Ompa todella harmi, jos olet poistunut täältä tai loukkaantunut täällä oleviin loukkaaviin kirjoituksiin sinusta. Tai ehkä olet lomamatkalla jossakin päin? Ei kaikki koirat pure, vaikka haukkuvat, eikä kaikki koirat ole kilttejä, vaikka häntää heiluttavatkin.Semmoinen sananparsi on myös, jonka haluan sinulle jättää: Älä kulje minun edessäni, en ehkä seuraakkaan.Älä kulje minun takanani, en ehkä johdakkaan. Vaan kulje minun rinnallani ja ole minun ystäväni. t: yx wanha tuttu.
Kaikkea hyvää MIRKULLE!
net ystäväsi ,
34468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kaipaamme Mirkkua. Jaa lupluu:)
Ja tozhe Vas ljublju. Ot vsego serdtsa.
t. Pietarin Mirkku
Kylläpäs nyt kirjoitit hyvän viestin. Siinä oli todella sisältöä. Tämä sanaparsi: Älä kulje minun edessäni ..... oli niin helkkarin hyvä, että karvat nousi pystyyn. Haluan ottaa oppia tästä. Kiitos Sinulle. Toivon myös, että Mirkulla on nyt parempi mieli.
Onhan täällä vielä oikeita ihmisijä että on sielu ja sydän oikeassa paikassa. Siunausta sinulle.
kun korkkasi ennen rattiin menoa
Se voi olla silleen että Mankkaan Mirkku ei edes lue kun on lapissa ja kone jumissa?
Saattaahan se olla Sveittissäkin ;D
Olet pitkäveteinen nälvijä!
Kato peiliin,lol
ja melkein yhtä usein takaisin tullut.
Taas Romanipalstalla olen nyt:
tulkaa tänne, oi ystävät hullut.
Vaik´kundit Nokian teki tepposen
ja kävi: pam pam.
Romskupalsta, here I come!
Kai tiijät Hilima että kimppaa kannatan
ja Aikamiehen sanat on totta.
Kai Julia jo näki tän sepitelmän
joka Juicen alunperin on, mutta
vaik jotkut sanois: painu hemmettiin
en silti murheisiini lennä.
Vaik´kundit Nokian teki tepposen:
Romskupalsta, here I come! I come,
Romskupalsta here I come.
Siis svenskspråkiga hälsningar till alla från de österbottniska kommuner: Kristestad, Närpes och Kaskö. Oikein kivoja pikkukaupunkeja, ei moittimista. Oikein rauhallista. Tavallaan yllätti Kristiinankaupungin tapaisessa pikkukylässä maahanmuuttajaväestön osuus: näitä kun oli notkumassa vähintään puolet väestöstä siellä sun täällä. Ettei päästäisi taas haukkumaan rasismista, en sano juuta enkä jaata, en puolesta en vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Mutta se oli yllättävä näky.
t. Mirkku
Veitsiläinen on palannut , heh
Minulla on käytössäni keittiöveitsisetti: eri veitset lihan ja vihannesten pilkkomiseen ja yksi pelkästään kalan fileeraamiseen. Suomen yleisin tappoase ei ole pistooli eikä puukko: yllätys yllätys: se on tavallinen keittiöveitsi, joka otetaan esille, kun porukka on kännissä ja tulee riitaa jostain kädenvääntökisasta tai pullonpohjista...
Mutta itse en lukeudu veitsijengiin, käytän niitä vain ruuan käsittelyyn. Joten mistä moinen nimitys?
t. Mirkku
Suat uskoo, jotta ilosesti yllätyin, kun viestis näin, kyllä kivi vyörähti syvämmeltäin kun Sinusta ei kuuluna aekoehin mittään!
Niinku huomoot, Sinua on kaipailtu tullen männen!
T.Hilima
Ootko huomanu etä ihan veittiläseks ovät sua luulleet, paskoo ovat puhyneenet senevestä
Vuan kirjotinhan Sinulle, että meenottelen lähtöö lasten kanssa lommaelemmaan tuonne länsirannikolle. Loma män oekeen hyvin, naatimme meren tuoksusta ja iärettömyyvvestä - yhen yön nukuinniin oekeen terassilla, kun olj kuuma ja siellä suattoe haestaa yön iänettömyyven ja meren läheisyyvven. Vuan olj tuas kiva tulla takaesi kottii, aenut juttu se pyykin miärä, mikä aena on riesana, olj perhe tulossa eli lähtiissä...
