hei kaikki syöpälaiset, olen 50 v. ja sinkku. Mietin usein, että miten me sinkut oikein selviämme tässä yhteiskunnassa tämän sairauden kanssa.Olen ollut sinkku koko sairauteni ajan ja jo ennen sitäkin. Nyt kun hoidot ovat ohi ja yksirintaisen elämä on alkanut toden teolla olen alkanut miettiä, että mitenköhän muut sinkut ovat elämäänsä jatkaneet. Onko kellekään syövän jälkeen tullut uutta rakkautta eteen tai miten yleensä miehet ovat teihin suhtautuneet, siis lähinnä tähän yksirintaisuuteen.Olemmeko me edelleen naisia yksirintaisinakin vai hyljeksitäänkö meitä?Kesää kaikille ja kommentoikaa.
Suhteet
syövän jälkeen
7283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tulee joskus mietittyy.. että onnistuuko enää ns. seurustelu. minulta ei putu rinta, mutta pussi on mahassa roikkumassa lopun elämää. aikasemmassa kirjotuksessa kerroin, että minulla EHKÄ alkaa seurustelu??? nyt odotan toisaalta kauhuissani kun se muuttaa tännepäin suomea lähiaikina, kui miu käy??? olenko edes ite valmis siihen.? kuitenki on aika noloa kun maha esimerkiks saattaa toimia millon sitä huvittaa. ym mukavaa... en kai ole itekkään oikeen vielä hyväksyny kokonaa tätä hommaa. ei aina itteesä tunne täyspainoisesti naiseksi...toisaalta jos mies ei hyväksy täläsenä, ni ei välitä sitten tosissaan... mie oon sinkkuna ollu yli 6v siulle myös hyvää loppukesää ja onne mies asioissa :)))
sinkku lopun ikääni.Uskon,jos löydät kunnon miehen hän hyväksyy sinut sellaisena kun olrt.Ei muuta kun tansseihin vaan.
mietit asiaa ja olet epävarma.
Asia on kai niin,että terveillä on jonkinlaisia ennakkoluuloja ja pelkoja,heille kun rinnan puuttuminen tai sitten avanne on täysin vieraita asioita.
Muistamme varmasti itse ajan,jolloin olimme terveitä : eikö joku rinnan poisto tai avanne, eikö ne olleet meille jotain pelottavaa,tai sellaista mitä emme sen kummemmin edes ajatelleet..
Sanoisin tähän asiaan että elämänkokemusta omaava mies ei näistä pahemmin hätkähdä,jos on nähnyt elämässään muutakin,kuin omat pienet piirinsä .
Aamun - virkulle haluan sanoa että jos mies pelästyy sinun avannetta,unohda hänet ellei hän sinun kanssasi ymmärrä,että avanne on hinta sinun elämästäsi.
Ihmisen täytyy elää ja päästä sisään tähän meidän syöpäläisten maailmaan,samoja ihmisiä olemme,kuin ennen sitä,mitä jouduimme kokemaan.
Samoja muuten,mutta paljon,niin paljon kokeneempia ja ymmärtäväisempiä tällaisia asioita kohtaan.
Minä löysin kumppanini sen jälkeen,kun toinen rintani oli jouduttu poistamaan.
Minulla oli sikäli hyvä tuuri,että nykyisen miesystäväni sukulaisella on ollut rintasyöpä.
Sedälläni oli avanne vuosikymmenien ajan,nuorempana se oli minulle jotenkin ihmetys ja kummajainen, siitä ei koskaan puhuttu.
Valitettavasti setäni on jo pois täältä nyt,kun se avanne ei enää mielestäni ole mitään kummallista,avanne tai ei,mitä siitä?
Mitä eroa siinä on,tuleeko se tavara ulos peräaukosta vai suoraan avanteeseen,ei yhtään mitään.
Hyvää oloa kaikille syövän kokeneille,meillä on se jokin,mitä kaikilla terveillä ei ole.
