Onko muita samankokeneita tai samassa tilanteessa kuin minä nyt?Menin papanäytteeseen runsaitten menkkojen takia YLLÄTYS lääkäri teki ultralla tutkimuksen ja löydöksiä löysi...Sairaalaan pika lähete koepalojen ottoa varten ja mangneettikuvaukseen joissa olen jo käynnyt JA ONNEKSENI levinnäisyyttä ei kuvissa näkyny mutta lääkäri sanoi 100% voidaan sanoa vasta kun on leikkaus tehty.Odotan nyt leikkaukseen pääsyä kohtu ja munasarjat leikataan,näin olen ymmärtänyt.PELOTTAA!!!Kuinka kauan joudun sairaalassa olemaan?kauanko parantuminen vie aikaa?Saanko jotain sädehoitoja??Kirjoitelkaa kuulumisia pelokkaalle 4 lapsen äitille.
Pelokas
GIRLS9
12578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
voimia sinulle.
Mikä syöpä sinulla diagnosoitiin? Ovaariosyöpäkö? Sairaalassaolon pituus määrittyy vointisi mukaan.
..ottaa vielä rauhallisesti ,käsitän ettei vielä ole varmuutta löydöksien pahanlaaduisuudesta?
Kohtu ja munasarjat mikäli ne leikataan tähystyksellä niin sairaalassa tarvitsee olla leikkauksen jälkeen vain noin vuorokauden.
Äidilleni tehtii tällainen operaatio muutama vuosi sitten, mutta ei syövän takia .
Hoidot suunnitellaan sinulle leikkauksen jälkeen,kun selviää,mistä on kysymys.
Ymmärrän että sinulla on nyt satoja kysymyksiä ja pelkäät,halaukset sinulle ja kirjoita ,ehkä palstalta löytyy joku,joka on kokenut vastaavaa.
Itse olen sairastanut rintasyövän.
paljon voimia sinulle ja koeta rauhoittaa mielesi (helpommin sanottu kuin tehty).
Samoin minulle sanottiin kun tutkittiin ultralla, röntgenillä ja TT vai CT kuvauksella vatsanseutuni, että vasta sitten voidaan sanoa täysin varmaksi kun on vatsa avattu ja nähdään kokonaiskuva. Lääkärit eivät vain voi sanoa kuvien perusteella kaikkea, vasta leikkaus tai tähystys antaa varmuuden.
Itseltäni on poistettu (munasarjasyöpä) munasarjat ja kohtu, imusolmukkeita ja vatsapaita sekä umpisuoli suurella avoleikkauksella. Jouduin olemaan sairaalassa 6 päivää ja itselläni leikkaushaava parani todella nopeasti, oikeastaan pari päivää makasin kotona melkeen koko päivät mutta sitten lähdin pikkuhiljaa liikkeelle, eikä mitään ongelmia ole ollut haavan kanssa. Pitää vain muistaa ottaa rauhallisesti ja antaa itselle aikaa parantua.
Jos tähystyksellä tehdään niin haavat on niin pienet ja sairaalassaoloaika on varmaan kunnostasi riippuen 1-2 päivää.
Hoidoista ei kukaan meistä voi sanoa mitään, koska todellakin vasta sitten kun sinut on leikattu niin lääkärit pystyvät diagnoosin tekemään asian suhteen. Luultavasti sinulta otetaan koepaloja leikkauksen yhteydessä ja ne menee sitten taas patologille tutkittavaksi ja sieltä tulee 2-3 viikon aikana tieto jonka perusteella lääkäri sitten tekee sen lopullisen diagnoosin ja sen mukaan sitten hoidot jos niihin on aihetta.
Itse yritin silloin kun diagnoosin kuulin, että leikkaukseen on mentävä, pitää mielessäni sen että tämä on nyt asia johon en itse voi vaikuttaa ja tämä on vain hyväksyttävä. Otin ensimmäiseksi etapikseni sen että leikkaukseen mennään ja yritin olla murehtimatta etukäteen. Seuraava etappi oli leikkauksesta toipuminen..sitä seuraava patologin diagnoosi jne. Tällä tavoin olen itse saanut pidettyä pään ehjänä tässä pyörityksessä.
Milloin sinulla on leikkaus, onko jo tiedossa?
Paljon tsemppiä sinulle ja sen verran sanon että jos pystyt tästä asiasta puhumaan niin se helpottaa kun saa purkaa tuntojaan. Itse olen puhunut todella paljon, niin sukulaisten, ystävien kuin ihan hyvänpäivän tuttujenkin kanssa ja sillä tavoin saanut purkaa näitä tuntoja ulos ja myöskin niitä pelkotiloja mitä itsellänikin on ollut.