Vuan tosj kaaniita kaapunkeja olj tuolla Länsirannikolla. Meijän mökin isäntä Håkan sano, että Metsä-Botnian tehas sulettiin siellä ensmäene maaliskuuta kuluvana vuonna, ja kolomesattaa ihmistä jootu tien piälle... No en ihmettele, että Kaskisissa olj myytävänä kommeeta talloo vieri viereen. Vuan sitä ihmettelen, miten niillä on elätettävvää muahanmuuttajille, kun ee omallekaan väjelle sua työpaekkoo ee toemeentulloo.
Niin että jos ukkoes kanssa halluat tunnelma-asunnon Kaskisissa, nyt iskekkää kiinni. Suapi halavalla, sano Håkan.
Ite tässä lattaan pyykkikonetta ja ripustan kuivammaan...ja silitän. Että sitä normaallija kottiinpalluun arkea.
t. Mirkku
oikein nokassan tunnen tuon meren tuoksahhuksen! Sen verran oon Turun puoles käyny sukuloimassa. Mutta ainut asia mitä meillä on pojille antoo, on kaunis rantapalsta , hyvä uimaranta hiekkapohjalla (500 m) ja uppee maisema (savolaisten laalun tahtiin...).
Mun Muistuu Mieleheni nyt Suloinen Savonmua:Hilima
kyllä ne poejat arvostaa tuota perintöö. Vaekka oeskin sisävesilaetoo, niin tiijjän, että esmes Kallaveel on pintoo... yks tuttavaen omistoo äetisä perinnön kaotta kappaleen Kallaveen rantaa, ja naattii siit. Vaekka en tiijjä, naattiko tänä päevänä, kun on julistettu hulluks ihan viranommaesten kaatta ja suapi siitä eläkettä. Vuan kun olj vielä jotenkuten järissään, käätiin siellä hänen mökillään, ja hän kalasti Kallaveest ja savustettiin kalloi ja minä teen korvasienikastikkeen ja sitten syötiin.. se olj mukavata.
Mutta mukavata Viikonloppuu Sulle ja perreellees,
toevottellee
Savonmuan Mirkku
mittee hööryät?
Katottiin ukon kanssa perjantaena Teema-kanavalta tosi hyvä leffa: Tervetuloa Mogadishuun, joka kertoi Lufthansan koneen kaappauksesta, oliko se vuonna 1977? Kaappauksen tarkoetuksenahan oli vappauttaa Länsi-Saksan vankilasta RAF:n johto. Olin aiemmin nähny leffassa upean filmin: Baader-Meinhof -Komplex ja sanoin ukolle, että hänennii on pakko nähä se, ikkäänkuin jatkoks sille perjantaen elokuvalle.
No eilen sitten en levännä, ennenkuin olin onnistunna hankkimmaan sen filmin, se on nyt justiinsa tullu kaoppoihin. Ja katottiin sekkiin yhessä ja ukkokkii sano, että loestava elokuva. Niin että kato Sinnäe miehes kanssa. Se on hyvin yllättävä leffa, koska se on tasapuolinen: kumpaakin osapuolta ymmärrettään ja valotettaan syitä, jotka johtivat RAF:n perustamiseen ja johtajien persoonallisuutta.
Aenoa mikä minua otti suunnattomasti piähän, olj se, että ukko ei sule kännykkäänsä, kun oesi tarkotus keskittyä johonkin hyvvään elokuvvaan yhessä ja koko ajan Pietarin Andrei lähetti tekstiviestejä: piip piip...piip piip. Sanoin, että jos joskus suan piähäni ruveta terroristiks, niin ensteks ammun tuon rakkinneen säpäleiks. Ja eekö Andrei oo datshallaan purkittamassa suolakurkkuja viikonloppuna, niinkun muuttii tosvenäläeset.
Mutta katoppa tuo leffa. Se pallauttaa nuoruuven mieleen ja sen kaoottisuuven. Mutta en sillon tajunna, miten syvällä RAF oli Liittotasavallan ytimessä ja kuinka laaja sen kannatus olj. Se ol yllättävvää.
t. Mirkku
minen oo ihan varma onko meijjän telekkarissa sitä elokuvankahtomistoimintoo. Muutenki on tullu vähän katottua telekkaria vasitenkin tämän tikipoksin tulon jälestä. Tunnustan tumpelouten; just ja just ossoon telekkarin sulukee mutta aakaseminen on jo er juttu kah kun kahella kapulalla on pelattava. Joskus oon yksin ollessa jootunu pojalle soettamaan kysyäksen neuvvoo. Kerrannii olin eksyny ratiokanavalle enkä niin millään piässy siitä pois! Passas siinä sinhvoniata kuunnella töllöttimestä.
