Miten käy isäni suuren omaisuuden, kun hän on mielisairas, eikä siis mielestäni ole kelpoinen laatimaan testamenttia. Uusi, sangen nuori vaimo taas on eri mieltä, ilmiselvästi turvatakseen edellisestä liitostaan saamansa pojan tulevaisuuden. Mitäköhän tässä pitäisi tehdä. En haluaisi alkaa rettelöimään, mutta kyllähän se miestä syö, jos tuollaiset vieraan naisen äpärät tulevat syömään omien lasten leipää. Minulla on yksi sisar, jolta en toki perintöosuutta voisi enkä saisi evätä.
Siemen
Seesamin
7657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko mielisairautta diagnosoitu ja onko hän hoidossa?
Voithan aina yrittää saada hänet holhouksen alaiseksi jolloin hän ei voi tehdä testamenttia.
Haetaan muistaakseni maistraatista. Voi onnata.
Ja kukahan holhoajaksi - vaimopa hyvinkin. Eiköhän se vähintään lakiosa tule teille aikanaan joka tapauksessa (jos isänne sattuu kuolemaan ennen teitä) jos perintöjä havittelette.
Lakiosan radikaali vähentäminen tai jopa poistaminen on tulossa. Ideana on, että saisi jättää perintönsä kenelle haluaa.
Holhoushomma on isotöinen juttu, ja edunvalvojan määrittely vähän mutkikas juttu. Edunvalvoja ei tosin voi sooloilla, vaan hänen täytyy pitää kirjanpito viranomaisille.
Vopi sitten miettiä onko vaimolla tässä tapauksessa suurempi sananvalta miehen asioihin kuten testamenttiin nyt vai jos hän olisi miehensä holhooja ja vastuussa maistraatille. No ainakin testamentin teko on pois suljettu ja tuskin omaisuutta voi holhooja minnekkään lahjoitella.
Toisessa keskustelu ketjussa oli muutama mielipide miksi lakiosaa ei todennäköisesti kovin raskaalla kädellä kosketa vaikka työryhmä sitä ehdottaakin joten en nyt siitä rupea puhumaan.
Rahathan on sinun isäsi, eivät sinun. Ei kai sinulla ole mitään asiaa isäsi eläessä alkaa vaatia rahoja. Ja kyllä laki suo rahaa vaimollekin. Hiukan ahneuden makua tuntuisii, mikä haisee lievästi pahalle.
Onhan se toisaalta ymmärrettävää että ketuttaa, jos suvun rahaa ohjautuu avioliiton kautta jonkun tuntemattoman jälkeläiselle, ennemmin kuin lapsenlapsille.
Mutta leskihän saa tosiaan ainakin puolet, onhan hän samaa perhettä avioliiton kautta. Avioliittolupaus merkisti myös omaisuuden jakamista; avioehtoa ei ole ilmeisesti tehty? Antaa naisen siis tehdä sitten osuudellaan mitä lystää, se on hänen täysi oikeutensa vaikkei hänellä suvun geenejä olekkaan.
http://www.om.fi/24754.htm