Tässä sitä nyt ollaan. Katkerana erakkona peräkammaripoikana majaillaan vielä päälle parikymppisenä porukoiden nurkissa, omilleenkaan ei uskalla muuttaa kun edelliskerralla alkoi päässä heittää ja varmasti roikkuisin alta aikayksikön narun päässä ku tarpeeks heikko hetki tulee. Itsetunto pahasti pakkasen puolella.
Kaikki seurustelevat parit ja naiset yleensäkin ärsyttää. "Joo on tolle tuo kelvannu", "tonkaan muijan tarvi ku sormia napsauttaa ja äijää tulee" yms. pakkoajatuksia tulee väkisinkin. Johtuen kai omista pelkästään surkeista kokemuksista kun (suht ujona) aloitin nää nettitreffailujutut vasta siinä 18v kieppeillä. Muijat lähti mitään sanomatta treffipaikalta käveleen nähtyään mut tai muuten vaan "ei ollut sitä jotain" ku lapsellisesti chattaillessa oltiin jo suurinpiirtein perhettä suunnittelemassa ja sitten nähtiin ekakerran naamatusten. Ja mä tietenkin kerkesin aina ihastua ja pahasti, eikä se tunne miksikään muuttunut livenä, TOISIN kuin muijilla aina. Vähemmästäkin masentuu ja katkeroituu?
Koen että vanhemmat teki virheen mua kasvattaessaan, ei kertyny kaikki inkkarit kanoottiin kun kunnollinen vankkaitsetuntoinen isähahmo puuttui. Sitten tuli nämä muijat ja tuhos mun itsetunnot lopullisesti ja ajoi mut masennukseen ja itsetuhon partaalle.
Että silleen, näin se taitaa loppuelämä mennä, seurustelevia ja naisia peräkammarista vihaten ja itseään rumana pitäen. Ja jos joku vaikka sattuu kehumaan ja sanomaan ettei se ulkonäköjuttukaan enää ole niinkuin ennen, tai muuten joku nainen osoittaa kiinnostusta, tottakai se vaan vittuilee tai pelleilee ja haistatan sille paskat.
Saatan myös tietää miltä niistä kaikenmaailman kouluammuskelijoista tuntuu. Se kaikki viha ja katkeruus. Mutta en sentään niin raukka ole, ennemmin nirhaan itseni kuin muita.
Joo, hoidossa on jo koitettu käydä monta vuotta, mutta tää Suomen psykiatriatouhu on yksinkertaisesti pelkkää pelleilyä.
Nuoret, ottakaa opiksi.
Kaikki seurustelevat parit ja naiset yleensäkin ärsyttää. "Joo on tolle tuo kelvannu", "tonkaan muijan tarvi ku sormia napsauttaa ja äijää tulee" yms. pakkoajatuksia tulee väkisinkin. Johtuen kai omista pelkästään surkeista kokemuksista kun (suht ujona) aloitin nää nettitreffailujutut vasta siinä 18v kieppeillä. Muijat lähti mitään sanomatta treffipaikalta käveleen nähtyään mut tai muuten vaan "ei ollut sitä jotain" ku lapsellisesti chattaillessa oltiin jo suurinpiirtein perhettä suunnittelemassa ja sitten nähtiin ekakerran naamatusten. Ja mä tietenkin kerkesin aina ihastua ja pahasti, eikä se tunne miksikään muuttunut livenä, TOISIN kuin muijilla aina. Vähemmästäkin masentuu ja katkeroituu?
Koen että vanhemmat teki virheen mua kasvattaessaan, ei kertyny kaikki inkkarit kanoottiin kun kunnollinen vankkaitsetuntoinen isähahmo puuttui. Sitten tuli nämä muijat ja tuhos mun itsetunnot lopullisesti ja ajoi mut masennukseen ja itsetuhon partaalle.
Että silleen, näin se taitaa loppuelämä mennä, seurustelevia ja naisia peräkammarista vihaten ja itseään rumana pitäen. Ja jos joku vaikka sattuu kehumaan ja sanomaan ettei se ulkonäköjuttukaan enää ole niinkuin ennen, tai muuten joku nainen osoittaa kiinnostusta, tottakai se vaan vittuilee tai pelleilee ja haistatan sille paskat.
