Rakkaani

joskus rakkaus on sokea, ymmärtämätön.

Runosi puhuu hyvin aidosti ja koskettavasti sen,
kuinka olisit antamassa itsesi kokonaan Hänelle.
Hänelle, joka lentää kukasta kukkaan eikä näe
rakkautesi puhtautta, aitoutta.

Myös sen, ettet halua Hänen kosketuksiaan,
hymyään etkä lähelle tuloa tuon edellisen vuoksi.
Pitäisi tulla avoimena ja vaalia vain teidän vä-
listä rakkautta, unohtaa kaikki muut.

Et ole valmis muuhun, ja Hän - Hän menettää
Sinun rakkautesi/aarteesi sokeutensa vuoksi.

Tällaisia kertomuksia olemme voineet lukea ja nähdä
valkokankaallakin monen monta. Runosi on kuin kä-
sikirjoitus elokuvaan, joka kuitenkin on taru ihmis-
kunnan alkuajoista saakka jo tunnettu.

Uppouduin tekstiisi, kuin se olisi omakohtaisesti koettua.
Niin hyvin se piti otteessaan ja kuljetti alusta viimeisten
koskettavien lauseiden loppuun saakka.

Toivottavasti saamme lukea Sinua jatkossakin, ainakin minä tulen
olemaan ehdoton kannattajasi !

Sanot Rakastavasi minua ja kuitenkin
silmäsi ovat toisen luona, kerrot minun
olevan ainoasi ja kuitenkin kaulallasi suudelmien
kiihkeää historiaa, mihin en ole osallinen.

Näen silmissäsi hiipuvaa kuumuutta,
enkä ole ollut sytyttämässä sitä. Vaistoan
kiihkosi jäänteitä, kuitenkin katsot ohitseni
ja haaveesi puhuvat ohitseni, minua koskettamatta.

Mustasukkaisuus repii minua ja alistaa
käyttöönsä. Vihan verinen jana kulkee sisälläni,
epätoivon syövyttävä kuilu. Rakkautta ja kuitenkin
kuristusote, Hellyys kuin vyöryvä ukkosrintama sydämessä.

Sanot Rakastavasi, enkä osaa katsoa
oikeaan suuntaa. En tajua tehneeni sinulle,
vaan sokeutunut intohimossani, menettänyt muistini
kiihkossani. Että olen Rakastanut sinut uuvuksiin. Väsyttänyt.

Ja kuinka oppisin Rakastamaan vähemmän.

http://www.youtube.com/watch?v=-_r0EjAdjsM&feature=related


Kiitos Runostasi.

Kun antaa toiselle Rakkautensa,
enempää ei voi antaa, lisää tarjota,
kun se on kokonaan.

Se on elävä osa omaa itseä, tunteiden
huokaus ja hellyyden sively, ihmisen syvin
kosketus toiseen ihmiseen.

Rakkauden hymy sielun maisemaan.

Runojen lukija on aina nälkäinen ja
janoinen. Kaipaa uutta, toisenlaista, joka
virittää, koskettaa.

Tämä Rakkausrunosi oli selkeästi
uutta, sinusta tulevaa ja syvälle
kulkevaa Runoa.

Tekstisi kohdalla vaipuu helposti ylisanoihin
arviossa, mutta tämä oli kerrassaan tyylipuhdasta
ja aitoa ketsiä, joka minuun osui.

Pidin ja viihdyin. Nautinto lukea ja elää
tunnelmissa.

Todella kovasti hieno Runosi.

Aurinkoa ja kesää Sinulle päivääsi.

Kertoo peloistakin. Ehkä Rhettin ne kuulee, sanat rakkauden ja pelkojen.
Monisävyinen, mielenkiintoinen. Toivoakin täynnä?

... mutta en rakasta sinua enää. Tiedän että toisit vaikka kuun taivaalta minulle, mutta minulla ei ole sitä oikeaa tunnetta sinua kohtaan. En voi sille mitään, mutta niin vain on. En halua olla väkisin Sinun kanssasi vaikka pidänkin sinusta. Haluan että etsit itsellesi sellaisen ihmisen joka sinusta pitää aivan niinkuin sinä pidä minusta. Minäkin jatkan vielä etsimistä ja tiedän että jossain on ihminen minuakin varten. Aivan kuin jossain on ihminen Sinua varten. Ollaan kuitenkin ystäviä, älä vihaa minua vaikka rakkaus ja viha kulkeekin käsi kädessä.

http://www.youtube.com/watch?v=olZB_iAHO-M

Kiitos lukijoille. Kiitos siihen vastanneille.
Rakkauteni on ehdoton. Oi mies, jospa sen ymmärtäisit!
Rakkauteni sinuun on sama heleästä nuoruudesta hiusten hopeaan saakka.
Sinä et ota sitä vastaan.
Siispä mene! Iloitse kepeistä tunteistasi. Leiki kuin poikanen elämäsi loppuun saakka.
Valinta on sinun.