Meillä alkoi koko perheen uni- ja nukkumisongelmat, kun ajauduimme vahingossa tähän niin "ihannoituun ja mahtavaan, ainoaan oikeaan nukkumistyylin vauvan kanssa".
Olin öisin niin väsynyt, kun vauva herätti yösyönnille pari kertaa yössä, että nukahdin ennenkuin kerkesin siirtää vauvan omaan sänkyynsä.
Lopulta kävi niin, että vauva ei enää suostunut nukkumaan muualla kuin minun sylissä tai meidän vieressä. Jos yritti lähteä vierestä pois tai laittaa omaan sänkyyn, niin heräsi ja taas sylittely jatkui.
Sitten tuli vielä sellainen ongelma, että koko perhe ei loppujen lopuksi saanut nukutuksi tuntia pidempiä pätkiä. Yksi heräsi, niin toinenkin ja sitten kolmas. Siinä sitten taas valvotaan.
Vauva hyöri ja pyöri välissä, todella levoton ja heräsi pieneenkin ääneen(isi kuorsaa...). Vanhemmat nukkuivat sen vähäsenkin ajan liikkumatta, "koiran unta", ettei pyörähä vauvan päälle.
Eräänä aamuna sitten, viikojen "perhepedin onnen" jälkeen:
Isäntä tuli herättämään minua aamukahville, niin sai juuri topattua minusta kiinni, etten lyönyt vahingossa, unissani vauvaa naamaan. Heräsin vasta siinä vaiheessa, kun isäntä sano minulle, että varo! Meinasit osua "vauvaan"!
Sinä aamuna päätin, että meni syteen tai saveen, meijän vauva nukkuu tästä lähtien omassa sängyssä ja äiti ja isi omassaan, hänen oman turvallisuuden vuoksi!! Nyt unikoulun aloitettuamme olemme koko perhe saaneet nukkua kunnon yöunet ja olemme paljon pirteämpiä! Ja vauvakin nukkuu "kuin enkeli" omassa sängyssään!
Kaikille tämä perhepeti ei vain sovi.
Olin öisin niin väsynyt, kun vauva herätti yösyönnille pari kertaa yössä, että nukahdin ennenkuin kerkesin siirtää vauvan omaan sänkyynsä.
Lopulta kävi niin, että vauva ei enää suostunut nukkumaan muualla kuin minun sylissä tai meidän vieressä. Jos yritti lähteä vierestä pois tai laittaa omaan sänkyyn, niin heräsi ja taas sylittely jatkui.
Sitten tuli vielä sellainen ongelma, että koko perhe ei loppujen lopuksi saanut nukutuksi tuntia pidempiä pätkiä. Yksi heräsi, niin toinenkin ja sitten kolmas. Siinä sitten taas valvotaan.
Vauva hyöri ja pyöri välissä, todella levoton ja heräsi pieneenkin ääneen(isi kuorsaa...). Vanhemmat nukkuivat sen vähäsenkin ajan liikkumatta, "koiran unta", ettei pyörähä vauvan päälle.
Eräänä aamuna sitten, viikojen "perhepedin onnen" jälkeen:
Isäntä tuli herättämään minua aamukahville, niin sai juuri topattua minusta kiinni, etten lyönyt vahingossa, unissani vauvaa naamaan. Heräsin vasta siinä vaiheessa, kun isäntä sano minulle, että varo! Meinasit osua "vauvaan"!
Sinä aamuna päätin, että meni syteen tai saveen, meijän vauva nukkuu tästä lähtien omassa sängyssä ja äiti ja isi omassaan, hänen oman turvallisuuden vuoksi!! Nyt unikoulun aloitettuamme olemme koko perhe saaneet nukkua kunnon yöunet ja olemme paljon pirteämpiä! Ja vauvakin nukkuu "kuin enkeli" omassa sängyssään!
Kaikille tämä perhepeti ei vain sovi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Perhepedin pitääkin olla tarpeeksi leveä, jotta nukkuminen olisi hyvin onnistunutta. Normaalilevyinen parisänky eli 160 cm on melko kapea, eikä toimi enää, kun vauva alkaa liikkua enemmän.
