Olemme todella vaikean asian edessä. Meillä on neljä sijoitettua lasta, olleet meillä kuusi vuotta ja lasten kanssa asiat ovat mennet hyvin ja monista ongelmista päästy parempaan suuntaan. Nyt on edessä ikävä tosiasia, sijaisvanhempien avioero ja mietin lasten kohtaloa...
Korostan, että avioliiton eteen tehty kaikki voitava. Käyty perheasiain neuvottelukeskuksissa ja parisuhdeneuvonnassa, ei apua.
Nyt kysyisinkin, onko kenelläkään antaa neuvoja kuinka elämä tästä eteenpäin? Parin sijoitetun kohdalla on moneen kertaan korostettu, että elämän tulisi olla mahdollisimman tasaista ja perhettä ei pitäisi vaihtaa.
Olen valmis pitämään lapset itselläni (myös kaksi omaa) mutta en tiedä kuinka jaksan ja selviän niin monen lapsen kanssa yksin jos vielä pitää päivät käydä töissä jossakin. kaksi sijotetuista ovat hyvin paljon hoitoa vaativia. Yhteinen asunto menee tietenkin myyntiin ja uusi koti olisi etsittävä, vaan mistä noin isolle yksinhuoltaja perheelle semmoinen löytyisi...ja millä rahalla.
En voi jäädä lasten kanssa nykyiseen asuntoon eli se on pakko myydä. Sosiaalitoimen kanssa emme vielä ole keskustelleet, sekin on edessä lähitulevaisuudessa.
Korostan, että avioliiton eteen tehty kaikki voitava. Käyty perheasiain neuvottelukeskuksissa ja parisuhdeneuvonnassa, ei apua.
Nyt kysyisinkin, onko kenelläkään antaa neuvoja kuinka elämä tästä eteenpäin? Parin sijoitetun kohdalla on moneen kertaan korostettu, että elämän tulisi olla mahdollisimman tasaista ja perhettä ei pitäisi vaihtaa.
Olen valmis pitämään lapset itselläni (myös kaksi omaa) mutta en tiedä kuinka jaksan ja selviän niin monen lapsen kanssa yksin jos vielä pitää päivät käydä töissä jossakin. kaksi sijotetuista ovat hyvin paljon hoitoa vaativia. Yhteinen asunto menee tietenkin myyntiin ja uusi koti olisi etsittävä, vaan mistä noin isolle yksinhuoltaja perheelle semmoinen löytyisi...ja millä rahalla.
En voi jäädä lasten kanssa nykyiseen asuntoon eli se on pakko myydä. Sosiaalitoimen kanssa emme vielä ole keskustelleet, sekin on edessä lähitulevaisuudessa.
Vastaukset 41
Vanhimmat
jos lapsilla on äiti, suosittelen lasten palauttamista. mikäli ei, ei ole sinun velvollisuutesi uhrautua kuitenkaan vieraiden lasten takia. nyt on aika hoitaa itsesi kuntoon. ensisijaisesti vastuu ja velvollisuus on lasten bioäideillä, vasta toiissijaisesti muilla. äidit tulee velvoittaa huolehtimaan synnyttämistään lapsista. jos eivät jaksa on yhteiskunnan annettava kotiapua. jos juopottelevat, hjeille on tarjottava laitoshoitoa, samoin huumeilijoille ja ttupakoitsijoille hoitoa. lasten kotihoito on saatava järjestykseen. miten on?
koteihinsa.
sossu kun on muutoinkin jo uuden lastensuojelulain perusteella velvollinen tarkistamaan ja jatkuvasti arvioimaan huostaanoton syitä.
jos ne ovat perheestä poistuneet on huostaanotto lakkautettava.
myös se toimintamalli, että lapsen biologisen perheen tuet ja muut peruspalvelut tarkistetaan niin
että voisivatko em.palveluiden turvin palata kotiinsa
on oltava myös teille sijoitettujen lasten oman sossun tiedossa.
jaksamisia raskaassa ajassa.
Voi kun olisikin noin yksinkertaista. Eivät voi lapset palata koteihinsa, tottakai tämäkin asia on tiedostettu. Ellen voi heitä pitää, lapsilla on edessä uusi sijoitus.
