ihmeellinen porttisysteemi. Saimme pahvilippuja, jotka Helsingissä on unohdettu vuosia sitten. Niitä kävimme sitten leimauttamassa porttivahdilla ja pääsimme asemalaiturille. Asemalaiturilla oli jokin ulkomaalaista syntyperää oleva ihminen lakaisemassa luudalla lattiaa. Helsingissä mennään suhisevillä ja ulisevilla lakaisukoneilla pitkin laitureita, eikä luultavasti siivoushommaan saataisi ketään, jos siellä pitäisi luudan kanssa heilua. Metroasema oli vanha, massiivinen ja kolkko. Katto kaartui menneiden vuosikymmenten tyyliin ja rullaportaat olivat antiikkiset. Koitin miettiä, missä ruotsalaisten oletettu vauraus näkyy kyseisen metroaseman suhteen ja sitten tajusin. Asema sijaitsi kaukana keskustan ulkopuolella, mutta sinne mentiin ties kuinka pitkää louhittua tunnelia pitkin. Vesi valui tunnelin seiniä pitkin sadepäivän jäljiltä ja mietin, että Helsingissä olisi luultavasti jo remontti päällä, jos tilanne olisi samanlainen julkisessa tilassa. Sama ilmiö tulikin Tukholmassa tutuksi. Kaikki on suurpiirteistä ja isolla rahalla tehtyä, mutta ei ollenkaan niin modernia, hyvin hoidettua ja tyylikästä niin kuin Helsingissä. Aloin uskoa turistien tarinoita Helsingistä. Se tosiaan on jopa Tukholmaa modernimpi ja teknisempi.
Metro saapui ja se oli uudehko. Pehmeät penkit, muoviset hilavitkuttimet ja kahden kuljettajan systeemi paljastivat taas, että on sveduilla kuitenkin rahaa. Joka aseman kohdalla kuljettaja örisi jotain mikrofooniinsa ja taas matkaa jatkettiin. Turvallisuus, siitä ei ilmeisesti tingitä Ruotsissa. Samaa kaivattaisiin Suomessakin. Meillä ei viranomaisia löydy etsimälläkään, Tukholmassa sen sijaan oli jokin vahti tai muu virkailija joka nurkassa. Kiehtovaa meininkiä siinä mielessä, että ruotsalaiset ovat pakotettuja suuren maailman menoon. Ilmeisesti Tukholmassa sattuu ja tapahtuu ja svenssonit kun ovat niin lapatossuja, niin virkailijoiden täytyy pitää tavallisen pulliaisen puolta. Helsingissä tulee nyrkistä, jos joku alkaa ryttyilemään, eli sen vuoksi viranomaisten armeijaa ei viitsitä ylläpitää.
Vanhassa kaupungissa ja Norrmalmilla kadut olivat hyvin hoidettuja ja tilaa oli paljon. Mutta yksi asia hämmästytti. Vessoja oli vähän, ne olivat maksullisia ja joka paikassa oli hirveä tungos.
Tukholma oli kuitenkin miellyttävä kohde siinä mielessä, että suomalaista oli mahdotonta erottaa katuvilinästä. Pariin kertaan koitin bongata suomalaisia ja joka kerta mielestäni niin ugrilaisen näköinen tyyppi paljastui ruotsalaiseksi. Kerran ajattelin yhden naisen nähdessäni, että onpa siinä kaunis ruotsalaistyyppinen nainen. Pitkä ja hoikka. No, hän alkoi sitten puhumaan savoa ystävälleen. Lopetin kansallisuuksien bongaamisen siltä erää.
Mutta vieläkin minua askarruttaa se, että miksi Tukholmassa teiden kunto muistuttaa monesti Viron teiden kuntoa ja miksi laitakaupungilla kaikki on niin tavattoman ränsistynyttä? Kadut ovat leveitä ja svedut painavat niitä pitkin isoilla Volvoillaan pedaali pohjassa, mutta kaikesta syntyy jotenkin DDR-mäinen vaikutelma. Massiivista, rikasta, mutta äärimmäisen huoletonta ja suurpiirteistä. Keskustan pilvenpiirtäjien pellit ovat ruosteessa, puistossa pensaat kasvavat ties mitä härpäkettä, kyltit ovat vinossa, asfaltti repeytynyttä ja huonosti paikattua, katukiveykset ovat aivan killissä, "Finlandsparken" tuskin on mikään puisto koskaan ollutkaan ja hylätyt rakennukset yhdessä modernien lasibetonipalatsien kanssa muodostavat omituisen kakofonian.
