Eräs huoltokäyntini maalaistaloon jatkui illalle niin pitkään johtuen Fergusonin nostolaitteen viasta, että jatkaisin vasta aamulla, jos isännälle sopii yöpymiseni vaikkapa navetan ylisillä.
-Peseydyin saunan padasta saamani lämpimän veden avulla ja iltasen saatuani kävin ulkohuoneessa tarpeillani ja valmistauduin yöpuulle liiterinvintin huoneeseen “vellikellon” katoksen alle laitetulle yösijalle.
-Olihan keskikesä ja maalla oli ennenvanhaan suosittua nukkua ulkorakennuksiin sitä varten rakennetuissa kesähuoneissa. Jokainen luhtiaitassa tai noissa kesähuoneissa aikoinaan nukkunut muistaa tuon sateen hauskan ja romanttisen ropinan kattoon ja lähestyvän ukonilman kumun, kun samalla vilutti kosteiden lakanoiden ja peittojen alla.
-Hetken kuluttua kuulin ulkoa kiivasta keskustelua ja kuulin isännän äänen sanovan, “mitä sinä sen sille annoit!”?
-Menin ulos katselemaan mitä on tapahtunut, ja tilan poika kertoi että oli saanut valtavan hauen uistellessaan soutuveneellä viereisellä suurella järvellä, joka rajoittui osin maatilaan.
Väsytys oli kestänyt ainakin tunnin.
-Pojalla oli ollut keskituhdolla soutaessaan sellainen vanhanaikainen puinen uistinkela jalkaterän alla kaarta vasten ja siitä heti tuntisi, milloin nyppäisee. Siimana oli ollut vihreä punottu vahva monikuitusiima ja lisäapuna suurisuinen haavi. Uistimena oli ollut ehkä 12 senttinen “Professor” kahdella punaisella helmellä.
-Saatuaan hauen haavittua pitkän taistelun jälkeen, hän oli arvellut että tuo hirmuinen järkäle olisi ehkä ennätyskalarekisteriin kuuluva.
-Samassa paikalle oli pyyhältänyt nopeakulkuisella avoveneellään paikallinen innokas riistanvalvoja katsomaan, onko saalista tullut ja onko kalastuskortti nuorellamiehellä voimassa.
-Koska kalastuskorttia ei ollut olemassakaan, niin valvoja oli ensin hämmästeltyään takavarikoinut tuon jättihauen ja rikosvälineenä toimineen uistinkelan siimoineen ja uistimineen. Lisäksi sakkoakin olisi luvassa!
-Yllätys olikin melkoinen kun valtakunnallisesta alan lehdestä oli ilmennyt, että tuo riistanvalvoja oli heti vienyt pojan hauen naapuripitäjän postinhoitajan punnittavaksi, ilmoittanut pyytäneensä sen itse aivan eri järvestä ja voittanut tuolla yli 20 kiloisella vonkaleella lehden lupaaman “ vuoden suurin kala kilpailun”, jonka pääpalkinto kullattu, kuulalaakerin varustettu hyrräkela Abu Abassadeur 10 000C numeroituna mahonkisessa lahjakotelossa ikuisella takuulla.
(Isoisäni kertomusta on tässä lyhennetty. Selaan hänen arkistojaan…)
Terveisin sen inhotun ja vihatun entisen rasvakouran inhottu pojanpojanpoika!
-Peseydyin saunan padasta saamani lämpimän veden avulla ja iltasen saatuani kävin ulkohuoneessa tarpeillani ja valmistauduin yöpuulle liiterinvintin huoneeseen “vellikellon” katoksen alle laitetulle yösijalle.
-Olihan keskikesä ja maalla oli ennenvanhaan suosittua nukkua ulkorakennuksiin sitä varten rakennetuissa kesähuoneissa. Jokainen luhtiaitassa tai noissa kesähuoneissa aikoinaan nukkunut muistaa tuon sateen hauskan ja romanttisen ropinan kattoon ja lähestyvän ukonilman kumun, kun samalla vilutti kosteiden lakanoiden ja peittojen alla.
-Hetken kuluttua kuulin ulkoa kiivasta keskustelua ja kuulin isännän äänen sanovan, “mitä sinä sen sille annoit!”?
-Menin ulos katselemaan mitä on tapahtunut, ja tilan poika kertoi että oli saanut valtavan hauen uistellessaan soutuveneellä viereisellä suurella järvellä, joka rajoittui osin maatilaan.
Väsytys oli kestänyt ainakin tunnin.
-Pojalla oli ollut keskituhdolla soutaessaan sellainen vanhanaikainen puinen uistinkela jalkaterän alla kaarta vasten ja siitä heti tuntisi, milloin nyppäisee. Siimana oli ollut vihreä punottu vahva monikuitusiima ja lisäapuna suurisuinen haavi. Uistimena oli ollut ehkä 12 senttinen “Professor” kahdella punaisella helmellä.
-Saatuaan hauen haavittua pitkän taistelun jälkeen, hän oli arvellut että tuo hirmuinen järkäle olisi ehkä ennätyskalarekisteriin kuuluva.
-Samassa paikalle oli pyyhältänyt nopeakulkuisella avoveneellään paikallinen innokas riistanvalvoja katsomaan, onko saalista tullut ja onko kalastuskortti nuorellamiehellä voimassa.
-Koska kalastuskorttia ei ollut olemassakaan, niin valvoja oli ensin hämmästeltyään takavarikoinut tuon jättihauen ja rikosvälineenä toimineen uistinkelan siimoineen ja uistimineen. Lisäksi sakkoakin olisi luvassa!
-Yllätys olikin melkoinen kun valtakunnallisesta alan lehdestä oli ilmennyt, että tuo riistanvalvoja oli heti vienyt pojan hauen naapuripitäjän postinhoitajan punnittavaksi, ilmoittanut pyytäneensä sen itse aivan eri järvestä ja voittanut tuolla yli 20 kiloisella vonkaleella lehden lupaaman “ vuoden suurin kala kilpailun”, jonka pääpalkinto kullattu, kuulalaakerin varustettu hyrräkela Abu Abassadeur 10 000C numeroituna mahonkisessa lahjakotelossa ikuisella takuulla.
(Isoisäni kertomusta on tässä lyhennetty. Selaan hänen arkistojaan…)
Terveisin sen inhotun ja vihatun entisen rasvakouran inhottu pojanpojanpoika!
Vastaukset 1
Vanhimmat
abu ambassadeur eikä abassadeur näyttäs olevan netissä yks myynnissäkin hinta yli 500 egee.