Muutenki kaikki tekniikka kehittyy niin huimoo vaahtia, jottei perässä pysy. Liekö tuo aina niin tarpeellista. Kännykkä on hyvä olemassa mutta on silläki mitalilla toenen puel, minua on yks sähkönmyyjä ahistellu alavariisa enkä minä millään jaksa keskittyä hänen tarjouksiisa. Pyhelinmyyjät oon karistellu ystävällisesti mutta piättäväesesti het ens metreillä kimpustan. Eihän sitä tiijä millon ite on samassa jamassa niin ei kehtoo kenenkään mieltä pahottee.
Niin se elokuu lähti käyntiin, alakaa ne lämpimät kuutamoyöt. Tiällä ryski ukkonen, on hiostava ilima.
Hyvvee elokuuta t. Hilima!
DVD-kone. Eekö ukkois tiijä? Taekka justiinsa poejat; nuorethan näetä käättellöö kuin veistä ja huarukkoo. Mutta oot oekeessa; Lapissa meillä on nelejä kaakosiäjintä ja minä pellaan niillä, ylleensä päen sitä muuvatta paekkoo, mutta nuorin tyttölöistä (tämä yheksänvuotinen) tietee just tarkalleen, miten kanavat viritellään.
Että ottaapi kupoliin, kun kaekesta pittää tehä mahollisimman monimutkaesta! Ennen kun paenoit nappija, niin telekkari pelas. Ja oon pitännä ihteäni sentään normaalijärkisenä, mutta tämä pyyhkii rankasti yli hilseen! Netissä maksan laskut, mutta ussein oon ihmetelly, miten joku Pihtiputtaan 80-vuotias mummo sennii hallihtoo. Ja pankkiin kun meet entiseen tappaan maksammaan, on palavelumaksu jottaen 6 e/lasku. Se kuule tuntuu tavallisen immeisen tuloissa.
Ja justiin nämä kännykät! Sen pittäes olla puhelin, mutta se tuntuu olevan sivuseikka: kun siitä pittää nähä internet ja uutiset ja hallita sen tuhannen pelijä, niinkun meijännii tytöt. Ja kamera. Oothan kuullu jutun siitä ukosta, joka män Elisan kaoppaan ja kysy: oesko teellä kännykkää, missä on kamera? Myyjä vastas: ne on loppu, mutta meellä oes myytävänä kameroita, millä voepi soettoo.
Täätyy sannoo, kuten Irwin-vainaa: eikö millään ole enää väliä? Mikähän mahtanoo olla seoraava villitys, jonka perrään immeiset ryntäelee, kun ILMAN EI VOI TOIMEEN TULLA! Luvin yhestä lehestä - tästä on kyllä jo par vuotta aekoo - jutun immeisistä, jotka eivät omista eevätkä hallua omistoo kännykkää. Yks nuori mies sano, ettei hän ollunna koskaan kuullukkaan näestä hands-free -laetteista ja korvanapeista ja ihmettel suuresti, kun alako vähän piästä kävellä vastaan itekseen puhuvia ja naoreskelevia avohoetopotilaeta...ja kun jengillä on vielä tapana ilimehtiä, kun puhuvat kännykkään.
Ja kun käätän paljolti joukkoliikennettä, niin kyllä suapi raevon valtaan, kun takana eli vieressä joku kaelottaa asijoetaan niin, että varmasti kaekki kuuloo. Tekis miel sannoo: puhu vähä kovempaa, tuolla perällä ee varmasti kuultu kaekkee sun liäkärissäkäännin yksityiskohista.
Ja minkä helevetin takia jokkaenen kännykkään soettaja kyssyy: missä Sä nyt oot? Nimittäen ekan repliikin pystyy ennustammaan: no mä oon bussissa ja me ohitetaan just Keilaniemen risteys...Ei ennen ollunna tärkeetä paekallistoo immeistä, jonka kanssa puhu puhelimessa.
