Mulla on kaksi 5 vuotiasta Cavalier King Charlesin spanieli -urosta, joista on tullut oikeat maanvaivat.
Molemmat ovat entisiä näyttelykoiria, hyvin menestyneitä ja oikein oman arvonsa tuntevia. Saimme molemmat koirat viime talvena, kun niiden kasvattaja halusi antaa ne hyvään kotiin. Silloin koirat olivat hyvin suloisia ja ihmisrakkaita, käyttäytyivät hyvin jo koeajalla joten ajattelin että otamme ne perheeseen.
Nyt kuitenkin tuntuu, että mopo karkaa todella käsistä. Ne kusevat aivan joka puolelle, ensin vain silloin kun jäivät kaksin, mutta nyt myös meidän ollessa kotona. Kun tämä ongelma ilmeni, totesimme tietysti heti että ne pitää leikata. Nyt säästämme vähän rahaa ja viemme ne heti leikattavaksi.
Mutta nyt ongelmaksi on tullut myös kakkaaminen sisälle. Meillä on oma piha, mutta koirat eivät suostu menemään sinne ja tekevät sitten sisälle kun eivät enää pysty pidättelemään. Lenkilläkin olemme käyneet säännöllisesti ja se koirille kelpaa tietysti vallan mainiosti. Mutta olemme kaksi työssä käyvää ihmistä, eikä aina ehdi. Olemme yrittäneet huomioida niitä kiireestä huolimatta mahdollisimman paljon, mutta jostain ne osoittavat mieltänsä. Vai onko tämä Cavalierille ominaista käytöstä?
Lisäksi ne ovat alkaneet tekemään kauheasti tuhoa, pureksivat esineitä ja repivät kaikkea mahdollista. Ne tekevät kiusaa kaikin mahdollisin keinoin ja käyttäytyvät ihan silmin nähden epäkunnioittavasti isäntiään kohtaan.
Mikään kielto ja rangaistus ei mene perille, tottelu on niille ihan vieras sana. Ne tekevät juuri sitä mitä niitä huvittaa ja uskokaa tai älkää, olemme kyllä yrittäneet laittaa niille vastaan.
En ole kovinkaan kokenut koirien kouluttamisessa, mutta luulisin että olen tehnyt kaiken minkä voin. Olemme laittaneet jopa vauvojen vaipat niille jalkaan, mutta ei tepsi. Ne repivät ne pois ja ovat kuin mitään ei olisikaan. En saa mitään otetta niihin koiriin.
Meillä on uusi ihana asunto ja ne ovat kohta tuhonneet sen laminaattilattian ja ihanan kuistin, kusemalla pelkästään kuistille eikä nurmikolle. Mitä voimme tehdä? Neuvoja? Joitain tehokkaita keinoja, joilla isännän paikan saisi muutettua? Kuten sanoin, ei ole kokemusta tällaisesta ja tuntuu että olen aika pulassa.
Auttaako se leikkaaminen myös merkkaamisen lisäksi näihin muihin raivostuttaviin piirteisiin?
Molemmat ovat entisiä näyttelykoiria, hyvin menestyneitä ja oikein oman arvonsa tuntevia. Saimme molemmat koirat viime talvena, kun niiden kasvattaja halusi antaa ne hyvään kotiin. Silloin koirat olivat hyvin suloisia ja ihmisrakkaita, käyttäytyivät hyvin jo koeajalla joten ajattelin että otamme ne perheeseen.
Nyt kuitenkin tuntuu, että mopo karkaa todella käsistä. Ne kusevat aivan joka puolelle, ensin vain silloin kun jäivät kaksin, mutta nyt myös meidän ollessa kotona. Kun tämä ongelma ilmeni, totesimme tietysti heti että ne pitää leikata. Nyt säästämme vähän rahaa ja viemme ne heti leikattavaksi.
Mutta nyt ongelmaksi on tullut myös kakkaaminen sisälle. Meillä on oma piha, mutta koirat eivät suostu menemään sinne ja tekevät sitten sisälle kun eivät enää pysty pidättelemään. Lenkilläkin olemme käyneet säännöllisesti ja se koirille kelpaa tietysti vallan mainiosti. Mutta olemme kaksi työssä käyvää ihmistä, eikä aina ehdi. Olemme yrittäneet huomioida niitä kiireestä huolimatta mahdollisimman paljon, mutta jostain ne osoittavat mieltänsä. Vai onko tämä Cavalierille ominaista käytöstä?
