tyttö on nyt 7kk ja oon miettinyt sitä että olisi paljon helpompaa, kun laittasin illalla tytön sänkyyn ja hän vaan nukahtaisi. Miten saisin sen noin menemään? Aina kun ollaan yritetty ja yksin jätetty sinne huoneeseen, niin tyttö huutaa vaan ja oottaa että joku tulee hakemaan pois.:/ Ja lopulta minä haen sen kun en kestä kuunnella sitä itkua. Nykyään aina vaan nukutan sen joko tissille, vaunuissa tai muulla tavalla. Huoh, vinkkejä? :)
Ei tarvi nukuttaa?
...
9433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä poika nukahtaa illalla itsekseen. Imetän sängyssä, suukotan ja toivotan hyvät yöt ja sitten poika jää yksin sänkyyn (meidän sängyssä nukkuu). Vähän aikaa siellä pyöriskelee ja etsii hyvää asentoa ja sitten nukahtaa.
En tiedä miten se näin hyvin alkoi sujua, joten ohjeita en osaa antaa.
Jospa kokeilisit vain useampana iltana etkä hae pois vaikka vähän kitisisi. Voit käydä nostamassa tutin suuhun ja rauhoitella, silittää päätä tms.
Mutta päivälläpä tämä ei meillä onnistukaan :/
niin ja meidän poika 5kk
minä en jättäisi itkemään, vaikka jonkun muun vauva olisikin luonteeltaan sellainen, että on pienestä pitäen jäänyt yksin nukkumaan. Vauvat ovat yksilöitä ja erilaisia. Sinun vauvasi selvästi kaipaa enemmän läheisyyttä ja apua nukahtamiseen, kuin edellisen kirjoittajan. Kyllä sekin aika vielä tulee, kun vauvasi on isompi, ja oppii kyllä nukkumaan yksinkin. En äkiseltään muista, minkä ikäiselle voi pienimuotoista unikoulua pitää, olisikohan ollut 6kk alkaen, MUTTA tällöinkin on "tassuhoito" tärkeää, eli vauvaa ei todellakaan jätetä yksin ITKEMÄÄN, vaan pidetään turvallista "tassua", siis omaa kättä, lapsen pyllyllä/alaselän päällä tämän hakiessa unta. Jos itku yltyy kovaksi, niin lapsi otetaan hetkiseksi syliin ja rauhoitellaan. Sitten ENNEN kuin täysin nukahtaa, lasketaan omaan sänkyynsä ja annetaan turvaa olemalla läsnä ja juuri tuolla "tassuttelulla" kerrotaan vauvalle, että äiti/isä ovat tässä ja on turvallista nukahtaa yksinkin. Pikkuhiljaa lapsi oppii nukahtamaan itsekseen, kun rutiini löytyy. Tähän voi toki vierähtää viikko jos toinenkin. En ole ekspertti, joten googlaa hakusanoilla "unikoulu", "tassuhoito" ja luulempa, että joku asiasta enemmän tietävä kommentoikin sulle vielä.
Granju suosittaa, että lasta ei jätetä yksin öiseen aikaan. Perhepeti voi taata paremman unen koko perheelle, kun vauvan yöheräämiset vähenevät. ”Please, please, please don’t Ferberize your baby”, Granju kirjoittaa – Dr. Richard Ferber on amerikkalainen lääkäri, joka on kirjoittanut Babywise-oppaan, jossa suosittelee huudattamisunikoulua vauvoille parempien yöunien takaamiseksi.
Granjun mukaan vauvan jättäminen yksin huutamaan on kaikkea muuta kuin suositeltavaa. Se on piittaamattomuutta vauvan tarpeista ja tylsyttää vanhempien vaistoa lapsen viestejä kohtaan. Lisäksi pitkitetty itkeminen on haitallista vauvoille. Kaiken huipuksi, Granju kirjoittaa, huudattaminen ei paranna yöunia yleensä kuin tilapäisesti.
Juliana, yksivuotiaan tyttären äiti, kertoo kokemuksensa huudattamisesta, ”Ferberin metodista”.
”Ferberin metodi oli itse asiassa syy, joka muutti meidät AP-vanhemmiksi. Kokeilimme sitä, kun Jenna oli puolivuotias, vaativa ja suuritarpeinen vauva. Jenna alkoi huutaa kurkku suorana sillä sekunnilla, kun lähdimme huoneesta (siliteltyämme ja taputeltuamme häntä ensin, kuten Ferberin kirjassa suositellaan). Hän jatkoi hirvittävää, korviasärkevää karjuntaansa pieniä taukoja lukuunottamatta neljän tunnin ajan.
