Mies voi. Ja köyhtyy itsekin. Ainakin rikastuu hitaammin. Nainen harvemmin rakastuu köyhään. Naiset ovat parempia ekonomisteja.
Voiko köyhään rakastua?
A.A.
741064
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
voi rakastua.
tuokin koettua, mutta kun ei tehnyt mitään saadakseen elämää pysymään edes sillä tasolla vaan totesi että "onneksi järvessä on kaloja" niin lähdin.
Nytkin syön paljon kalaa mutta en niin paljon että korvista ulos tulee, ja saan suuhuni muutakin ja päällenikin. Kun lähdin niin elämäni koheni vaikka olen yksin maksamassa kaikki laskut ja menot, vielä jää rahaa elämäänkin, silloin ei.
kysyä raha- ja omaisuustilannetta, kun toisen tapaa, mutta eiköhän se ole niin kuin Tiina sanoi, että ihminen itse on se, mihin rakastutaan, ei hänen rahapussinsa.
...on ehkä tiedostamatonta rakkautta? Tai sen olemassaolo syntisenä ajatuksena kielletään? Mutta siellä se vain taustalla, sielun uumenissa jyllää.... :)
ja siihen rakastuu, sen voisi pyytää itselleen, niin ei tarvitse ihmistä ottaa ollenkaan kylkiäisenä :))
Kaunista kukkaroa? Luonnon kauneutta? Kaunista ulkomuotoa; lantion kaarta, nenän kyömyä, korvannikuppaa? Onko kauneutta vain se mitä näemme? Entäpä oluttölkin viileys poskea vasten rantakivellä, ongenkohon keinuessa laineilla...?
ihmettelen vähän niitä ihmisiä, jotka sanovat rakastavansa kenkiä, laukkuja tai vastaavia. Luontoa voi ehkä rakastaa kokonaisvaltaisesti, jos nyt joku puu tai kukka on hyvin viehättävä, niin siinä ja siinä rakastuisinko siihen ;))
En ehkä kuitenkaan.
Ihmistäkin pitää rakastaa kokonaisena, ei pelkästään hänen söpöä korvannipukkaansa.
Voihan kaikenlaisista esineistäkin pitää, mutta itse rakastan vain eläviä, kuolleita voi muistella rakkaudella.
Kyllä jotain vastakaikua pitää saada, viileäkään oluttölkki ei vastausta anna, eikä rakkautta osoita.
Rakastan kaunista luontoa, metsää ja merta....mutta, myös kauniita esineitä. Kengät ja laukutkin voivat olla kauniita...samoin kuin käsin taotut rauta-esineet, ym. ym. Kaunis hiotunut ja sammaloitunut puun pala...tai vedessä hiotut kivi? Myös kauniisti sidottu vanha kirja voi olla tosi kaunis.... Myös rakennukset voivat olla kauniita samoin kuin ihmisten muokkaamat maisemat...tai sitten rumia...
Ihmistä on rakastettava kokonaisvaltaisesti sellaisenaan....siinä kyllä täysin kanssasi samaa mieltä..
t.Pmu
ja kauniita esineitä ja tavaroita on mukava katsella ja omistaa.
Mutta en minä ainakaan niihin rakastu samalla tavalla kuin ihmiseen.
että, kauniita tavaroita voi joku rakastaa;)) Kyllä ne yhdet lämpökorvat ainakin minulle ne kaikkein Rakkaimmat ylitse muiden....aina.;))
t.Pimu
ei saa olla. Eikä siivellä eläjä. Siis ahkerakin ihminen voi olla köyhä, työllähän ei rikastu.
ei todellakaan katso rahapussiin, jos se on aitoa.
Jos yhteiselo sujuu hyvin, rahavaikeuksista huolimatta, silloin on muu elämä rikasta, ja kaksipäätä yhdessä jakamassa asioita, saattaa jossain vaiheessa tuoda taloudellistakin helpotusta :))
Onpas typerä kysymys, niin kuin sitä nyt ensimmäiseksi menisi palkka- ja varallisuustietoja kysymään, kun uuden ihmisen tapaa!
Meitä oli kaksi tyhjätaskua yhteen mennessämme. Olin puoli vuotta aikaisemmin antanut pakit rikkaan perheen vesalle, joka oli opiskelemassa rahakkaaseen ammattiin (juristiksi). Olisin hänen rinnallaan pitkästynyt kuoliaaksi, ja luultavasti ero olisi muutenkin luonne- ja arvostuserojen vuoksi tullut ennen pitkää. Tämän köyhimyksen kanssa on taivallettu yhdessä 36 vuotta.