Meillä kai sitten on jonkinlainen "poikkeustilanne" lasten bioperheiden suhteen, nimittäin biovanhemmat haluavat jatkaa lastensa sijoitusta. Lapsia ei alunperinkään ole pakkohuostaanotettu, vaan jokaisella on vanhempiensa suostumus. Olemme kai sitten poikkeus siinäkin, että meillä ei ole ollut suurempia ongelmia biovanhempien kanssa koskaan...
Kas kun näillä vanhemilla on jo uusia ihmissuhteita, tosin ei onneksi uusia lapsia. Niihin eivät mahdu lapset edellisistä liitoista. Mutta heille oma elämä on vapainta ja parasta ilman lapsiaan. Lasten tapaamisetkin saatetaan peruutaa sillä syyllä, että "kun olis yksi hieno risteily-ja biletysviikonloppu tiedossa..."
Jokaisen biovanhemman tilanne kun ei ole aina sama ja yksi, se jossa lapset väkisin riistetään vanhemmiltaan.
kotitilanne.
Se että sijaishuolto toimii "päiväkotina tai lastentarhana"
kuullostaa kyllä jo niin erikoiselta viranomaistoiminnaltakin
että lastensuojelun viranomaisen olisi syytä todellakin tarkistaa,
että mistä lasten sijoituksen kohdalla on siis todellakin kyse.
Adoptio on tarkoitettu vanhemmille, jotka eivät halua omia jälkeläisiään hoitaa ja huoltaa, ei mikään huostaanotto tai sijoitus.
Mutta sehän ei ole sinun murheesi.
Sinun murheesi on se, että saat oman elämäsi raiteilleen omien lastesi kanssa
ja jos vielä jaksat murehtia teille sijoitettujen lasten kohtaloa ja tulevaisuutta, niin siitä vaan.
Sossun kuuluisi jo virkansakin puolesta selvittää heidän todellinen tilanteensa sekä se että jos jatkat sijaisena, miten sinun perheesi tulevaisuutta ja elämää sijoitettujen ja omiesikin kanssa yhteiskunnan on mahdollista jatkossa tukea.
Enpä voi aivan kylmästi olla miettimättä sijoitettujakaan. Hyvin ovat nämä vuodet viihtyneet ja pystyneet rakentamaan luottamusta meihin vanhempiin. Heistä riippumattomista syistä me vanhemmat nyt kuitenkin eroamme ja tottakai sijoitettujenkin hyvinvointi meille merkitsee. Se nyt vain on tosiasia, että hyvinvointi toi kärsii eromme vuoksi, mutta toivoisin että kärsimys on mahdollisiman pieni. Olen valmis pitämään myös sijoitukset, jos se onnistuu.
arvioi ja työstää mahdollisimman ammattitaitoinen ammattilainen lastensuojelusta. Myös ulkopuolisten ammattilaisten käyttö kohdallanne on syytä selvittää
miten esimerkiksi jos lapset jäävät kaikki sinun hoteisiisi
he voivat teitä ja perhettänne tukea ja auttaa.
Toivottavasti sijoitettujen lasten oma sossu on koulutuksen saanut ja
ammattilainen.
Minua kiinnostaa näiden vapaaehtoisesti lapsistaan luopuneiden bilettäjäbiojen kohdalla, että maksavatko he itse sijoituksesta, vai maksammeko me veronmaksajat sijoituskuluja samaan aikaan kun he bilettävät, risteilevät ja elävät laatuaikaa uusissa ihmissuhteissaan?
Todella säälittäviä olemme veronmaksajina, jos näin on.
No vastaanpa tähän meidän kohdaltamme, -eli yhteiskunta maksaa jokaisen kohdalla. Vanhempien tulot niin minimissä, ettei tarvitse maksaa yhtään mitään...-sitä vain itse tulee miettineeksi, että millä ihmeen rahalla biletetään...???
Olen sitä mieltä, että en halua osallistua tuollaiseen vapaaehtoiseen käenpesähommaan ollenkaan veronmaksajana. Näinollen ehdotankin, että jos ja kun nämä vanhemmat joskus jotain mahdollisesti perivät, niin maksakoot siitä takaisin lapsenhoitokulut veronmaksajille. Olisi pitänyt antaa adoptioon nuo lapset, jos ei kerran itse ole halua mutta kykyä olis. Nyt on moni todella vailla sijaisperhettä oleva lapsi jäänyt laitoksen hämärään noiden bilettäjä- ja risteilijävanhempien takia, joilla on uudet suhteet, mihin ei lapset mahdu. En voi käsittää, miksi yhteiskunta hyysää näitä aikuisia tuossa määrin. Ja mikähän on mahdollisesti merkitty huostaanoton syyksi näissä tapauksissa. Todella mielenkiintoista ja todella lälly sossutantta sielläpäin. Huostaanottopapereihin ainakin pitää merkitä niin hävettävä ja törkeä lausuma, kuin mitä tuo aihetta antaa, nimenomaan noista vanhemmista. Eli ei nyt hyvita.