Eikä tosijaan oo mittään vappaa-aekoo. Jos ennen kännyköetä pomo soetti kottiin, se meenas varmasti jottaen katastrofija työpaekalla. Nykyään se on ihan ylleinen systeemi, että soetellaan vaekka keskiyöllä. Niin kun tämä Andrei. Sanoin ukolle: minkä tähen et sano sille, että soetat myöhemmin takasin, kun myö katotaan nyt muijan kanssa leffaa? No ei kuulemma voe, kun bisnes ei nuku koskaan. Kysyin: miten sitten uskallat ylleensä yöllä männä nukkummaan ja vetää zetaa kaaliin, kun Moskovan raaka-ainepörssihän voepi just sillon romahtaa?
Taejan tehä Linkolat ja muuttoo mökkiin ja luopua kaekista vempaemista, elättää ittein kalastuksella ja marjastuksella.
t. Mirkku
Kivaa että olet palannu taas "kehiin". Olet nasta tyyppi ja fanitan sua täysillä!!!
SAMMAA MIELTÄ JA SIUNAUSTA KAIKILLE!!
Tällä tietokonneella pystys vilimiä kahtomaan on vuan kovin olematon tämä kuvaruutu, suattas taijjenaatinto kärsiä. Mutta onhan meellä poikain pleikkaritv millä voepi kahtoo elokuvia, sitä vuan pitäs osata tuas käättee...erräänkii kerran oon ehtiny siitä sulukemisnappia, kun ovat itekseen jättäneet sen jurroomaan.
Mulla ee oo kännykässä sitä kameratakkaan, kerran pyys yks tuttu ottamaan kuvan hänen kännykällään ja mullahan se ol tietysti viärinpäin käessä, meenas tulla kuva omasta silimästä! Tännään muuten minua ahistel yks tavallista sinnikkäämpi liittymämyyjä. Reippaanolonen nuorukainen rupes tenttoomaan mitä puhelin- ja nettiliittymiä mulla on, enhän minä heetä niin tarkkaan muista enkä jaksa ruveta vehtoomaan niihen uusiin simkorttiin kanssa. Heittäyvyinki hölömöks (siinä se olkii tekeminen...) ja sitten kekkasin jotta onhan mulla ässä hihassa eli kun oikein pistin parastan ja huastelin kaikista levveintä savvoo niin johan män etelän pojalta jaahot suuhun ja lopetti suosiolla sen tyrkyttämisen. Ee se tainnu tajuta mittään eli siinä tul semmonen kieljmuuri meijjän välille.
Soittoiänistä puhheenollen kerrannii aikoinaan rupes kaapassa jostain riekkumaan oikein kovaiäninen ja ruma soetanto. Minä aattelin närkästynneenä jotta ompa jollain ärsyttävä soettoiän ja miks ihmeessä se ee jo vastoo...kun tajusin, että omasta kassistan se metakka nous. Pojat penteleet olivat sen kepposen mulle tehneet. Mutta mummusa puhelimessa on pojan oma kitaralla soettama hevipiisi soettoiänenä, onkohan mummeli tulossa lapseks jälleen vai onkohan se jotenkii sokastunu (eli kuuroutunu) lapsenlapsukaisen soettotaejjoista?
Tuolla alempana maenihit jottain sianteurastuksesta...onkoon se sitä sammoo mitä meijjän poika kuunteloo myötääsä. Minusta kuullostaa jotta se laalaja välillä oksentaa ja sitten aina välillä per*eesä pohjasta karjahtelloo. Kysyin jotta onko se pahalla piällä kun nuin äätee. Enkä minä erota minkäänlaista melotijjoo sen ärjymisen seasta.
Oon minäki ukolle joskus ehottanu jotta eiköhän ruveta erakoiks kuha lapset lähtöö mualimalle. Meellähän on se mökki vuan ee oo siellä näetä nykyajan mukavuuksia. Kyllähän se näin kesällä mänettellöö, sitähän on niinku retkellä. Ves on juoksevata kuhan ite juoksoo kaevolle, kampee ämpärillä ylös ja juoksuttaa kaasuhellalle kiehumaan jotta tiskoomaan piäsöö. Minä en kyllä muuta tarvihteis kun hakkee lastin kirjoja aina luettavaks. Kyllä sinne sähkötki tulloo ettei ihan pärreen valossa tartteis toohuta. Vuan se pihanperällä asioiminen vasitenkaan talavisaikana ee kyllä ajatuksena nykyimmeistä viehätä.