Enää ei olla yhtä köyhiä, kun molemmat ovat saaneet olla töissä ja on eletty aika säästeliäästi, niin on saatu kokoon se tavanomainen suomalainen omaisuus, asunto, auto ja kesämökki.
Kyllä se on se korvien väli, joka viehättää, ei ulkonäkö, omaisuus, asema tms. Älykäs, huumorintajuinen, lämmin, toiset ihmiset huomioonottava ja oikealla tavalla itsevarma mies saa ainakin minut syttymään. Ulkonäön suhteen pitää tosin tehdä sellainen varaus, että miehen pitää olla siisti.
ei sillä kuitenkaan loppupelissä minullakaan ole ollut merkitystä mikä ammatti, tai varallisuus tai onko sitä omaisuutta onko ennestään lapsia etc.;)) enemmänkin on ratkaisut se oma senhetkinen elämäntilanne...aina en ole vain ole valmis;) sitoutumaan edes seurustelumielessä...ja rakastuminen sitten, kyllä siinä ne kemiat....merkitsee...jos jotain yhteläisyyttä hakisin; niin se on miehen tietynlainen "itsenäisyys", enemmän tunnen vetoa itsenäisiin miehiin...kun ns. vähemmän itsenäisiin...minusta on hyvä että, miehellä on omakin pää...ei niin käytä sitten yksin minun päätäni;)) ihan kaikkeen vaan tietää mitä tahtoo itsekin elämältä.
t.Pimu
Voiko lihavaan rakastua ?
Voiko köyhään rakastua ?
Voiko vammaiseen rakastua ?
Voiko vanhaan rakastua ?
Voiko tyhmään rakastua ?
Näitä kysymyksiä voi kysellä
maailmaan tappiin !
Vakka kantensa valitsee, melko usein.
Mitähän on se Aito Rakkaus ?
Miksi ne rakkaudet niin usein päättyvät?
Hyvää perjantaita Kaikille !
ei kai se itse Rakkaus niinkään. Elämäntilanteet voivat myös muuttua, ja kyllä joskus voi olla viisainta vaan....antaa sen toisen mennä ja jatkaa omaa polkuansa eteenpäin....Ei kait sitä ihmissuhteissa yhtä ja ainoaa syytä voi olla?. Kahden ihmisen yhteinen päätös, aina parisuhteen päättyminen. Voihan se toinen ihminen lähteä vaikka työn takia maapallon toiselle laidalle....(niinkuin minunkin nuoruuteni Suuri Rakkaus?))) perään en voinut lähteä. Oma elämä kun silloin täällä...ja on vieläkin.
t.Pimu
Ja vielä rakastua! Hah, hah, haa!
Vain kohteet muuttuvat.
vitsi soikoon....aikaa kun tarpeeksi kuuluu...eli vettä elämän myllyssä pyörii..Kummasti niitä kaikkia omia "höppäniään"...niin lämmöllä ja rakkaudella kuitenskii muistelee..;)) Hyvät hetket ja muistot jäävät;))
t.Pimu
olet ihan mennyttä. Todellinen Rakkaus ei valikoi....kohdettaan))) Oikein olisi sulle..;)))
t.Pimu
...on kuin laittaisi vanhan wienerin mikroon; hillo on hyvää, mutta reunat ovat kovat ja kuivat...
...ainaskii vaan paranee, jos sen lämmittää.
Ja makarooniloota, sen kun nakkaa rautapannuun ja pannun levylle ja ruskistaa sen siinä sopivasti, niin johan maistuu hyvälle. :)
Että ei voi kaikkia ruokia Wiinereiksi sanoa. Eikä varmaankaan kaikkia entisiä suhteitakaan. Tuli mieleen, vaikken entisiä suhteita ole aikeissakaan ruveta lämmittelemään.
uudelleen alkaa vanhaa suhdetta enää lämmittämään;)). Kun kerran on erottu, niin on sitten erottu. Mutta, oikeesti kyllä ajattelen jokaisesta mielummin niitä "hyviä puolia" (jokaisessa meissä on jotain hyvää ja kaunista)...ja ikävät ja turhat riidatkin nii...niitä ei vain muista. Jäävät taka-alalle..ja poistuvat mielestä;)) Tarkoitan tällä että, kun aikaa kuluu..niin voimme myös itse vaikuttaa siihen mitä haluamme näiltä suhteiltamme muistaa...mielummin muistan hyvän;)) Aika kultaa muistot.