Minusta ihan hyvin yhteiskunta voisi velvoittaa vanhemmat huolehtimaan lapsistaan, kun kerran sellaisia on päättänyt tehdä. Jos ei siihen kykene, voi lapset sijoittaa muualle siihen saakka kunnes vanhemmat saavat asiansa kuntoon, mutta jos ei vaan huvita hoitaa lapsiaan itse, niin pakkoadoptio voisi tulla kyseeseen. Samoin myös sellaisissa tapauksissa, joissa esim. vanhempien päihteiden käytön vuoksi lapset on huostattu, mutta vanhemmat eivät lopeta päihteiden käyttöä säällisessä ajassa.
Ei lapsia sijoiteta huvinvuoksi, jos ne voisi olla biologisella äidillä, niin ne olisi. Kun biologinen äiti/isä tai molemmat eivät voi huolehtia lapsistaan, niin ne otetaan sosiaalitoimesta huostaan.
kotiavusta ei ole apua, vaan lastensuojelun perhetyöstä. Jos vanhempi / vanhemmat eivät sitoudu / motivoidu, niin avusta ei ole apua tai jos ongelmat on niin isoja esim. mielenterveydelliset sairaudet.
Hei!
Oletko ajatellut esim aupairin hankintaa? Kielitaitoisia löytyy ainakin Viron suunnasta. Sosiaalitoimelta voi myös kysyä apuja vaikeasta tilanteesta selviämiseen. Itse olen suurperheen äiti, joka sai biolapset sijaislasten jälkeen. Ns äitiysloman ajaksi sain sijoittajakunnalta siivousapua 5h/viikko (vauvan syntymän aikaan sairastui yksi sijaislapsista vakavasti ja joutui sairaala- ja leikkauskierteeseen). Siivoojan, tukiperheen ja vahvan sosiaalityöntekijän avulla perheemme selvisi pahimman yli. Biovanhemmat toki kyttäsivät ja kadehtivat tukea, mutta kannattaa suojata itsensä ja siirtää "keskustelut" sostoimistoon sostyöntekijän ollessa läsnä. Kännyihin soittoajat.
Sijaisperhe on kuin muutkin perheet. Tasaista arkea ja onnea ei voi taata ja sitä ei voi vaatia. Sijaisperheetkään eivät ole virheettömiä, joten rohkeasti apua hakemaan ja tarvittaessa vaadi. Yksinhuoltaja sijareita löytyy, oletko käynyt kyselemässä www.sosiaaliportti.fi sivustoilta (suojatut sivut, häiriköt eivät rieku) kohtalotovereita.
Ehdotan, että rohkeasti otat yhteyttä sos.työntekijään ja vaadi apua itsellesi ja lapsille. Asunnonhankintaan tietääkseni kunta voi vaikuttaa esim, etsimällä asunnon tai suosittelemalla hakijaa vuokranantajalle. Lastenhoito- tai siivousapua kannattaa ehdottomasti hakea. Perheneuvolaan aika ja itselle jokin terapeutti. Onnea matkaan! Toivon sydämestäni jaksamista sinulle. Tule sosiaaliportin sivuille.
"Biovanhemmat toki kyttäsivät ja kadehtivat tukea"...
YÄk, onko mielestäsi kateutta jos ihmetellään eriarvoisuutta?
Miksi apu ja tuki sijaisperheeseen on oikeutetumpaa kuin bioperheeseen? Mietipä sitä, että jos luoksesi sijoitettujen lasten perhe olisi saanut tuon saman avun mitä itse olet saanut, niin kenties lapsia ei olisi tarvinnut luoksesi sijoittaakaan. Eikös se olisi ollut se kaikista paras lapsen etu?
Täytyy kyllä todeta, että on sinulla outo ajatusmaailma... minulle, minulle, minulle, mutta muille ei mitään! Sinun ei pitäisi toimia sijarina, ei todellakaan.