Mutta tämä suven sulosuus! Koin suorastaan ilimestyksenomasen tunteen kerranki kun mualle mänin: avara kesänsininen taivas, ihmeen ihanat pilivimuovvostelmat, auringonkultooma järvenselekä, vihreinä ja sinisenä siintävät metät ja kauniit niittykukkaset...ei liikenteenmelua kuulunu, aika ol niinku pysähtyny ja ihan tunsin kuinka tämä muaseuvvun raaha ja kesän lämpö laskeutu mieleen. "Kaakana katala mualima"
T. mökkihöperö Hilima
Toivotteleepi hän myös hyvää elämää mirkulle.Mirkku on viisas ja nero. Nokkela ja näppärä. Hyvä muistinen ja hyvä oppimaan uutta. Jaksaa painaa vaikka on jo vanha. Hyvä mirkku! Elä lähde ikinä tältä palstalta poies.Me rakastetaan sinua!
en mielestäni ole vanha, vaan keski-ikäinen. Mutta sehän on makuasia: tiedän varsin hyvin, että kaaleitten silmissä olen vanha. Mutta sielulta ikinuori. Tunnustan vanhuuden noin 70-kymppisenä: sitten saa jo nuoriso alkaa teitittelemään, rodusta riippumatta.
Mutta vielä porskutetaan ja suokoon Luoja, että pitkään!
t. Mirkku
Tuossa viestissäni Hilimalle protestoin kännykän (väärin)käyttöä vastaan julkisissa liikennevälineissä. Yksi kärsimisen muoto, joka varmasti kasvattaa meitä ihmisinä, on kuunnella erilaisia hälytysääniä bussissa, metrossa ja ratikassa. Ääni jatkuu ja jatkuu..koska kännykkä on aina laukun pohjalla tai jossain sivulokerossa, mistä sitä ei löydä.
Yhdellä tyttäristäni on hälytysääni, joka saa aina pongahtamaan kattoon: se muistuttaa sian teurastuksen ääniä, mutta on kuulemma joku hittikipale. Sanoin tytölle, että hänen on vastuu, jos äitivanhempansa joku päivä ennen aikojaan kuolee sydäriin.
Itse pidin pitkään hälytysäänenä Neuvostoliiton/Venäjän kansallishymniä. Suljen aina kännykän ennen bussiin menoa, mutta eihän sitä aina muista tehdä. Siispä sain melko hitaita katseita eri puolilta menopeliä, kun laukku alkoi soittaa "Oi suuri ja mahtava Neuvostoliitto..". Sen vuoksi vaihdoin sen Keisarihymniin: "Jumala tsaaria suojelkoon, voimakasta ja oikeauskoista..". Silloin sain hitaita silmänluonteja venäläisiltä, jotka ajattelivat: mikä hiivatin monarkisti liikkuu keskuudessamme..
Loikkasin kauemmas itään ja otin soittoääneksi Maon Kiinan tunnussävelmän "Itä on punainen". Silloin loivat hitaita katseita Otaniemen TKK:n kiinalaisopiskelijat, joita liikkuu runsaasti samoilla busseilla.
OK, viskasin pyyhkeen kehään ja valitsin latinokappaleen: La Cucharacha: "Torakka". Toivottavasti se ei loukkaa kenenkään herkkiä poliittisia tunteita.
t. Mirkku
Käyttäjää voi ottaa päähän: Porque non tiene, porque le falta marihuana por fumar
Odota muutama minuutti ennen kuin vastaat itelles!
Le falta marihuana para fumar? Me no, no la fumo nunca. Tal vez quisiero..pero no tocaré.
t. Mirkku
Tarkoitin tietinkin niitä muita bussissa, junassa ja raitsikassa istujia. En Sinua! Sehän olisi ollut aika hölmöä.
että ne hitaat silmäykset johtuu marin puutteesta. Pikemminkin siitä, että suomalaisilla, venäläisillä ja myös kiinalaisilla, puhumattakaan muista kansoista, on omat ennakkoasenteensa. Otin tuon Neukkujen kansallishymnin ihan vitsin vuoksi soittoääneksi, samoin Keisarihymnin. Että se erottuisi Säkkijärven polkasta ja muista tunnetuista tunnareista. Mutta todella: jotkut suhtautuivat asiaan yllättävällä vakavuudella. Sen vuoksi en koskaan pitänyt kännyä päällä esim. ulos kapakkaan mennessäni, koska en halunnut kävellä nyrkkiin.
Kiinalaisten reaktion ymmärrän hyvin. Työssäni tapasin paljon kiinalaisia, joiden ryhmävierailuja vedin, vein heitä eri tutustumiskohteisiin ja kutsuin paljon myös kotiini. Minulle tulivat monet läheisiksi: ja vaikka aasialaiset eivät helposti näytä tunteitaan, monet heistä herkistyivät kyyneliin kuvaillessaan, miten heidän vanhempiaan oli kohdeltu kulttuurivallankumouksen aikana. Joidenkin vanhemmat olivat tehneet itsemurhan jouduttuaan kuokkimaan peltoa aiemman arvostetun akateemisen uran jälkeen. Heille varmasti "Itä on punainen" (Dong fang hong) oli kuin isku vasten kasvoja. Sen vuoksi luovuin siitä.
Sain tilaisuuden toteuttaa elämäni unelman vuonna 1989 toukokuussa, kun olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa ja matkustin kahdeksi viikoksi Beijingiin. Ehkä muistat, että tuolloin olivat nämä kuuluisat ylioppilaslevottomuudet, jotka päättyivät Tian´An Menin verilöylyyn. Vuokrasin polkupyörän ja poljin kaikki yöt opiskelijoiden ja mielenosoittajien mukana, osallistuin näihin tapahtumiin. Tunsin olevani mukana maailmanhistoriassa! Silloin ei ollut kännyköitä, mutta mieheni lähetti telefaxeja koko ajan paikalle: häivy sieltä! Jenkit evakuoivat lähetystöään! Kuuletko! Se on vaarallista!
En halunnut kuunnella, halusin olla mukana. Ja mukana olin. Ostin Kiinan kansanarmeijan puseron, letitin tukan leteille (minulla on pikimusta tukka) ja laitoin aurinkolasit silmille, siis ei erottanut massasta. Kiipesin sähköpylvääseen ja minne hyvänsä katsoin: näin pelkkää mustien päiden merta, otsanauhoja, kuorma-autoja täynnä mielenosoittajia, kuulin rytmikkäitä iskulauseita.
Kaksi päivää lähtömme jälkeen tulivat panssarit Tien´An Menin aukiolle. Oli hirvittävää nähdä televisiosta se teurastus. Ainoastaan hyvä onni säästi minut silt kohtalolta, koska elin ja hengitin siellä aukiolla. Siellä oli sairaalateltta, missä nälkälakkolaiset olivat: koko ajan kulki sairasautoja edes takaisin.
Siitä on yli 20 vuotta, ja tuntuu, kuin se olisi tapahtunut vastikään...Se oli äärimmäisen vaikuttava tapahtuma.
Ensimmäinen tutustumiseni Kiinaan, mutta ei viimeinen.
t. Mirkku
kun silloin ekan kerran tulin Beijingiin, olin tietysti jet lagin vuoksi ihan rättiväsynyt. Mutta liian kiihdyksissäni mennäkseni nukkumaan. Joten painelin saman tien respaan ja vuokrasin polkupyörän: lähdin tutustumaan Beijingiin. Minulla vain ei ollut aavistustakaan tuon kaupungin mittasuhteista: katsoin kartasta: okei, poljen kaksi korttelia eteenpäin ja käännyn vasemmalle...
No ne kaksi korttelia merkitsivät noin 20 km. Joten olin armotta eksyksissä illan pimetessä kaupungissa, joka oli täysin outo, ja jonka kielestä en ymmärtänyt sanaakaan. Lisäksi olin umpiväsynyt ja epätodellisen oloinen. Hyvä etten purskahtanut itkuun. Onneksi oli kartta, missä hotellin nimi oli kiinalaisin kirjaimin: joka kulmassa kysyin neuvoa ja viittomien perusteella sain selville, mihin piti mennä. Ja löysin perille.
Hotellilla oli kova nälkä. Menin ravintolaan ja tökkäsin sormeni kiinalaiselle ruokalistalle. Eteen tuotiin valtava annos savustettuja sammakonreisiä. Jukra kun oli hyvää! Narskuttelin ja söin ja nuolin sormia. Lisukkeeksi vähän MaoTaita (kiinalaista pontikkaa) ja Tsingtao Beeria.
t. Mirkku
Onkos morasettiä?