Hei!Kiitos viestistä.Tällä viikolla lupailtiin tietoa sairaalasta mlloin leikataan.on sinulla isot leikkaukset käyty läpi ja hyvin olet selvinnyt.KIITOS ROHKAISEVASTA VIESTISTÄ.Odottaminen leikkaukseen pääsyä vie voimia/pelottaa mutta kyllä tästä selvitään...Ystävien kanssa olen pystynyt juttelemaan asiasta vaikkakin välistä itkettää.Toukokuussa todettiin menierintauti,tistelua nyt että saatas lääkitys kohdalleen...sairaslomalla toukokuun alusta lähtien.Pelottaa kohtauksetkin.
kiittämistä, kokemusten jakaminen on tärkeää ja varsinkin uusille ihmisille täällä :)
Hyvä kun ovat jo lupailleet tällä viikolla jo tietoa sinullepäin, ei tarvitse liian pitkään odottaa.
Odottaminen leikkaukseen on tuskallista, mutta silloin pitää paneutua vain niihin arkirutiineihin jolloin ei jää aikaa miettimiseen niin paljon. Itseänikin pelotti jollain tasolla mennä leikkaukseen mutta yritin pyyhkiä mielestäni sen pelon ja ajatella asian niin että ei ole mitään pelättävää kun enhän itse edes tiedä leikkauksesta mitään kun on nukutettu. Tottahan pelotti se että mitä vatsasta löydetään leikkauksen aikana mutta senkin sain laannutettua sillä että noh murehdin sitten kun leikkaus on ohi jos on jotain murehdittavaa ja olihan sitä :)
On hyvä että pystyt purkamaan tuntojasi ja itkeminen kuuluu osana tähän prosessiin. Niin olen itsekkin itkenyt monet itkut ja kysymyksen on huutaneet päässäni että Miksi minä? Miten jaksan? Mitä jos tämä on todella vakavaa ja ei parannettavissa? Kaikenmoisia ajatuksia päässä ollut jopa niin pitkälle että ajattelin erään hoidon jälkeen kun ei ollut voimia ei laisinkaan että mitä mie täällä enää teen joutaisin pois, enhän ole muuta kuin taakaksi kaikille. Säikähdin noita ajatuksia sitten kun hoidosta aloin taas toipumaan. Ihminen saa olla heikko, se ei ole häpeä. :)
Voimia sinulle ja suuren suuri jaksamishalaus sinnepäin...usko ja luota siihen että kaikki menee hyvin...leikkaus menee hyvin ja toipuminen siitä ja jos jotain hoitoja tulee niin kyllä sinä ne kestät. :)
Tervehdys jälleen!!Sain eilen kirjeen Tampereelta.10pvä menemma mieheni kanssa päiväselti käymään poliklinikka käynnillä.Lääkäri tekee ultratutkimuksen ym.. vaikka koepalat on jo otettu ym...tutkimuksia.ja kertoo leikkauksen suunittelusta.25pvä menen sitten oastolle leikkausta varten.Seinäjoella ei ruvettu leikkaamaan mutta olen ajatellut paremmi näin kun tampereella leikataan.Hyviä kesäpäivän jatkoja sinulle.
että olet saanut jo tiedot ja että leikkaus on jo noinkin nopeasti :)
Oletko jo saanut noista koepaloista tiedot että mitä niissä oli? Ei ole pakko kertoa jos et halua.
Tampereen yliopistolliseen olin itse todella tyytyväinen, sairaanhoitajat oli osastolla todella ihania. :)
Kunhan olet käynyt Tampereella poliklinikkakäynnillä niin kertoilehan kuulumisia jos vain jaksat.
Sinulle myös aurinkoisia päiviä ja tsemppiä edelleen.
Hei!
Itselläni kaikki alkoi keuhkokuumeesta, jonka seurauksena sain pasituksen TAYS:iin ja siellä minusta leikkattiin ulos pahanlaatuinen munasarjasyöpä, en joutunut luopumaan kuin toisesta munasarjasta ja umpisuolen pätkästä. Leikkaus tehtiin avoleikkauksena navasta alaspäin häpyluuhun asti oli viilto. Haava parani nopeasti ja arpea ei juuri enää näy. Sairaalassa olin leikkauksen jälkeen 5 päivää. Tähän päälle sain hoitoja sytoja 38 kertaa 5 päivän putkissa kolmen viikon välein. Hoidot onnistuivat ja olin tyytyväinen.