Hei!
Meillä on ollut kaksi sukulaissijoitettua lasta. Erosimme miehemme kanssa ja sossun kanssa meni välit poikki siinä samalla. Sossulta tuli palaute, että me emme ole yhteistyökykyisiä emmekä luotettavia, koska emme ajoissa kertoneet parisuhdeongelmistamme. No myönnän, olisihan niistä tietysti voinut keskustella, mutta jotenkin sitä on siinä tilanteessa niin jumissa siinä omassa ongelmassaan ja yrittää löytää ratkaisua tuottamatta muille ylimääräistä murhetta.
Lapset sijoitettiin uuteen perheeseen, ei tullut kuulonkaan, että minä olisin saanut pitää lapset vaikka olisin halunnut. Lapset kävivät tutustumassa kerran uuteen paikkaan ja seuraavalla viikkolla jo muuttivat sinne.
Joulu oli tulossa ja ehdotimme, että koska ei ole mitään hätää tässä kenellekään niin jos lapset voisivat pikkuhiljaa tutustua uuteen perheeseen ja aloittaa esim. viikonloppuvierailuilla. Ja joulun olisimme olleet vielä yhdessä. Joulun jälkeen loma-aikana olisi ollut hyvä järjestää muutto. Se ei käynyt sossulle vaan suoraan vaan muutto uuteen paikkaan ja heti uuteen kouluun seur. maanantaina.
Kertaakaan kukaan ei tarjonnut meille tukea eikä ymmärtänyt miten suuri tuska meillä oli, parisuhde hajoaa 15 vuoden jälkeen ja lapset joutuvat uuteen paikkaan ja sijoitus katkesi. Myöskään lapset eivät saaneet mitään tukea enää uudessa paikassa.
No pari kuukautta tästä ja vanhempi lapsista ilmoitti, että hän ei tule toimeen uudessa perheessä. Uusi sijaisäiti oli ilkeä eikä lapset kokeneet millään lailla olevansa toivottuja sinne. Kehoitin vanhempaa lasta ottamaan yhteyttä omaan sosiaalityöntekijäänsä ja kertomaan tälle asiasta. Lapsi kertoikin sossuun moneen otteeseen hänen pahasta olostaan perheessä. Lopulta vanhempi lapsista (17 v.) lähti perheestä. Tuli meille, (tässä vaiheessa olimme miehemme kanssa palanneet takaisin yhteen) eikä suostunut lähtemään takaisin sijaisperheeseensä. Otin heti seuraavana arkipäivänä yhteyttä sossuun ja kerroin tilanteesta.
Sossu syyllisti meidät tilanteesta ja tämä toisen sijaisperheen äiti syytti minua siitä, että olen tarkoituksella houkutellut lapsen meille. Yritin ehdottaa palaveria, jossa oltaisiin kaikki paikalla; sossu, minä ja mieheni, sijaislapsi ja toisen sijaisperheen vanhemmat. Voitaisiin siellä käsitellä näitä kaikkia syytöksiä ja lapsen kohtelua sijaisperheessä yms. Se vain ei käynyt toiselle sijaisperheelle. Ja sossu ei tähän halunnut ottaa kantaa.
Lopulta lapsi sijoitettiin meille uudelleen, koska sossulla ei ollut tarjota hänelle muutakaan paikkaa. Sossu sanoi, että sen ehtona on, että me menemme työnohjaukseen, sanoimme, että sopii. Sossulla kesti kuitenkin puoli vuotta etsiä meille se työnohjaaja. Lisäksi oli loma-aika, joten jäi menemättä. Emmekä sillä hetkellä enää kokeneet tarpeelliseksi tätä ohjausta. Olimme käsitelleet jo asioita aika paljon. Tässäkin tapauksessa meihin ei voinut luottaa. (kaikki lasten asiat olemme hoitaneet hienosti, perheneuvolan, oikomishoidot, sairaalakäynnit, harrastukset. joustaneet ja esittäneet ehdotuksia tapaamisten suhteen) Mutta näillähän ei lopulta ollut sossulle mitään merkitystä.
