Yhtä hämmästystä oli todeta miten nopeasti 79v henkilö voi laitostua, jouduttuaan terv.keskuksen vuodeosastolle.
Kotiuduttuaan kaikki tahdonvoima näyttää lopahtaneen. Ei ole halua aamulla pukeutua päiväasusteisiin, ainoa valopilkku oli, hiukset oli viimeisen päälle saaneet väriä ja muodikkaan leikkauksen. Järki kyllä pelaa varsin hyvin. Taitaapi pienoinen alamaissa olon poikanen asustella aivonystyröissä.
Kysyin pukeutumisesta, hän vastasi opin TK:ssa olemaan koko päivän puolipukeutuneena. Keittiön pöytä oli kuin lähtevä laiva lastattu päivittäistavaroilla, olivat siinä käden ulottuvilla. Kotisairaanhoito kyllä pelasi minimaalisilla palveluilla, tehtiin nipin napin se mitä kuului ja tulos oli sen mukainen. Yleisilme kodissa epäsiistin tuntuinen. Mikä se on joka vie tahdonvoiman ja halun elämään 3kk laitosjakson jälkeen? Rollaattori on käytössä.
Luonto on nyt kallistumassa syksyyn. Ohrapellot ovat kauniin keltasiksi tuleentuneet, peruna kukkii, koivuissa alkaa pilkottamaan vihreän värin kadottaneita keltaisa lehtiä. Pihat ovat täydessä kukkaloistossa, täyttävät ohikiitävät maisemat kauneudella.
Rouva on mieleltään asiallinen vaikka yksi tyttäristä miehineen olikin tyhjentänyt luvatta asunnon puolikalusteiseksi sairaalassa olo aikana ilman lupaa. Tietenkin kahvi-,ja kuivatavara plus pakastimen sisältö oli löytänyt uuden kodin tyttären taloudesta. Ihmettelen miten ajattelematon tytär oli ollut. Äiti vain hymyili ja sanoi, ilmeisesti tytär avokkinsa kanssa odotti että kuolen! Näin raadollista voi elämä olla. Kysymys on sisarestani ja tytär on työssä omassa ammatissa.
Kyllä sitä on vaan oltava terhakka, ei siis parane tuudittautua hälläväliä elämän tyyliin joka kadottaa paljon elämän iloa ja tahdonvoimaa elää jokaista päivää sellaisena kun se eteen aukenee.
Kotiuduttuaan kaikki tahdonvoima näyttää lopahtaneen. Ei ole halua aamulla pukeutua päiväasusteisiin, ainoa valopilkku oli, hiukset oli viimeisen päälle saaneet väriä ja muodikkaan leikkauksen. Järki kyllä pelaa varsin hyvin. Taitaapi pienoinen alamaissa olon poikanen asustella aivonystyröissä.
Kysyin pukeutumisesta, hän vastasi opin TK:ssa olemaan koko päivän puolipukeutuneena. Keittiön pöytä oli kuin lähtevä laiva lastattu päivittäistavaroilla, olivat siinä käden ulottuvilla. Kotisairaanhoito kyllä pelasi minimaalisilla palveluilla, tehtiin nipin napin se mitä kuului ja tulos oli sen mukainen. Yleisilme kodissa epäsiistin tuntuinen. Mikä se on joka vie tahdonvoiman ja halun elämään 3kk laitosjakson jälkeen? Rollaattori on käytössä.
Luonto on nyt kallistumassa syksyyn. Ohrapellot ovat kauniin keltasiksi tuleentuneet, peruna kukkii, koivuissa alkaa pilkottamaan vihreän värin kadottaneita keltaisa lehtiä. Pihat ovat täydessä kukkaloistossa, täyttävät ohikiitävät maisemat kauneudella.
Rouva on mieleltään asiallinen vaikka yksi tyttäristä miehineen olikin tyhjentänyt luvatta asunnon puolikalusteiseksi sairaalassa olo aikana ilman lupaa. Tietenkin kahvi-,ja kuivatavara plus pakastimen sisältö oli löytänyt uuden kodin tyttären taloudesta. Ihmettelen miten ajattelematon tytär oli ollut. Äiti vain hymyili ja sanoi, ilmeisesti tytär avokkinsa kanssa odotti että kuolen! Näin raadollista voi elämä olla. Kysymys on sisarestani ja tytär on työssä omassa ammatissa.
Kyllä sitä on vaan oltava terhakka, ei siis parane tuudittautua hälläväliä elämän tyyliin joka kadottaa paljon elämän iloa ja tahdonvoimaa elää jokaista päivää sellaisena kun se eteen aukenee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nen kuin tuo tytär.
Olen varma, että jos saisi lottovoiton 10 miljoonaa €, niin lisää vain haluaisi,
jotta voisi ostaa, ostaa, ostaa...
Vallanhalu on ostamisen takana, haluaa kokea valtaa ostaessaan, vähän sairas avioeron murrosiässään kokenut nainen, siltä vaikuttaa minun mielestäni,
Ihmissuhteista ei aavistustakaan.
Tota lukkeis mieleen tuli,mikä nuorempaa polvea vaivaa. Misson inhimillisyys, mikä on heistä tehnyt piittaamattomia ja itsekeskesiä.
Empä ihmettele vaikkei puekkaa, mitä suatta,kuei mihkä tarvi mennä. Paras ol kotona jotta pyssyy jälel olevat pirtis. Tavarat on hyvä ol essis jot näkkee niiren olevan tallel. Siivoominen miks turhaa, jos vaik tyttäre toive totteutuu siivokkoo.
Vaa tukka hyvi, jos lähtö tulis. Tukka on naisihmisen kruunu sanotaan.
Ehkei laitostu, mut ei jaksa elämää koska se eio enää entisellää. Eikä kukkaa tunnu välittävän, nii miks hänkää.
Pilvin tarina. Kuinka voikaan oma tytär olla noin kova.
Tuossa näkyy se nykyajan mentaliteetti, että mulle kaikki ja heti. Eikö nyt voisi olla vastaan ottamassa äitiänsä. Siivoamassa paikat kuntoon ja toivottamassa äitinsä tervetulleeksi kotiin.
Mahtaako tyttärellä olla omia lapsia. Tuleekohan mieleen, kuinka hänelle kävisi vastaavassa tilanteessa.
En voisi kuvitella tyttärieni käyttäytyvän noin. Päinvastoin. Viime kesänä sairaalassa ollessani, tyttäret toivat sinne kaiken tarvittavan, jopa pöytälampunkin, kun sairaalassa oli lamput rikki.
Kotona he hoitivat mieheni apuna kaiken kuntoon.
Seurasin erään vanhuksen tilannetta siellä sairaalassa. Hänellä oli kaksi tytärtä, mutta kumpikaan ei käynyt kertaakaan katsomassa äitiään. Hänellä oli diabetes, eikä hän voinut sairaalan tarjoamia kahvileipiä syödä. Olisivathan tyttäret voineet edes hankkia hänelle jotain vastaavaa hyvää.
Mieheni kävi hänelle ostamassa sokerittomia tuotteita sairaalan kanttiinista. Minä voitelin hänen kasvonsa omalla kasvovoiteellani, kun hän valitti että iho on nin kuiva. Sääliksi kävi tämäkin rouva. Hän ihmetteli, että miten minun luonani käy niin paljon nuoria ihmisiä. Kaikilla lapsillani on perheet, joten kävijöitä riitti.