Lisäksi ne ovat alkaneet tekemään kauheasti tuhoa, pureksivat esineitä ja repivät kaikkea mahdollista. Ne tekevät kiusaa kaikin mahdollisin keinoin ja käyttäytyvät ihan silmin nähden epäkunnioittavasti isäntiään kohtaan.
Mikään kielto ja rangaistus ei mene perille, tottelu on niille ihan vieras sana. Ne tekevät juuri sitä mitä niitä huvittaa ja uskokaa tai älkää, olemme kyllä yrittäneet laittaa niille vastaan.
En ole kovinkaan kokenut koirien kouluttamisessa, mutta luulisin että olen tehnyt kaiken minkä voin. Olemme laittaneet jopa vauvojen vaipat niille jalkaan, mutta ei tepsi. Ne repivät ne pois ja ovat kuin mitään ei olisikaan. En saa mitään otetta niihin koiriin.
Meillä on uusi ihana asunto ja ne ovat kohta tuhonneet sen laminaattilattian ja ihanan kuistin, kusemalla pelkästään kuistille eikä nurmikolle. Mitä voimme tehdä? Neuvoja? Joitain tehokkaita keinoja, joilla isännän paikan saisi muutettua? Kuten sanoin, ei ole kokemusta tällaisesta ja tuntuu että olen aika pulassa.
Auttaako se leikkaaminen myös merkkaamisen lisäksi näihin muihin raivostuttaviin piirteisiin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä muutama asia jotka luultavasti auttavat. Aloitusviestisi antoi hyvän pohjan vaikka tärkeimmät asiat jäivät kertomatta.
Oletan siis valistuneena arvauksena, että koirilla on jatkuvasti ruokaa ja vettä tarjolla ja molempia rajattomasti. Oletan myös että koirat ovat kiireidenne vuoksi varsin pitkälti sisäkoiria. Heillä myös on todella paljon leluja ja tarvikkeita, sillä rakastattehan niitä kuitenkin. Ettehän sentään pue niitä mihinkään hörhellyksiin, jollaisia usein näkee?
Mikäli siis oletukseni meni oikein, siirrytte 1 tai 2 kertaa päivässä tapahtuvaan ruokatarjoiluun. Kuppi syömättä tai syöty lähtee vartin kuluessa esiinlaitosta pois. Sen jälkeen ei mitään, edes nappuloita. Vesimäärään en mielelläni puutu, koska en tiedä onko koirien juomakuppina ämpäri vai tassi. Vettä olisi hyvä olla kohtuullisesti saatavilla, eikä saisi loppua liian aikaisin kesken.
Lisäätte liikunnan määrää ulkona mieluiten heti huomisesta alkaen 3 tuntiin per päivä. Aamu- ja iltalenkit pituudeltaan noin puolituntia. Ja yksi-kaksi lenkkiä siihen väliin pituudeltaan yht. 2 tuntia. Mitä enemmän voitte lenkittää se on plussaa, kunhan ette koe sitä pakkopullana vaan olette, elätte ja seurustelette koirien kanssa.
Tämän lisäksi tulevana viikonloppuna viette koirat noin tunnin välein käymään pihalla pissalla. Hyvässä lykyssä saatte pissaamisen näillä keinoin aisoihin hyvin nopeasti. Kakkaamista varten kierrätte vähintään korttelin. Pussit mukaan.
Viikonloppuna voitte myös siivota kämpän ammoniakittomalla pesuaineella tai erityisellä puhdistusaineella. Enivei, kaikki koirankusenhajut pois. Se lisää merkkailua merkkailun päälle.
Lenkkeillessä voitte muuten noudattaa säännöllistä aikataulua mikäli koirien hihnakäytös on hallinnassa eivätkä sinkoile sinnetänne tai reuhaa. Jos ongelmia siinä niin silloin olisi hyvä lähteä epäsäännöllisin ajoin, ja vain kun koira on rauhallinen. Samoin silloin nartunpissojen nuolemiselle kieltolaki voimaan.