Nuorin sisaruksista jäi sinne toiseen sijaisperheeseen ja onneksi näin puolentoista vuoden jälkeen kuulin, että hän pääsee perheestä vihdoin pois. Ja syynä oli sijaisperheen yhteistyökyvyttömyys. Se kyllä nähtiin. Sijaisperhe vihasi tätä vanhempaa lasta ja meitä joten sisarusten tapaamiset eivät onnistuneet kuin pari kertaa vuoden aikana. Emmekä saaneet olla nuorempaan lapseen yhteydessä emmekä saaneet häntä myöskään tavata. Tämä oli sijaisperheen kielto ja käsittääkseni sijaisperheellä ei ole oikeutta rajoittaa lapsen tapaamisia ja päättää ketä lapsi saa tavata ja ketä ei. Mutta sossu myöskään ei halunnut tähän puuttua. Eivät vain mahtaneet sijaisäidille ja hänen mielipiteilleen mitään (narsisti).
Nyt meillä on parisuhde kunnossa ja tuo sijaisvanhemmuus on ollut kaikesta huolimatta se meidän juttu. Nyt on vain epäilys, että uskaltaako lähteä hommaan enää uudelleen. Samojen sossujen kanssa en tosin enää työskentele, mutta miten sossut sitten kuvailevat meidät toisen paikkakunnan sossuille, EI varmaan anna hyvää palautetta. Useampaan otteeseen olen arvostellut heidän ammattitaitoaan ja kykyä hoitaa asioita. :) Ehkä eivät kestä kritiikkiä :D
Mutta toivon, että teillä menee asiat hyvin.
Ja ennen kaikkea, miettisitte vielä mitä jokainen teistä menettää. Vaikka on vaikeita aikoja ja tuntuu ettei jaksa enää. Niin silti se toinen on vaan lopulta se kaikkein tärkein ihminen ja se paras ystävä ja kumppani. Yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä. Se yhdistää. ja ruoho ei ole koskaan vihreämpää aidan toisella puolella.
jouduitte samanlaiseen tilanteeseen, missä lapsen omat vanhemmat ovat koko ajan. Kohtelu on nuivaa, syyllistävää, epäystävällistä. Jos huonosti sattuu, lapsi joutuu kamalaan sijaisperheeseen tai vielä pahempaa kamalaan ammatilliseen sijaisperheeseen. Sen jälkeen on hel----- irti.
kuin minulla, joka olen sijaoitetun lapsen sukulainen. Olen itse ammatissa, jossa joutuu koko ajan saamaan ja ottamaan kritiikkia ym. palautetta vastaan. Sen vuoksi olen suuresti ihmetellyt sossujen heikkoa palautteen / kritiikin sietokykyä. Olen kokenut kostoa, kun olen puuttunut epäkohtiin, tai osoittanut väärinkäytöksiä. Lastensuojelu; sossut ja osa sijaisvanhemmista kuvittelee olevansa ikään kuin kaiken arvostelun yläpuolella. Itse heillä on oikeus lytätä ja alistaa toisia, mutta he luulevat olevansa jotakin NEUTRAALIA, oikeudenmukaisuuden ydintä ja oiken elämää eläviä eli sellaisia, joilla on se perimmäinen tieto siitä, miten elämää pitää elää.
Kertomuksesi osoittaa, miten sossuihin ei voi luottaa. He auttavat alamäessä, mutta eivät ylämäessä. Kuvion pitäisi olla täysin toisinpäin niin lapsen perheille kuin sijaisperheillekin.
sen, että sussut eivät kuuntele vanhempia. Mikseivät antaneet 2 lapsen jäädä sinun luo. Olisivat tarjonneet tukea, jos olisit tarvinnut. Mutta taas he tiesivät kaikkein parhaiten miten asiat pitää hoitaa - ja ENITEN JOUTUIVAT LAPSET KÄRSIMÄÄN. Ja paljolti sossujen vallankäytön seurauksena. Tuttua, tuttua.
millinen sijaisvanhempi. Löytyi paljon yhdistävää. Kiitos Sinulle.
rajoittaa ja sossu ei puutu. Että on teidän tilanteessa saanut oikein estettyä tapaamiset kokonaan. Todella narsistisen sairasta! Sijaisvanhemmat tällä palstalla väittävät usein, että he eivät päätä, vaan sossut. Mutta käytäntö puhuu muuta. Minun läheiseni on joutunut samanlaiseen perheeseen. Minne teidän lapset laitettiin. Energiaa on aivan turhaan mennyt loputtomasti noihin yhteydenpitotaisteluihin. Tämäkin perhe on yhteistykyvytön - jos ainaoaankaan epäkohtaan puuttuu - mutta sitä ei myönnetä. Kunta tarvitsee tuollaista paikkaa piiloisessa paikassa, jonne voidaan sijoittaa lapsia ylipaikoille.