Outo kaupunki. Suuri, kansainvälinen ja massiivisuudessaan kiehtova, mutta samalla epäselvä ja vaarallisen oloinen. Ruokakaupoissa oli aivan olemattomat valikoimat ja en nähnyt Tukholmassa oikein mitään niin mahdottoman kaunista, millä kaupunkia mainostetaan. Itse asiassa se oli suurimmaksi osaksi rumahkoa ja tylsää betoniviidakkoa.
Mutta kyllä Tukholma on aito Metropoli. Jotenkin villi ja elinvoimainen, joskin kenties menettänyt jotain arvokkuudestaan ja saanut tilalle ripauksen rappioromantiikkaa. Mitä tukholmalaiset itse ajattelette kaupungistanne?
Vauraskin Tukholma on selvästi, mutta hämmentävää kyllä, jollain lailla rapistunut verrattuna Helsinkiin. En tiedä onko syy siinä, että iso osa Helsingin modernista rakennuskannasta on 70-80-luvuilta, kun Tukholmassa vauhtiin päästiin jo 60-luvulla, mutta Tukholma tuntuu kuluneelta ja huolimattomasti ylläpidetyltä helsinkiläisen silmin. Kun tulimme Silja Linen terminaalista Gärdetin metroasemalle, oli vastassa jokin ihmeellinen porttisysteemi. Saimme pahvilippuja, jotka Helsingissä on unohdettu vuosia sitten. Niitä kävimme sitten leimauttamassa porttivahdilla ja pääsimme asemalaiturille. Asemalaiturilla oli jokin ulkomaalaista syntyperää oleva ihminen lakaisemassa luudalla lattiaa. Helsingissä mennään suhisevillä ja ulisevilla lakaisukoneilla pitkin laitureita, eikä luultavasti siivoushommaan saataisi ketään, jos siellä pitäisi luudan kanssa heilua. Metroasema oli vanha, massiivinen ja kolkko. Katto kaartui menneiden vuosikymmenten tyyliin ja rullaportaat olivat antiikkiset. Koitin miettiä, missä ruotsalaisten oletettu vauraus näkyy kyseisen metroaseman suhteen ja sitten tajusin. Asema sijaitsi kaukana keskustan ulkopuolella, mutta sinne mentiin ties kuinka pitkää louhittua tunnelia pitkin. Vesi valui tunnelin seiniä pitkin sadepäivän jäljiltä ja mietin, että Helsingissä olisi luultavasti jo remontti päällä, jos tilanne olisi samanlainen julkisessa tilassa. Sama ilmiö tulikin Tukholmassa tutuksi. Kaikki on suurpiirteistä ja isolla rahalla tehtyä, mutta ei ollenkaan niin modernia, hyvin hoidettua ja tyylikästä niin kuin Helsingissä. Aloin uskoa turistien tarinoita Helsingistä. Se tosiaan on jopa Tukholmaa modernimpi ja teknisempi.
Metro saapui ja se oli uudehko. Pehmeät penkit, muoviset hilavitkuttimet ja kahden kuljettajan systeemi paljastivat taas, että on sveduilla kuitenkin rahaa. Joka aseman kohdalla kuljettaja örisi jotain mikrofooniinsa ja taas matkaa jatkettiin. Turvallisuus, siitä ei ilmeisesti tingitä Ruotsissa. Samaa kaivattaisiin Suomessakin. Meillä ei viranomaisia löydy etsimälläkään, Tukholmassa sen sijaan oli jokin vahti tai muu virkailija joka nurkassa. Kiehtovaa meininkiä siinä mielessä, että ruotsalaiset ovat pakotettuja suuren maailman menoon. Ilmeisesti Tukholmassa sattuu ja tapahtuu ja svenssonit kun ovat niin lapatossuja, niin virkailijoiden täytyy pitää tavallisen pulliaisen puolta. Helsingissä tulee nyrkistä, jos joku alkaa ryttyilemään, eli sen vuoksi viranomaisten armeijaa ei viitsitä ylläpitää.
Vanhassa kaupungissa ja Norrmalmilla kadut olivat hyvin hoidettuja ja tilaa oli paljon. Mutta yksi asia hämmästytti. Vessoja oli vähän, ne olivat maksullisia ja joka paikassa oli hirveä tungos.
Tukholma oli kuitenkin miellyttävä kohde siinä mielessä, että suomalaista oli mahdotonta erottaa katuvilinästä. Pariin kertaan koitin bongata suomalaisia ja joka kerta mielestäni niin ugrilaisen näköinen tyyppi paljastui ruotsalaiseksi. Kerran ajattelin yhden naisen nähdessäni, että onpa siinä kaunis ruotsalaistyyppinen nainen. Pitkä ja hoikka. No, hän alkoi sitten puhumaan savoa ystävälleen. Lopetin kansallisuuksien bongaamisen siltä erää.