Mitä sitten kaveruteen eron jälkeen...niin sekin kovin yksilöllinen juttu;)) Yhden kanssa minäkin edelleen hyvä kaveri...vaikka erosimme. Loppuun asti olemme kumpikin päättäneet ystävinä toisillemme olla;))
t.Pimu
Vanha rakkaani on kuin kaaliloota
joka iän myötä maukastuu.
Minun rakkaani on kuin makarooniloota
joka jääkaapissa muheutuu.
uudelleen vihille vanhan wiinerinsä kanssa, ja tullut onnelliseksi.
...melkein voisin sanoa, että vallan mainiosti vastasit.
Hmmmmm....taidanpahan sanoakin.
Vastauksesi oli Maukas.
ihan varmasti. Tuttu ja turvallinen juttu ennestään. Näitäkin stooreja onneksi. Tapahtuu oikeesti. Näinkin päin...
t.Pimu
...sitähän mä tarkotinkin :)
Voi johtua siitäkin, että jos on mennyt vihille vähän liian aikaisin uunista pois otetun wiinerin kans, niin se uunituoreus ja sisältä vielä lälly-lälly-taikinamainen olomuoto on johtanut eroon. Ajan saatossa wiinerin sisus on kypsynyt ja avot siinäpä mainio wiineri valmiina uudelleen lämmitettäväksi.
...vain kaksipaikkaisen Lancian pähkinäpuisen kojelaudan. Tunsin itseni niin köyhäksi...
Päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä.
ja tiluksiaan ylpeenä minulle esitteli, komea oli tuo suvun omistama pytinki mäen päällä;)) Vitsi...ei vaan meikäläiseen se maallinen omaisuus tehnyt vaikustusta....Liekö kovinkin tyhmä?))) Alan itse tässä epäröimään että, olen?- siis naisena ja ihmisenä;))
t.Pimu
...hurraa-huutoja kajauttele, jos junttapullan kans on kurkkua myöten kimpas.
Mulla oli onni löytää semmonen nisu, joka oli sisukseltaankin aivan mahtavan mahtava.
Junttapullasta on myös kokemusta. Semmonen pulla, joka oli muotoiltu, kuin parahimmaisen taiteilijan kätösten avittamana. Kuin jalo patsas. Vaan pelkkää kuorta oli. Ei kivaa, ei kivaa.
oikein makeaan ja ihanaan. Mutta oli vain hetken huumaa;)) Paras minusta kuitenkin kotitekoinen korvapuusti...sellainen lämmin joka tuoksuu vahvasti kanelille ja sokerille...eikös ne isotkin miehet niistä tehty?)) Siis kanelista ja sokerista? Vai sotkenko nyt asioita toisiinsa? Nooh, ei nii...välii.
t.Pimu
Mä oon kans jutellut muutamien kermakakkujen kanssa, mutta en ole lämmennyt niiden koreuteen edes siinä mielessä, että olisi tehnyt mieli kielellä lipaista kermavaahdon pintaa.
Joo, mullakin on semmonen hytinä, että isot miehet on kaneli-sokerista väännetty. Ihan reilua, kotitekoosta, nisua ei mikään voita. :)
elämästä en oikeen kaikkee vielä hiffanu. Mihinkä olis pitänyt oikeesti kiinnittää se huomio....no, tälläinen itse oppinut oman polkuni kulkija...kaikki on täytynyt kantapään kautta oppia;)) Joo, tosi makee namupala oli tämä palanen...mut..eihän se kauan kestänyt...kyllä siinä suu makeaksi jäi;)) eipä silti makoisa muisto;)))...
Joo, on noi tavalliset koti korvarit nii mustakin parhaita paloja. (Meinasin kirjoittaa että väli-)) mutta, joku tosikko voisi ottaa liian tosissaan))
t.Pimu
Pienet tytöt oli vanhassa lastenlorussa tehty kanelista ja sokerista (ja muista makeista aineksista), pojat oli tehty paljon proosallisemmista aineksista, muistaakseni "etanoista, sammakoista, koiran häntätupsukoista".
Muistan ulkoa monet lorut Hanhiemon iloisesta lippaasta. Siellä seikkaili myös muuan naistensankari:
Kimmo Limmo hattu kenossa
tyttöjen luo oli kovassa menossa.
Suuteli, nauratti, itketti heitä
ja pois juoksi pitkin kyläteitä.
Hauskoja riimejä rakenteli Kirsi Kunnas. "Lipas" oli ensimmäinen oma kirjani, jonka sain ennen kuin osasin lukea. Sottasin sen ymmärtämättömyyttäni, mutta aikuisena olen hankkinut uuden tilalle.