päätä ja hykertelevät, jos asiat menevät hyvin, mutta haukkuvat ja syyllistävät, jos ne menevät huonosti.
tuntuista tarinaa tietyiltä osin. Oli "ilo" lukea sijaisvanhempana toimineen kokemusta aivan samanlaisista ongelmista, kuin mihin bioperheet törmäävät jatkuvasti. Todellakin, avioero voi olla alku lasten huostaanotolle, vaikkei mitään näkyvämpää syytä olisikaan. Näitä tekaistuja syitä on myös muita. Sitä tuskan määrää, mitä nämä toimenpiteet aiheuttavat sekä lapselle että vanhemmalle, ei kykene edes sanoiksi pukemaan. Sitten meitä biovanhempia haukutaan pahimmaksi pohjasakaksi, myös tällä palstalla sijareiden (osan heistä) toimesta.
samanlaisessa tilanteessa melkein ollaan.
Kun liikaa keskittyy lapsiin, jää parisuhteen hoito väkisin vähemmälle, kuten meille on käynyt.
Nyt sitten mies pudotti melkoisen pommin; on jo hankkimassa itselleen asuntoa eikä aio siitä perääntyä.
Kyllä tästä vähintään pitäisi kaikkien tajuta, että todellakin olemme tavallisia ihmisiä emmekä mekään voi ratketa joka suuntaan niin, että kaikki sujuisi aina kuin unelma.
nimittelyn kohteeksi, mitä lapsen omat vanhemmat: luuseri, alkkis...jne.
mutta valtavat paineet se kyllä asettaa sille vanhemmalle, jolle lapset jäävät, pitää todellakin todistaa pystyvänsä edelleen huolehtimaan lapsista kuten aikaisemminkin.
Lapsia käytetään perheneuvoloissa sun muissa ja tutkitaan miten ero vaikuttaa heihin, ei se ole niin helppoa, ei todellakaan.
Tiedän myös tapauksen, jossa lapset olivat vuosikausia samassa sijaisperheessä, johon tuli ero ja ilmoituksesta seuraavana päivänä sossut olivat oven takana hakemassa lapset pois, "kun ette edes yhdessä pysy, ette saa lapsiakaan pitää" ...eli kyllä sijarimaailmassakin voi tapahtua yhtäläisiä törkeyksiä sossujen taholta kuin biojenkin.
haukutte meitä bioja kohdatessamme näitä samoja törkeyksiä? Kuvio yleensä menee niin, että sossut ja sijarit vetävät yhtäköyttä meitä bioja vastaan ja siinä sitten kaiken OMAN lapsen menettämisen aiheuttaman tuskan keskellä yrittää vaan päivästä toiseen selvitä.
en ole haukkunut ketään vai oletko kuullut?
ole haukkunut koskaan yhtäkään biovanhempaa. Siltä puolelta olen kyllä saanut kuulla olevani lasten kidnappaaja, varas ja jopa huora. Näin vain pari esimerkkiä mainitakseni...
vaikka huostaanottopäätöksen tekee ihan muu taho, emmekä me ainakaan edes olleet tyrkyllä sijareiksi ennen kuin tilanne tuli eteen, sain kuulla olevani huora lasten varastaja ja kaikkea mahdollista.
sijoitetun lapsen äitiä huoraksi. Teki omia, vääriä johtopäätöksiään äidin elämästä sijoituksen alussa. Laittoi sitten vielä liikkeelle perättömän insesti -syytöksen. Onneksi lapsi nyt kotona!
Samoilla nimityksillä millä teitä haukkuvat, haukkuvat yleensä myös lapsiaan.
niin mikä sellainen nainen on. Sitä siinä on tarkoitettu.
