Itsepäiset Cavalierit

Mulla on kaksi 5 vuotiasta Cavalier -urosta, joista on tullut oikeat maanvaivat.

Molemmat ovat entisiä näyttelykoiria, hyvin menestyneitä ja oikein oman arvonsa tuntevia. Saimme molemmat koirat viime talvena, kun niiden kasvattaja halusi antaa ne hyvään kotiin. Silloin koirat olivat hyvin suloisia ja ihmisrakkaita, käyttäytyivät hyvin jo koeajalla joten ajattelin että otamme ne perheeseen.

Nyt kuitenkin tuntuu, että mopo karkaa todella käsistä. Ne kusevat aivan joka puolelle, ensin vain silloin kun jäivät kaksin, mutta nyt myös meidän ollessa kotona. Kun tämä ongelma ilmeni, totesimme tietysti heti että ne pitää leikata. Nyt säästämme vähän rahaa ja viemme ne heti leikattavaksi.

Mutta nyt ongelmaksi on tullut myös kakkaaminen sisälle. Meillä on oma piha, mutta koirat eivät suostu menemään sinne ja tekevät sitten sisälle kun eivät enää pysty pidättelemään. Lenkilläkin olemme käyneet säännöllisesti ja se koirille kelpaa tietysti vallan mainiosti. Mutta olemme kaksi työssä käyvää ihmistä, eikä aina ehdi.

Lisäksi ne ovat alkaneet tekemään kauheasti tuhoa, pureksivat esineitä ja repivät kaikkea mahdollista.
Mikään kielto ja rangaistus ei mene perille, tottelu on niille ihan vieras sana. Ne tekevät juuri sitä mitä niitä huvittaa ja uskokaa tai älkää, olemme kyllä yrittäneet laittaa niille vastaan. En ole kovinkaan kokenut koirien kouluttamisessa, mutta luulisin että olen tehnyt kaiken minkä voin. Olemme laittaneet jopa vauvojen vaipat niille jalkaan, mutta ei tepsi. Ne repivät ne pois ja ovat kuin mitään ei olisikaan. En saa mitään otetta niihin koiriin.

Meillä on uusi ihana asunto ja ne ovat kohta tuhonneet sen laminaattilattian ja ihanan kuistin, kusemalla pelkästään kuistille eikä nurmikolle. Mitä voimme tehdä? Neuvoja? Joitain tehokkaita keinoja, joilla isännän paikan saisi muutettua?