....aikamoinen tosikko, harvakseltaan näin tosikkomaisia liikuskelee maastos.
Vaan, siitä huolimatta, toi Välipala pisti hymyn naamaan :)
Välipala on ihan kiva.
...oli Hanhiemon satuaarre-kirja. Minulle sitä luettiin paljon ja myöhemmin itse luin lapsilleni. Hyvä kirja.
Tosin Ruma Ankanpoikanen, jota sisareni luki minulle, oli semmonen, jota en olisi halunnut kuunnella. Siskolla oli tapana lukea sitä Niin ilmeikkäästi, että rupesin aina itkemään, kun tuli niin-niin paha mieli. :(
Samaisessa kirjassa oli myös satu Piparkakusta, joka juoksi pakoon ja lopulta päätyi suden suuhun. Kummallista, että monet sadut olivat niin pöyristyttävän raakoja ja pelottavia.
tukehtua. Yhtä lapsellisia nämä jutut ja kyssärit.
nautitaan siitä ja otetaan elämä rennosti..;)) Vielä on kesää jäljellä...vielä tulee upeita päiviä;))
t.Pimu
, jos rakastuminen on kiinni vain varallisuudesta, - tuskin se edes on rakkautta.
juttu kuin luulisi.
(kirjoitin jossain ketjussa osan tästä) Onnellisuus vaatii rahaa, koska sillä voi ostaa tietyn tason elämän. Rahalla saa vapaa-aikaa jonka voi käyttää miellyttävästi, arjen uhnohtaen. Rahalla voi ostaa kokemuksia ym. Jos sen rahan hankkii omalla työllä se on palkitsevaa ja silloin joku voi oikeasti rakastua kaikkeen siihen mitä rahalla voi tarjota, *ihmisen lisäksi.
rakastutaan.
No joskus nuoruudessa oli noinkin, tässä iässä rakastutaan ehkä lemmikkiin. Naiset naivat rahaa tai asemaa tai ulkonäköä. Miehet ostavat seksiä, mieluiten hyvännäköistä, tai talousapua. Ei tässä iässä ihminen toista enää ihmisenä katso, vain hyödykkeenä.
että naivat naiset talonmiehiäkin, kunhan saavat muualta palkkansa.
Mistä tiedät?
Vai oliko tarkoitus kirjoittaa, että sinä et katso ihmisiä ihmisinä, vaan vain hyödykkeinä ja Vahingossa kirjoitit yleistävästi, että tässä iässä....?
tuon nyt vain on huomannut kaiken hurskastelun lomassa todellisuutta katsellessa.
Sittenhän mulla on huonosti asiat. Mulla ei ole mitään varteenotettavaa juttua pistää pöytähän näytille, että joku silmiään tai korviaan loksahuttais.
Ja kun laulussakin sanotaan, että miestä ei pyssyllä saa, niin vähiin hiipuu munkin toive löytää kunnon mies rinnalleni. :(
Sinne män haavehet. Ne oli niin ruusunpunaiset, että kadehtisit, jos tietäisit.
Onneks on noi kissit. Yks rötköttää tuossa ihan vieres, omalla paikallaan ja toinen makaa portailla, näköalapaikalla.
Hyvinhän asiat ovat jos voi rauhassa olla oma itsensä eikä tarvitse mitään roolia vääntää muille kelvatakseen.
..asiat on hyvin, että voin olla oma itseni. Vaan pariskuntaan tarvitaan kaksi ihmistä, ollakseen pariskunta ja jos noin yleisesti on ajatus se, että tämän ikäiset miehet eivät enää rakastu, sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan etsivät ostoseuraa nuoremmista, hyötymismielessä tai muusta syystä. :( niin siinä se ongelma nyt köllähti esille.
En voisi kuvitellakaan, ikinä, että etsisin jotakin miestä hyötymismielessä, rahasta tai mistään muusta syystä, kuin, että hän Ihmisenä olisi sellainen, jonka kanssa on hyvä olla.
Ja koska en ole varakas leskirouva, vaan vaatimaton plimputtelija, niin paha repiä siitä.
Mies ei voisi mitenkään hyötyä minusta, jos mun flöijyyn alkais :) Paitsi tietysti, että hieroisin sen selekää, jos kovin äityis kipiäksi ja muuta vastaavaa, vaan ei taida ne semmoset asiat piisata. :(
sanovat että ihminen rakastuu vain kerran, ja se on se ensimmäinen kerta.
Sitä ei valitettavasti voi toistaa, koska muistiaan ei voi nollata.
Ehkä sitten joskus dementikkona, voi rakastua joka päivä uudestaan.