Pinnasängystä voi tehdä sivuvaunun ja näin kaikilla on "oma paikkansa" sängyssä ja tarpeeksi tilaa. Vauvan yöheräilyn ja yöimettämisen hoitaminen sujuu kyllä huomattavasti helpommin, kun ei tarvitse nousta erikseen jalkeille, siksi tuo sivuvaunu on hyvä ratkaisu.
Vauvan päälle kierähtämistä ei tarvitse pelätä, mikäli ei ole ottanut alkoholia tai lääkkeitä. Eihän aikuinen putoa sängystäkään kierähtämällä, koska on siitäkin tietoinen. Aivan samalla tavalla on tietoinen vauvasta.
Vauvaa ei myöskään kannata pitää vanhempien välissä, vaan vauva kannattaa sijoittaa äidin ja seinän väliin. Parisänky työnnetään nurkkaan kiinni ja vauva sinne. Äiti ja isä vierekkäin nukkumaan.
Mutta jos ei koe lähellä nukkumista omakseen, siitä on syytä luopua. Tärkeintä on löytää se paikka, jossa vauva nukkuu parhaiten.
Löysimme ratkaisun siitä, että sijoitimme pinnasängyn aivan kiinni omaan sänkyymme. Vauva nukkuu vieressäni, mutta turvallisesti omassaan. Meidän pinnasänky on isin vanha, joten siitä ei saa laitaa alas, kuten uudemmista malleista. Joka tapauksessa tämä ratkaisu on meille parempi, kuin se, että vauva nukkuisi samassa sängyssä meidän kanssa.
Vastaus alkoholiin/lääkkeisiin: En käytä lääkkeitä ja alkoholia harvoin. Kun tämä aamullinen "herätys" tapahtui, niin yksinkertaisesti olin niin väsynyt viikkojen huonon nukkumisen seurauksena. Ei johtunut kummastakaan edellämainitusta.
Tietoisena vauvasta; tämä oli syy, miksi en ole nukkunut. En alitajuntaisesti ole uskaltanut nukahtaa syvempään uneen, kun tiesin vauvan olevan vieressä, vaan nukuin pinnallisesti joka pidemmän päälle vain väsyttää enemmän. Lisäksi olen hyvin herkkäuninen, että herään pieneenkin häiriöön, normaalisti. Vain silloin, kun olen todella väsynyt, en herää niin herkästi, kuten valitettavalla tavalla huomasin.
160cm leveä sänky on meille leveä. Normaalisti nukumme 120cm leveässä ja siinäkin meidän väliin jää tilaa. Saimme ystävältä 160cm:sen lainaan jo raskausaikana ja siinä meidän välissä on yli puoli metriä tyhjää tilaa, joten vauva kyllä siihen mahtui miten päin vain.
Sanotaan mulle mitä tahansa perhepedistä, niin se ei ole meidän juttu. Se menee väliaikaisesti, esim. ollessamme yötä saaressa, jossa se on ainoa keino nukkua.
No sehän meni nappiin! Nyt jos vauvakin nukkuu paljon paremmin omassa sängyssä. Moni tuputtaa turhaan tuota että perhepeti olisi ainoa oikea ratkaisu. Joo, sitä jossain suositellaan, mutta minä olen ainakin kuullut suosituksen esim neuvolasta, pamperin ja liberon sivuilta, lääkäriltä, että ei kannata nukuttaa vauvaa vieressä. Ehkä se sitten on hyvä juttu jos kaikki nukkuu hyvin ja vauva ei nuku sängyssään lainkaan hyvin. Meillä on molemmat lapset nukkuneet alusta asti omassa sängyssä, toinen siirtyi omaan huoneeseen 6kk ikäisenä ja toinen 4kk ikäisenä ja oiiiikein hyvin on toiminut. En edes harkinnut perhepetiä vauvan kanssa joka herää pienempäänkin ääneen!