Saatan myös tietää miltä niistä kaikenmaailman kouluammuskelijoista tuntuu. Se kaikki viha ja katkeruus. Mutta en sentään niin raukka ole, ennemmin nirhaan itseni kuin muita.
Joo, hoidossa on jo koitettu käydä monta vuotta, mutta tää Suomen psykiatriatouhu on yksinkertaisesti pelkkää pelleilyä.
Nuoret, ottakaa opiksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sä voit joko luovuttaa ja jäädä sinne peräkammariin vihaamaan naisia ja itseäsi, tai sit sä voit vaan jatkaa yrittämistä. Jos sä luovutat ni se on sitten ihan omaa syytäsi jos elämä on tylsää ja kurjaa.
Jos sä yrittäisit, sanotaan nyt vaikka 5 vuotta tästä eteenpäin, tapailla naisia ja vasta sitten viiden vuoden kuluttua "se oikea" löytyy, niin eikö se oo sitten sen arvoista? Et sä voi ajatella että kaikki naiset on just sellasia ääliöitä kuin ne joita sä oot tavannu.
Mutta sori nyt vaan, sille me ei voida mitään, jos seurustelevat parit ja naiset ärsyttää sua. Vika on sun omassa päässäs. Ei kaikki kauniit muijat saa sormiaan napsauttamalla hirveetä äijälaumaa ympärilleen, ja jos joku saakin, onko se sitten sille muijalle hyvä juttu, eihän hän tiedä kuka tuli pelkän ulkonäön perässä ja kuka haluis ihan oikeesti tuntee just hänet ihmisenä.
Meiltä jokaiselta puuttuu jotain, kenelläkään ei ole ollut täydellinen perhe. Jos sulla ois ollu "Kunnollinen isähahmo" niin sä saattaisit silti syyttää jotain muuta ongelmistasi tai ehkä sä syyttäisit just sitä isähahmoa.
Äläkä mene mihinkään hoitoon, olet oikeessa siinä että se on pelkkää pelleilyä. Muistat liikkua ja syödä hyvin, niin siinä on parempi lääke masennukseen kuin mikään hemmetin pilleri.
Pitää vaan yrittää, ei siinä muu auta.
evoluution toimintaa, heikot karsiutuu kätevästi pois. Vaikken kyllä sano niinkään että vain ne täysjärkisimmät ja vahvimmat aina pääsee lisääntymään... Joillain homma hoituu puhtaasti geenien ansiosta, toisilla käy pelkkä tuuri.
Esimerkiksi Ralph Seelken (2005) kokeellinen tutkimus osoittaa, että evoluutio pysähtyy, jos organismille hyödyllinen muutos edellyttää useampaa kuin kahta samanaikaista ja toisiaan täydentävää mutaatiota.
Seelken mukaan rajana mutaatioille yhden järjestelmän sisällä on "korkeintaan kaksi , jos molempia tarvitaan." Kokeellinen todistusaineisto osoittaa, että yksi tai useampi mutaatio voi muuttaa yhdessä kohdassa geenien järjestystä niin, että geeni saa uuden tehtävän. Mutta sattuma ei ole toistaiseksi koeolosuhteissa tuottanut uusia geenisekvenssejä tukemaan useimmista proteiineista muodustuvaa järjestelmää. Jos jo esimerkiksi viittä proteiinia koodaavan viiden geenin järjestelmän synty näyttää täysin mahdottomalta pelkän sattuman ja luonnonvalinnan varassa, miten on mahdollista selittää nisäkkäiden perimään kuuluvien 20 000 toistensa kanssa yhteistyössä olevan geenin synty ilman älykästä suunnittelijaa? (Woodward 2006: 178)
Enkä edes pussannu tyttöä.
Työ, liikunta ja seurakunnan toiminta on tehnyt tosi hyvää.
On just päässy nurkista pois ja hiljakseen itsetunto kasvanu.