Hei.Olen murrostilanteessa omassa elämässäni ja elämä on mielen mylläkkää.Osaltaan johtuu tietysti minusta,mutta myös vastakkaisesta sukupuolesta.Olen yrittänyt ajatella järjellä ,mutta tunteet sotkevat pahasti mielenisopukoita.
Mies ei tahtoisi päästää menemään,itse jo melkein pääsin sopuun omien ajatusteni kanssa,mutta sitten tunteet muuttivat taas suuntaa.
Onko nyt niin,että tämä mies elämässäni on kuitenkin se joka on minulle tarkoitettu ja valittu,vai mikä ihme tässä oikein nyt mättää???
Siis...odotanko kiltisti mitä tuleman pitää,vai juoksenko karkuun vilkuilematta taakseni??
Vastausta odottaen...Epätietoinen:)
Mies ei tahtoisi päästää menemään,itse jo melkein pääsin sopuun omien ajatusteni kanssa,mutta sitten tunteet muuttivat taas suuntaa.
Onko nyt niin,että tämä mies elämässäni on kuitenkin se joka on minulle tarkoitettu ja valittu,vai mikä ihme tässä oikein nyt mättää???
Siis...odotanko kiltisti mitä tuleman pitää,vai juoksenko karkuun vilkuilematta taakseni??
Vastausta odottaen...Epätietoinen:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
miehesi on oikeassa :)