Arvaatteko,mitä tarkoitan? :))
este parisuhteelle, ei ainakaan näin aikuisiässä ,mies jolla on aivot ja empatiaa niin sellainen mies ymmärtää
ja minun miesystäväni on sanonut,että paljon puuttuisi hänen elämästään ellen olisi selvinnyt syövästä.
Siinä ei merkitse mitään onko rintoja yksi,kaksi tai vaikka ei sitten yhtään.
Kohtasin miesystäväni noin 2.vuotta rinnan poiston jälkeen.
Avanne,rinnattomuus tai mitä muuta vain,tietäkää että sellainen ei merkitse mitään hänelle,joka hakee ihmistä ja elämäntoveria,ei seikkailua.
Toivon että te kaikki kohtaatte hänet vielä,pois kaikki pelko ja epävarmuus,erään rintasyövän sairastaneen poliitikon puolisokin sanoi,ettei heidän rakkaus ole rinnasta kiinni:)
tämä mies on tietonen minun avanteesta ollut kokoajan. koska olen tuntenut hänet noin 4v. hänen suvussaan on myös ollut paljon syöpää. ja tietää muutkin minun sairaudet... minä olen ite hirveen epäluulonen..... mutta yritän olla nyt panikoimatta. onnistuuko vai ei.... hih hii mukavaa torstaita kaikille. minä menen kohta onkolokille kuuntelee jatko tutikmuksia :))) kirjotin lapulle mitä minun pitäs muistaa kysyy silt. toivottavasti muistan lukee siel sen lapun. ;)
iloinen puolestasi.
Minä niin toivoisin myös löytäväni uuden rakkauden vielä; syöpäleikkauksestani on nyt kulunut vuosi.
Toivottavasti sinun onkologikäyntisi toi sinulle hyviä uutisia.
Olen 34-vuotias tällä hetkellä ja ihmissuhteet ovat kovin vaikeita ainakin minulle lie mistä johtuvat. En ole mielestäni kovin rumakaan ja olen suhteellisen avoin kaikille uusille asioille, myös orastaville ihmissuhteille. Kuitenkin kun pääsen miehen kanssa lähietäisyydelle ja aloitan puhumaan luottamuksellisista asioista tai niistä asioista mitä minulle on tapahtunut elämäni aikana, huomaan joka kerta, että se on iso virhe.
Kun esille tulee sana syöpä ja se, että olen sairastanut sellaisen syövän joka koskettaa minun genitaalisia alueita, huomaan miehen asenne muuttuu heti. Ensimmäiset kysymykset ovat voinko vielä saada lapsia ja olenko nyt terve. Olen ollut rehellinen siitä kuinka asia on, koska ajattelen, että se tulee kuitenkin ilmi jossain vaiheessa miksi sitä sitten peittelemään.
Joidenkin miesten mielestä huomaan, että olen liian vahva, kun olen selvinnyt ja he eivät kestä sitä, että nainen voi olla niin voimakastahtoinen ja muutenkin selvillä siitä mitä elämältään haluaa. Ns. Fuckbodyjä löytyy kyllä, mutta ne eivät koskaan mene pidemmälle, koska he ajattelevat, että olen viallinen kun olen sairastanut syövän.
Joskus ajattelen, että luovutan ja elän loppuelämäni yksin, mutta turhalta tuntuu jos ei saa jakaa elämäänsä kenenkään kanssa, vaikka minussa ei mitään vikaa mielestäni olekaan. Joskus tuntuu, että jonkun muun pitäisi tehdä ajatustyötä hieman siinä mitenkä kohtelee lähimmäistään tällaisessa tilanteessa. Ymmärrän kyllä, että jos ei ole ollut syövän kanssa vastakkain se on uusi ja pelottava asia, mutta minusta joka sen olen sairastanut se ei enää ole niin pelottava ja toki vastaan rehellisesti asiaan liittyvissä kysymyksissä.
Toivon silti, että vastaani tulisi aito ja oikeanlainen rakkaus, joka kestää myrskyt ja tyvenet.