Jos lelu- ja tarvikemäärä on, kuten arvelen, järkyttävä(kuten useimmilla ensikoiran omistajilla), niin heivaatte kylmän rauhallisesti osan pois. Vain tarpeellinen jää.
Koiralle on ensiarvoisen tärkeää että sille asetetaan rajat, ja niistä pidetään kiinni. Koirat syövät siis lattialla, nukkuvat lattialla tai omassa pedissä, ei omistajan sängyssä. Soffakielto voi myös olla ihan paikallaan. Kun omistaja sanoo "hiljaa" niin taloon asettuu äänettömyys, kun omistaja sanoo "tänne" koira tulee lentämällä paikalle. Omistaja sanoo "paikka", koira menee osoitettuun paikkaan ja jää sinne[eikä poistu].
Ilmeisesti teillä on koko talo ollut täydellisesti koirien käytettävissä? Nyt on vain pienen kurinpalautuksen paikka. Ja ennenkuin huomaattekaan niin teillä on kaksi entistä huligaania kotonanne, odottamassa paluutanne töistä.
Tosi klassisilta oireilta kuulostaa, näitä esimerkkejä on koirakirjat täynnä. Ette ole yksin ongelman kanssa.
Keino, jota mainitset teidän käyttäneen on antaa niille huomiota mahdollisimman paljon. Mutta siinä on juuri yksi niistä sudenkuopista, jotka aikaansaavat tätä käytöstä. Jos tosiaan tahdot avata silmäsi ja oppia hyviä tapoja käsitellä koiriasi, kannattaa lukea pari kirjaa. Tässä valikoima, jota suosittelen:
Jan Fennell: Kuuntelen koiraani
Cesar Milan: Koirakuiskaaja
Pentti Vilander: Koirankorjauskirja
Näissä ei ole mitään puuduttavaa salatiedettä, vaan ihan järkeviä neuvoja, millä voitte osoittaa koirillenne oikean paikan perheessänne. Hyvä uutinen on, että koiranne rentoutuvat oikean käsittelyn alettua, nyt ne elävät stressissä ja epävarmuudessa.
Koirien leikkuuttaminen tai vaippojen laitto eivät ole ratkaisuja tähän ongelmaan.
mutta korjaisin muutaman asian.
Leluja koirillamme ei juurikaan ole, koska ne eivät ole koskaan niitä varsinaisesti kiinnostaneet. Enemmän ne haluavat, että heitetään keppiä metsässä tms, mutta kaikki vinku- ja purulelut ovat aina saaneet jäädä.
Ja kyllä, ne ovat aika pitkälti sisäkoiria, mutta toki lenkillekin pääsevät päivittäin. Koirat ovat asuneet koko ikänsä kennellissä ennen meitä, joten eivät ole aikaisemminkaan päässeet lenkille monia kertoja päivässä, tuskin ollenkaan. Yritämme aina käydä niiden kanssa ulkona kuin vain mahdollista, mutta kun meillä nyt on suht reilun kokonen piha, niin joskus ne ilta- ja aamupissat olisi siinäkin kätevä hoitaa. Hihnassa kulkeminen kun nyt on vähän mitä sattuu ja koirat tykkäävät olla vapaana.
Ruokaa koiramme saavat tasan kaksi kertaa päivässä, tietyn ja saman annoskoon. Ruokaa siis ei ole jatkuvasti tarjolla. Vesiastia on aina täynnä.
Koko asuntoa koirilla ei ole käytössä. Kun lähdemme töihin, pojilla ei ole asiaa yläkertaan. Ne nukkuvat meidän kanssa makuuhuoneessa, mutta omilla pedeillään ja meidän sänkyyn ei ole asiaa.
Mielestäni olemme asettaneet rajoja, mutta mikään ei vaan mene perille. Luulisi tuon ikäisen koiran jo osaavan tietyt käytöstavat, esimerkiksi sisäsiisteyden.
Mieheni vanhempien perhoskoirat leikattiin tämän saman ongelman takia, ja ongelma loppui kuin seinään. Kaikki merkkailut ja ns. äijäkäytös loppui saman tien. Molemmilla koirillamme on myös teetetty aikanaan kahdet pennut, joten miehisiä ominaisuuksia ei enää siihenkään hommaan tarvitsisi.
Mutta kiitos paljon vinkeistä, niistä on varmasti apua kuhan nyt kokeillaan.