Taideteos?

Rakas, kuiskasit yöhön.
Kauniin sanan vailla sisältöä.
Miten se kuulosti korvissani
ihan kirosanalta?

Ole vain kainalossa, sanoit.
Sanasi tippuivat kylminä
mieleni kosteikkoon.

Tule, komensit!
Enkä tiennyt mihin suuntaan
ryntäisin, etten jäisi ansaasi.

Enkä enää hymyile,
kuten ennen.
Saan aikaiseksi vain
kipeän irvistyksen.

Huomaatko?
Nyt olen se,
jota vuosia hioit ja palvoit.
Olin taideteoksesi,
kehuit.

Kerron sinulle totuuden nyt.
Ei ollut sinusta taiteilijaksi.
8229
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

elämän karuutta, rakkauden riipaisevuutta
on runosi. Vahvoin elementein koottuna,
jonka loppu on kyllä surullinen.

Toinen ihminen ei voi muokata toista,
rakkaus on yhteiseen hiileen puhaltamista.
Ensimmäinen säe erityisesti koskettaa,
vaikka koko runosi on elämänmakuinen
kaikessa koskettavuudessaan.

Äänestä
  • ihminen muuttuu haluttuun suuntaan,
    mutta jonain päivänä (toivottavasti/onneksi)
    karu totuus paljastaa kaiken

    näit vahvasti runon sisään
    runoilija kiittää =)

    Äänestä

Runosi kulkee surun polkua.Olen kokenut samaa.
Voimaa sinulle.

Äänestä
  • kiitän voimasta
    ja mitä yli jää
    palautan Sinulle

    Äänestä

Voimakasta runoutta!
Riipivää tunnetta, vihlaisi ihan vatsanpohjasta asti
tämän tekstin lukeminen.Tuli mieleeni vanha parkkiutunut
parisuhde josta kaikki tunteet yksitellen ovat kuolleet ja
mitä silloin jää jäljelle.......

Äänestä
  • eipä paljon jäljelle jää
    näitä surullisia sanoja lähinnä

    Äänestä

Pettyy liian monasti
putoaa pohja suhteelta
jonka piti olla luja
..hymy hyytyy
Yhteinen taideteos
rakkaus
jää toteutumatta.


Kirjoitat koskettavia elämältä maistuvia runoja :)
siitä kiitos näin työn ohessa

Äänestä
  • elämä maistuu välillä karvasmantelilta
    sen jokainen tietää:(
    vattuja odotellessa =)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


valkoinen tulppaani kirjoitti:

Rakas, kuiskasit yöhön.
Kauniin sanan vailla sisältöä.
Miten se kuulosti korvissani
ihan kirosanalta?

Ole vain kainalossa, sanoit.
Sanasi tippuivat kylminä
mieleni kosteikkoon.

Tule, komensit!
Enkä tiennyt mihin suuntaan
ryntäisin, etten jäisi ansaasi.

Enkä enää hymyile,
kuten ennen.
Saan aikaiseksi vain
kipeän irvistyksen.

Huomaatko?
Nyt olen se,
jota vuosia hioit ja palvoit.
Olin taideteoksesi,
kehuit.

Kerron sinulle totuuden nyt.
Ei ollut sinusta taiteilijaksi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu