Olen pistänyt merkille, että ei enää käytetä kauheesti menetelmää jossa koira opetetaan seuraamaan heti ottamalla käyttöön melkein kaikkia liikkeet mitä seuraamiseen liittyy, elikkä remmillä ohjataan koiraa tekemään vaaditut liikkeet ja kontaktin ottaminen siinä samassa.
Nykyään monet tuntuu opettavan osissa. Siirtyy opettamaan lisää sitten kun koira osaa jonkun yksittäisen liikkeen osan hyvin esim. kontaktin ottaminen ja sitten liikkeelle lähtö että kontakti säilyy ohjaajaan ja siittä sitten lisäämällä liikkeitä sitä mukaa kun koira osaa ne hyvin.
Vai onko nämä enemmänkin eri kuppikuntien treenaus menetelmiä. Ensinmäinen menetelmä palveluskoira koulutusta ja toinen menetelmä toko ja jne...?
Onko jumpi kumpi parempi toistaan, millä lailla?
Nykyään monet tuntuu opettavan osissa. Siirtyy opettamaan lisää sitten kun koira osaa jonkun yksittäisen liikkeen osan hyvin esim. kontaktin ottaminen ja sitten liikkeelle lähtö että kontakti säilyy ohjaajaan ja siittä sitten lisäämällä liikkeitä sitä mukaa kun koira osaa ne hyvin.
Vai onko nämä enemmänkin eri kuppikuntien treenaus menetelmiä. Ensinmäinen menetelmä palveluskoira koulutusta ja toinen menetelmä toko ja jne...?
Onko jumpi kumpi parempi toistaan, millä lailla?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Palveluskoiralajeissahan koirille yritetään saada aikaan mahdollisimman korkea viretila saalisleikeillä ja pakotteita käyttämällä. Palveluskoirat harvemmin ottavat nokkiinsa vähän kovemmasta käsittelystä kunnon vireessä ollessaan, joten niiden seuraaminen opetetaan aika kovakouraisesti ja nopeasti, eli juuri tuolla tavalla liikkeelle lähtien, remmistä nykien ja pysähtyessä jämäkkä "istu" ja väleissä aina reippaasti palkiten. Näin yleistäen. Todellakaan jokainen pk-kouluttaja ei tee näin, mutta melkeinpä suurin osa. Palveluskoirien ihanneseuraaminen on myös aivan erilaista kuin tokossa, pk-kokeissa ihannoidaan tiivistä, energistä ja katkeamatonta seuraamista. Tällaisen seuraamisen ongelmia ovat epätarkkuus ja edistäminen, jalkaan painaminen yms.
Tokossa sitten taas halutaan paljon pikkutarkempaa seuraamista, ja suurin osa tokossa pidemmälle edenneistä ovat seuraamisen kouluttaneet naksulla. Tokon ihanneseuraaminen on tosiaan melkein päinvastaista kuin pk-lajeissa, eli koiran ja ohjaajan sama rintamasuunta on tärkeä, kuten myös täsmälleen oikea seuraamispaikka, nopeat istumiset tarkalleen oikeaan paikkaan.. Tokoseuraaminen ei tämän takia voi olla kovinkaan korkeavireistä, eli siis koira ei voi porhaltaa ihan täysillä koska tällöin tulisi epätarkkuuksia ja juuri liian korkea viretila. Tokoseuraaminen onkin usein vähän matalavireistä, jos koira on vähänkin flegmaattisempi niin seuraaminen voi olla hyvinkin hidasta ja katsekontaktin puutteesta ei tokossa edes kauhean monen pisteen menetyksellä rankaista.
Paras seuraaminen todennäköisesti aikaansaadaan opettamalla aluksi naksuttimella, tämän jälkeen vähitellen nostetaan virettä ja kovemmalla koiralla voidaan pakotteitakin käyttää. Pakotehan on siis hyvin yksinkertaisesti sanottuna vaikkapa remmillä lätkäisy väärästä seuraamispaikasta ja heti samantien lelupalkka. Pakotteet eivät todellakaan käy jokaiselle koiralle.
Näin. en itse todellakaan ole mikään suuri koirankouluttaja, oma koirani harrastaa agilityä sillä siitä ei todellakaan ole edes tokokoiraksi.
Palveluskoira puolella käytetyt metodit toimivat varmasti todella mainiosti mutta pitää muistaa että niille koirille sitä pohjaa on rakennettu monen kuukauden verran leikkimällä (oikealla tavalla) koiran kanssa. Eli kaikki perustuu siihen koiran vireeseen ja sen hyväksi käyttöön. Pakote-sana kuullostaa negatiiviselta mutta koiralle jolle pohja on rakennettu hyvin ja jonka kouluttaja osaa todella käyttää näitä tapoja, se varmasti on todella toimivaa.
Ei voi ottaa ihan ns normaalia sohvasesseä ja mennä ulos sen kanssa nykimään hihnaa...
Mitä itseeni tulee niin olen opettanut seuraamisen ensin namun avulla näyttämällä koiralle oikean paikan ja sen jälkeen askel askeleelta pidentänyt matkaa niin että paikka ja kontakti pysyy.