Mutta vieläkin minua askarruttaa se, että miksi Tukholmassa teiden kunto muistuttaa monesti Viron teiden kuntoa ja miksi laitakaupungilla kaikki on niin tavattoman ränsistynyttä? Kadut ovat leveitä ja svedut painavat niitä pitkin isoilla Volvoillaan pedaali pohjassa, mutta kaikesta syntyy jotenkin DDR-mäinen vaikutelma. Massiivista, rikasta, mutta äärimmäisen huoletonta ja suurpiirteistä. Keskustan pilvenpiirtäjien pellit ovat ruosteessa, puistossa pensaat kasvavat ties mitä härpäkettä, kyltit ovat vinossa, asfaltti repeytynyttä ja huonosti paikattua, katukiveykset ovat aivan killissä, "Finlandsparken" tuskin on mikään puisto koskaan ollutkaan ja hylätyt rakennukset yhdessä modernien lasibetonipalatsien kanssa muodostavat omituisen kakofonian.
Outo kaupunki. Suuri, kansainvälinen ja massiivisuudessaan kiehtova, mutta samalla epäselvä ja vaarallisen oloinen. Ruokakaupoissa oli aivan olemattomat valikoimat ja en nähnyt Tukholmassa oikein mitään niin mahdottoman kaunista, millä kaupunkia mainostetaan. Itse asiassa se oli suurimmaksi osaksi rumahkoa ja tylsää betoniviidakkoa.
Mutta kyllä Tukholma on aito Metropoli. Jotenkin villi ja elinvoimainen, joskin kenties menettänyt jotain arvokkuudestaan ja saanut tilalle ripauksen rappioromantiikkaa. Mitä tukholmalaiset itse ajattelette kaupungistanne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Helsingissä ei ole virkailijoita tai vahteja missään koska kaikesta säästetään. Taitaa niitä nyrkkejä enimmäkseen Helsingissä heilutella nimenomaan se roskasakki joten se siitä sinun analyysistäsi.
Hesassa ei ole mitään, mikä kiinostaisi niin paljon, että jäisin etsimään se nähtävyyksiä. Kadut ovat huonossa kunnossa, huonosti hoidettuja. "Tukholma on epäselvä"... Oho... Hesassa ei löydä mitään, mutta Tukholmaan ei voi eksyä. Helsinki on huonosti kyltitetty. Viraspaikkakuntalainen ei oikein läydä, mutta Tukholma, se on hyvin kyltitetty autoilijoita varten. Useita vapaa-ajan alueita kaupunkimaisemissa. Olet tainnut kulkea yhtä katua edes-takaisin?
Helsinki arvioidaan turisteille tehdyissä kyselyissä aina kärkeen matkakohteiden miellyttävyyttä mitattaessa. Helsingissä on Suomenlinna, joka on kyllä turistikohteena Vanhan Kaupungin veroinen. Tukholmalla tosin on Gamla Stanin lisäksi Vasamuseet, mutta muuta mielenkiintoista Tukholmalla ei ole. Kaupunki itsessään on mielenkiintoinen.
Helsinki ilmentää suomalaista elämäntapaa parhaimmillaan ja se kiinnostaa tänne saapuvia turisteja. Ei se, onko täällä jokin massiivinen pömpeli, jota voi tulla pällistelemään.
Ei mikään muuta sitä tosiasiaa, että Tukholma oli rapistunut ja rumakin monellakin tapaa. Mutta sellaisia suurkaupungit ovat. Osasin toki odottaa, että joku vetää aloituksestani herneen nenään.
remonteissa sekä puistojen ja teiden kunnossa pidoissa, koska ensi kesänä ovat kruununprinsessan häät ja silloin laitetaan enemmän rahaa remppaamiseen.
Prinsessan häät ja koko kaupunki säästää niiden takia...
Iso osa Tukholman rapistuneisuudesta on kuitenkin sellaista, että sitä ei yhdessä, eikä kahdessa vuodessa laiteta kuntoon. Taitaa olla laajempi ongelma?
Minua ei millään opilla saisi matkustamaan paikkoihin, joista en pidä, varsinkaan, jos epämiellyttävyys on sitä luokkaa, että siitä on vielä kirjoiteltava RUOTSIN SUOMALAISTEN PALSTALLA!
Meitähän asia ei koske. Me asumme jo täällä! JOs aikomuksesi on vaikuttaa muitten finnien ruotsiin matkustamisessa, silloin olet valinnut väärän palstan nureutesi kohteeksi.
Hyvä että kirjoitat! En tosiaan ymmärrä edellistä kirjoittajaa. Hänestä on tullut jo selvästi ruotsalainen...
Minusta on kiva saada tietää vertailua.
Jatka vaan arvioita!
Kiitos mielipiteistä!