Sijaisvanhemmat antavat kielteisiä lausuntojaan biologisista vanhemmista, minustakin on kymmeniä lausuntoja antaneet perustuen toisen käden juttuihin. Sitten tuo roskasakki hymistelee etteivät tee huostaanotto päätöksiä vaan ne tekee sossu. Sossu tekee päätökset sijarien tahdon mukaan, se on nähty. Mitäs muuta sellainen on kuin lasten varastamista ja kidnappaamista. Olen ajatellut että jos tulee poikkeusolot, niin sijarit varmaan pakenee ulkomaille.
rahasta syliään lapselle tarjoavaa naista eikä persettään miehelle/naiselle kauppaavaa naista.
Hyvä kun oikaisit väärän käsitykseni.
Jospa jäisitkin kotiin. saat varmaan tukia sen verran että pärjäätte.
Kai ex-miehesi käy tapaamassa lapsia säännöllisin ajoin. Ja pyydä sossusta tai seurakunnalta tai MLL.ltä lastenhoitoapua että jaksaisit arjessa. Käy sossussa kartoittamassa tilanteenne. Asioilla on tapana järjestyä:)
Jos olet Perhehoitoliiton jäsen niin kirjaudu sosiaaliportin kautta sijaisvanhempien keskusteluryhmään. Se on suljettu palsta ja siellä olisi helpompi asiasta kirjoittaa. Voisin jakaa siellä kokemuksia asiasta.
sijaisvanhempien mainetta. Ja millaista apua luulet saavasi toisen luokan kansalaisilta, kuten biovanhemmilta. Mene äkkiä omiesi piiriin häpeämään vastoinkäymisiäsi. Ettäs alennuit täällä ruikuttamaan. Hus, hus!!!
joten taitaa omassa ymmäryksessäsi olla pikku vikaa, mitäs itse täällä teet jos et ole sijari?
HAUKUT HEITÄ, MITÄPÄ MUUTAKAAN.
Me sijaisvanhemmat olemme ihan tavallisia ihmisiä ja en tunne pilaavani sijaisvanhempien mainetta vaikka eroon olen päätynytkin. Biovanhemmat ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin sijaivanhemmatkin, eivät suinkaan mitään toisen luokan kansalaisia. Ja täytyy sanoa, että eroni aikana sain tosi paljon tukea lasteni biovanhemmilta.
yksi inhimillisimmistä henkilöistä, jonka olen näillä palstoilla tavannut. Arvostan häntä kovasti. Se, miksi "hussutteli", johtui siitä, että provosoiduin jonkun muun sijaisvanhemman pyynnöistä mennä muualle keskustelemaan asioistaan.
Ota pikaisesti yhteyttä sijoittaviin kuntiin / kuntaa. tämä on väärä paikka pohtia asiaa. lasten asioita hoitava sossu on oikea ihminen hoitamaan asioita. kannattaa ajatella lapsia, jos sinä et jaksa, niin joku toinen sijaisvanhempi jaksaa.
Avioero sijaisperheessä on aihe mistä ei juurikaan tietoa ja tukea tunnu löytyvän mistään päin. Oma 25vuoden liittomme päättyi 2007 siihen, kun mies rakastui sijoituslapsemme sukulaiseen. Siitä alkoi helvetti ja painajainen kaikkine ongelmineen. Monta vuotta yritin pelastaa liittoamme kunnes luovutin. Oma mielenterveyskin järkkyi pahasti.
Sitten alkoi nämä käytännön asiat hiertää! Yhtenä esimerkkinä: sopimuksia on puljattu puoleen ja toiseen suuntaan ja palaverit on aivan hirveitä. Tyttö (sijoitushetkellä 6v, nyt 16v) jäi erossa asumaan luokseni ja tämän hetkisen tapaamissopimuksen mukaan olisi viikon sijaisisällä ja viikon minulla. Käytännössä ei tapaamiset onnistu ja tyttö seilaa miten tahtoo. Minä koen suurena vääryytenä sen, että sosku ei suostu (ja isä) muuttamaan sopimuksia. Isä saa puolet kulukorvauksista ja hoitopalkkiosta vaikka tyttö on siellä vain 5-6 yötä/kk.
Lisäksi on tapeltu lapsilisistä ja kaikesta mahdollisesta. Välillä tulee ajatus, että lyön hanskat tiskiin, mutta kun näiden vuosien aikana on lapseen kiintynyt kuin omaansa. Tyttö ei halua muuttaa luontani pois, kun olen sitäkin ehdottanut. Ja kumma kyllä, isän oma, 15v, tyttö ei tunnu isää kiinnostavan lainkaan siinä määrin kuin tämä sijoituslapsi..