Silloin tällöin kävimme kertomassa hänelle, että rakastamme häntä ja teemme tätä vain hänen omaksi parhaakseen. Joka kerta, kun näin hänen pienet kyynelten juovittamat kasvonsa anelemassa, etten jättäisi häntä, minusta tuntui kuin kuolisin. Mutta kirjan mukaan meidän oli tehtävä se, mikä oli Jennalle parhaaksi, jos halusimme olla hyviä vanhempia. Muuten hän ei koskaan oppisi nukahtamaan itsekseen. No, lyhyesti sanottuna hän ei lopultakaan nukahtanut tuona yönä ja minä tunsin sisälläni, että se mitä teimme, oli todella väärin.
Viikkoja tapahtuman jälkeen Jenna ripustautui minuun kuin apinanpoikanen eikä halunnut päästää minua näkyvistään. Hänen kurkkunsa oli käheä huutamisesta. Hän alkoi itse asiassa nukkua paljon huonommin kuin aikaisemmin, koska hän pelkäsi, että jättäisimme hänet taas yksin. Koko kauhea kokemus sai minut etsimään uudenlaista tapaa käsitellä hänen persoonaansa. Olen todella iloinen, että löysin Tri Searsin kirjan (”The Fussy Baby: How To Bring Out the Best in Your High-Need Child”, Signet 1989). Se muutti elämämme.” (Juliana)
Granju lainaa myös AP-guru Searsia kirjassaan:
”Kysymys: Olen kuullut, että jos vauva tottuu nukahtamaan rinnalle tai isänsä syliin, hän ei herättyään osaa nukahtaa itsekseen. Onko tämä totta?
Tri Searsin vastaus: Totta, totta – ja entä sitten? (---) Vauva on pieni vain lyhyen aikaa, ja tänä aikana luodaan luottamuksen perusta. Mieti, mitä tapahtuu, jos vauva herää yksin ja hänet pakotetaan, ennen aikojaan, rauhoittamaan itse itsensä. Koulukunta, jonka mukaan vauvan pitäisi oppia rauhoittamaan itse itsensä ja nukahtamaan ilman äidin ja isän apua jo ihan pienenä, jättää huomiotta tärkeän asian lapsen kehityksessä: tarve, joka on tyydytetty varhaislapsuudessa, poistuu. Sen sijaan tarve, jota ei ole tyydytetty, ei koskaan poistu kokonaan, vaan ilmenee myöhemmin ’kiintymishäiriöinä’: aggressiona, kiukkuna, eristäytymisenä tai vetäytymisenä ja kurinpito-ongelmina. Meillä on käytännön nyrkkisääntö: ensimmäisen vuoden aikana lapsen halut ja tarpeet ovat yleensä yhtä.” (lyhentäen suomennettu)
Loput täältä: http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apgranju.html
Jotkut tarttee nukuttajan viereen vielä 2-3 vuotiaanakin, toiset "osaavat" nukahtaa yksin jo vastasyntyneenä. Ja kaikkea siltä väliltä.
Jotkut "oppivat" nukahtamaan yksin kun opetetaan, toiset taas joutuvat paniikkiin jos jätetään väsyneenä yksin vaikka vain hetkeksi.
Jos lapsi alkaa itkemään heti kun poistut hänen luotaan, älä poistu. Jollain onnistuu niin että lapsen nukuttaa melkeen uneen ja sitten poistuu paikalta. Jos lapsi on liian virkeä (ei välttämättä pirteä) kun hänet jätetään nukahtamaan, hän joko alkaa touhuamaan omiaan tai sitten itkee. Eli lapsi pitää vähintäänkin rauhoitella ennen kuin hänet jättää yksin nukahtamaan.