Olin neljä vuotta täysin terve, kunnes minulle tehtiin vähän toista vuotta sitten tähystysleikkaus lähes samasta syystä, mutta loppujen lopuksi avoleikkausta ei tarvinnut sitten enää tehdä vaan kaikki saatiin pois mitä haluttiinkin tähystyksellä ja hoitoja ei tarvittu. Nyt olen ollut terve siitä lähtien ja voinut hyvin. Fyysiset arvet näkyvät vielä vähän ja henkisetkin arvet sulkeutuvat pikkuhiljaa kaikista kokemuksista.
Pelätä ei tarvitse, olen saanut Tampereella erittäin laadukasta hoitoa ja tietoa on tarjolla jos itse sitä haluat. Hoitajat ja lääkärit osaavat, 4B-osastolla missä itse olin, hommansa. He ymmärtävät kuinka herkkä asia todella on ja osaavat olla rohkaisevia. Mene onnella ja siunauksella.
kauan sinulla on siitä avoleikkauksesta aikaa, kun kerroit että arpea ei juurikaan näy? Ihan siksi kyselen kun itselläni myös tuo todella pitkä haava. :)
Isompi operaatio tehtiin kesällä 2004, mistä iso viilto arven kohdalla noin millin viiva joka näkyy enää heikosti, ja missä oli dreeni kiinni niin siinä on ympyränmuotoinen tumma läiskä arpikudosta.
Tähystyksen jäljestä keväällä 2008 minulla on pieni viilto navan alla, joka näkyy vielä tummanpunaisena sekä muutama tähdennäköinen arpi siellä täällä vatsanahkalla.
Sekä minulla oli myös Bard-port, joka asennettiin syyskuussa 2004 ja otettiin pois vuosi sen jälkeen, mutta siitä jä ruma arpi solisluun alle kaulalle, mutta sekään ei enää ole niin tumma ja taisteluarpihan jää.
HEi!Kertoisitko noista syövän jälkihoidoista(35 kertaa 5 päivän putkissa kolmen viikon välein?)Oliko miten rankkoja?Lähtikö hiuksia tai jotain muuta oireita mitä nyt hoidoista voi tulla. m inulle niin uusi asia ja tuhat ja sata kysymystä mielessä.Antoivatko hoidot tampereella vai vaasassa?Pystyvätkö antamaan mitään hoitoja sivusairaaloissa esim.Seinäjolla?Kiitos rohkaisevasta kirjoituksesta!!!Odotus on raskasta,väsyttävääkin.... kirjoitellaan
Aamulla kun menin polille, ensin laitettiin kanyyli paikoilleen yleensä kämmenselkään, sitten tiputettiin tislattua vettä, sen jälkeen pussi pahoinvoinnin estolääkettä, huuhdeltiin tislatulla vedellä, sitten annettin lääke nro 1., sen jälkeen taas huuhdeltiin tislatulla vedellä, sitten lääke nro.2 ja sen jälkeen munuaisen suoja-aina ja taas tislattua vettä. Yleensä olin polilla aamu kahdeksasta puoli neljään l. täysi työpäivä siinä menee, joka viikon alussa tapasin hoitavan lääkärini tai hänen sijaisensaja käytiin kysymykset läpi mitä milloinkin ja vähän hoito suunnitelmaa. Lisäksi minulle annettin kaksi kertaa tiistaina pitkän hoidon jälkeen Bleomycin kuuri, mutta tulin sille allergiseksi niin sitä ei jatkettu.
Yleensä sain em. hoidon 5 päivää peräkkäin ja sitten 3 viikon lepo ja taas uudestaan. viikkoa ennen kuuria piti käydä labrassa, että arvot olivat kohdallaan niin, että hoito voitiin antaa. Toiset pitivät hoidon aikana jäähattua,jotteivät hiukset tippuisi niin nopeasti, mutta itse koin sen häiritseväksi. Kaksi ekaa hoitoa meni ihan putkeen eikä juuri mitään oireita paitsi väsymystä. Kolmannen hoidon aikana lähti tukka ja kaikki karvat mitä ikinä kehossani kasvoi. Se tulee olemaan shokki, että siihen voit varautua. Itse olin rehellisesti kalju ja sairas ja hain peruukin, tyylikkään ja menevän, mutta pidin sitä vain pakollisissa tilanteissa ja muuten pidin huovia tai puuvillapipoa.