Vauvat ja lapset todellakin ovat yksilöitä. Vauvaa ei voi pakottaa nukahtamaan yksin, on on sen sorttinen luonne, että tarvitsee aikuisen turvan nukahtaakseen. Tämä on tätä vanhemmuutta. Tärkein taito on osata tunnistaa lapsen tarpeet ja toimia hänen parhaakseen. Väitän, että suurin osa vauvoista ja lapsista tarvitsee aikuisen vierelleen, kunnes ovat nukahtaneet. Sitä paitsi, sinun vauvallasi alkaa juuri nyt pahin eroahdistuskausi, joka voi kestää 2 vuotiaaksi. Varaudu siihen, että joudut nukuttamaan vielä vuosikausia. Tätä se on. Vauvoilla on tarpeensa ja on normaalia, että he haluavat lähelleen jonkun nukahtamishetkellä. Lueppas tämä lastenpsykiatrin mielipide asiasta:
"Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa."
http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Meidän vauva (nyt n. 3 kk) nukahti aluksi rinnalle. Sitten jossain vaiheessa rupesi heräämään heti 15 min. siitä ja taas tarvitiin rintaa nukahtamiseen, joskus monta kertaa näin. Väsyin tähän, kun tuntui, että nukuttamiseen saattoi mennä monta tuntiakin ja olin koko ajan valmiudessa imettää. Toinen keino tässä vaiheessa oli sylissä pitäminen ja kanniskelu, kantoliina tai vaunut. Meidän vauvan rytmi on vielä sellainen, että nukkuu muutenkin lyhyitä unia päivisin. Näitä keinoja tarvittiin siis sekä päivällä, että illalla.
Sitten tuskaannuin illalla tilanteeseen kokonaan ja pyysin miestäni yhtenä iltana vuorostaan nukuttamaan. Hän onnistui nukuttamaan vauvan siten, että kanniskeli ensin laulaen, laittoi sänkyyn yhä laulaen ja piti vähän käsistä kiinni, muutti laulun hyräilyksi ja irroitti varovasti otteen. Alkuun nukuttaminen kesti n. 15 minuutista tuntiin. Alunperin odotti sängyn vieressä kunnes nukahti. Sitten kerran lähti pois, vaikka vauva vielä hereillä. Vauva nukahti kuitenkin ja nyt unirituaali on vähitellen kutistunut. Tällä hetkellä nostan iltamaidon jälkeen olalle, laulan kaksi laulua vauvaa kantaen ja peittelen sitten sänkyyn tutin ja räsyn kanssa, jonka vetää kasvoille ja jota näpräilee. Tällä tavalla nukahtaa rauhallisesti. Joskus saattaa vielä havahtua pari kertaa. Menen paikalle jo ennen itkua, koska vauva alkaa ensin huitoa käsillä ja "ähistä" kuuluvasti. Laitamme nukkumaan aina noin klo 9 aikaan. Jos näyttää, että vauva ei ole vielä halukas jäämään sänkyyn, otan nykyään hänet vielä mukaan sängystä. Missään vaiheessa ei ole tarvinnut itkettää. On mukavaa, kun illalla voi vielä n. tunnin ajan puuhailla jotain ja rauhoittua päivän jälkeen, ennen kuin menen sitten itse nukkumaan.
Siis jos vauva vielä havahtuu käyn laittamassa tutin suuhun ja silittämässä poskea ja tarvittaessa nostan vielä hetkeksi olalle. Sitten kun vauva rauhallisesti taas sängyssä lähden pois. Nykyään oikeastaan usein riittää tutin palauttaminen suuhun, jos se on pudonnut liian aikaisin ja vauva on siihen havahtunut.
ei olisi lapsia mutta kun on niin asiat on järjestettävä niin että vauvalla on turvallista olla.
Kun vauva oli n. 3kk alettiin laittaa vaan sänkyyn ja ovi kiinni. Siellä pikku hetken valittaa ja sitten nukahtaa. Hetkellä tarkoitan n. kahta minuuttia. Jos vielä sen jälkeen itkee kovasti niin haetaan pois sängystä vielä meidän kanssa valvomaan. Jos itsekseen jokeltelee ihan tyytyväisenä niin on annettu olla sängyssä. Näin ollaan toimittu myös päiväunien kanssa. Se on johtanut siihen, että vauva ei kyllä nuku, jos joku on huoneessa vieressä, vaan virkistyy ja alkaa seurustella, vaikka olisi väsynyt. Hän siis nukkuu eri huoneessa vanhempien kanssa ja ikää nyt 8kk.
Sun kohdallasi luulen, että voi olla vaikeaa enää saada nukahtamaan yksin, kun on tottunut tuohon ja on jo ikääkin 7kk. Se on varmaan teidän tytölle jo ihan rutiinia nukahtaa totutulla tavalla. Eri tapa ahdistaa ja pelottaa.