Kun tukkasi lähtee jos se on lähteäkseen hoidoista, kaikista se ei lähde, niin kaljua kannattaa hoitaa, harjata ja rasvata kuten muutakin ihoa. Kaljusta monet sanoivat minulle, että kallon mallini on kaunis ja näytän sensuellilta, myös miehet ilman tietoa, että olin edes syöpäsairas. Sitä ei siis tarvitse hävetä mitenkään.
Jälkioireita minulla esiintyi vaikka käytin pahoinvoinnin estolääkkeitä mm. vaihdevuosioireita muistuttavaa hikoilua ja lämpöilypuuskia, joskus jopa pientä kuumetta, paikkoja särki reumaattisesti ja särkee vieläkin ilmojen vaihdellessa nopeasti, ääreishermostoni kuolivat ja kun ne alkoivat palautua sormenpäät ja jalkapohjat pistelevät alinomaan, kun tunto palaa, sitten sain keuhkopiston ja siihen auttoi vain makaaminen yhdessä asennossa, närästys jäi minulle lahjaksi tähän päivään asti, ja osa karvoista ei koskaan kasvanut takaisin mm. kainaloihin.
Tukka on uusiutuva luonnonvara hoitoni loppuivat marraskuussa niin seuraavan vuoden maaliskuussa päästäni pukkasi uuden värinen ja ennen tikkusuora tukka muuttui kiharapilveksi, sekä 5 kertaa paksummaksi ja karkeammaksi kuin ennen, sekä harmaita hiuksia hiipi ohimolle.
Sairastaminen tulee olemaan väsyttävää, oksettavaa ja henkisesti rassaavaa. Hyvä olisi jos sinulla olisi tukena ammatti-ihminen, jolle voisit joskus purkaa itseäsi, kun läheisillesi mielialanvaihtelut käyvät tuskaisiksi. Vain toinen samanlailla sairastava voi ymmärtää tuskasi ja kaiken sen mitä käyt läpi, muista olla avoin läheisillesi, että he tietävät milloin voit huonosti, jotta he voivat opetella reagoimaan oikein ja auttamaan sinua. Kaikkea et tule jaksamaan mitä haluaisit, jätä rohkeasti tekemättä ja anna muiden auttaa sinua ja kotiasi, jos et itse jaksa. Läheisesi tarvitsevat tekemistä, jotta he voivat tuntea auttavansa, jos eivät pysty puhumaan asiasta kanssasi.
Varaudu myös siihen, että arvomaailmasi tulee muuttumaan radikaalisti ja sitä ei ehkä kaikki kestä ja osa lähelläsi olevista saattavat myös pelätä syöpää niin paljon, että eivät pidä enää yhteyttä. En halua peloitella, mutta näin kävi minulle ja toivonkin, ettei sinun tarvitsisi kokea samaa.
Mielestäni hoitoja on myös annettu Vaasassa ja Seinäjoella, mutta ehkä se on vain sairaaloiden välinen sopimus asia, sitä voit tiedustella sinua leikkaavalta lääkäriltäsi. Sen tiedän, että omat hoitoni annettiin TAYS:ssa omalla syöpäpolilla ja kävin kaikki hoidot siellä. Ystäväni äitiä hoidettiin Seinäjoella, jossa hän kävi hoidoissa.
Jälkiä jäi hoidoista arpien lisäksi se, että nestettä valuu vieläkin jalkoihin ja turvottaa, painoa tuli lisää prosessin aikana, mutta se on jo melkein laihdutettu pois. Mielialanvaihtelut jäi ja niitä olen hoitanut terapian muodossa jo pari vuotta ja sekin alkaa jo puremaan, että elämä tuntuu jo elämisen arvoiselta.
Lannistu älä, äläkä periksi anna, vihaa vitusti vaikka sattuis ihan pirusti, paljon se ottaa, mutta paljon se antaakin, elämässäsi kääntyy uusi ovi vaikka sydämeesi tulee lovi. Ihmisessä kasvaa sisäinen sitkeys usko pois sen olen löytänyt itsestänikin. Tee itsellesi hoidon aikana pieniä tavoitteita ja älä mökkiinny vaan kaikesta huolimatta tukalla tai ilman kulje kohti maailman tuulia.
Isoäitini vielä eläessään ensimmäisen taisteluni aikoihin sanoi minulle; Usko ja luota Jumalaan, se kantaa sinua. Näin teki minulle ja uskon, että sinä löydät vahvuutesi sairastaa sieltä mikä on sinulle hyvä. Siunausta elämäsi matkalle ja voi hyvin! Minuun saa henk. koht. yhteyden gallerian kautta lähettämällä viestin jos haluat muuten keskustella yksityisesti.