...pötypuhetta. Ketkä viisahat niin sanoo? Minä en usko. Ja kyllä mäki jonkunlaanen viisastelija oon ja sanon, että tuulesta temmattu juttu.
Ja miksi muistia pitäis ylipäätään nollata.
Jokainen ihmissuhde on erilainen ja niin pitääkin olla. Eri asia tietysti, jos joku yrittäis apinoida jotakin edellistä suhdetta tai pyrkiä muokkaamaan toisesta samanlaista, kuin hän, johon on ollut rakastunut. Mutta sen kaltainen ajattelu ei ole kypsän ihmisen ajattelua.
Pelkkä yritys Toistaa jotakin suhdetta, jonkun toisen ihmisen kanssa, menisi mönkään kättelyssä ja turmelisi sen Toisen, siis ekan (heh,heh, mitä se-se-selittämistä) muiston.
Jotenkin noin. Joo, kaipa sen olis voinut helepomminkin selittää, mutta tänä iltana en viitsinyt. :)
tekemiään virheitä tai etsiä jotakin parempaa tai jotakin muuta, mutta aina kuitenkin niin että se ensi kerta siellä takaraivossa vaikuttaa.
Ei sitä tunnetta toiste synny, korkeintaan jotakin elämysbongailua.
Eri ihmiset ajattelevat eri tavalla. Sinä ajattelet noin ja sulle se On niin, kuten sanoit.
Mä ajattelen kuitenkin eri tavalla, enkä mitään sille voi.
Mutta ollaan vaan iloisia,että monia mielipiteitä mahtuu, riitäähän ihmisiäkin :)
Olisipas se nyt köyhää, jos olisi vain yksi tilaisuus elämässä rakastua, kun ihminen sentään elää semmoiset 70-80 vuotta!
Ensimmäinen rakastuminen on tietysti sillä tavalla ainutkertainen, että silloin ei vielä tajua, että rakkaus voi myös loppua. Varsinkin nuorena sitä on ihan sokea, kun ei elämästä mitään tiedä. Ensimmäisen rakkauden loppuminen onkin varmaan elämän suurimpia pettymyksiä, mutta lähes jokaiselle se tulee. Harva elää lopun ikäänsä ensirakkautensa kanssa, tekisi mieli sanoa "onneksi".
Parisuhteessa on vain eduksi, jos on kokemuksia aiemmista kumppaneista. Silloin ymmärtää, ettei yksi ihminen voi täyttää toisen kaikkia tarpeita, tai että kukaan ei ole täydellinen. Ei kuitenkaan pidä ääneen mennä vertaamaan kumppania niihin muihin, siitä ei seuraa kuin pahaa mieltä.
Käsitykseni myötäilivät sinun näkemystäsi rakastumisesta.
Voiko 60 vielä rakastua on ketju, joka menee tuolla toisella puolella. Ketjussa käsiteltiin mm. suuria tunteta ja rakkauden tunnekuohuja yms. Olin sitä mieltä, että nuo suurimmat kuohut kuuluvat nuoruuteen ja aikuinen on realistisempi.
Ymmärsin kuitenkin, että on sellaisia ikäihmisiä, jotka uskovat rakkauden iskevän kuin "halko päähän ja se on sitä oikeaa rakkautta", muu kuten hitaasti syttyvä rauhallisesti etenevä rakastuminen ei ole ihan aitoa.
Tuntemattomalta palstalaiselta antoi myös ymmärtää, että itse en ole ikinä edes rakastunut ; )
Olen jostain lukenut, että ihminen rakastuu keskimäärin kolme kertaa elämänsä aikana ja sen voimakkuus vaihtelee. Ensirakkaus on suurin tunteiden sokea myllertäjä, jossa suuret ihanteet ovat päällimmäisenä, ulkonäkö ja muiden ikäisten ihailu, tai vain komea auto tai varallisuus yms.
Uskon, että ei ole täydellistä rakkautta, eikä täydellistä parisuhdetta koska rakkauskäsite on omien toivettemme ja odotustemme luoma tuote. Hyvään ihmissuhteeseen, joka kehittyy rakkaudeksi kuuluu hyväksyä puutteet joita rakastetussa on ja opeteltava arvostamaan hyvyyttä jota rakastettu omaa.
Lopuksi lainaus:
"Sitä vaan siedettiin toisiamme ja peiteltiin mustelmat, lieko se ollut rakkautta mietiskeli eräs vanhus muistellessaan pitkää avioliittoaan."
lainkaan samasta asiasta 'rakkauden' nimellä. Minusta tuollainen promiskuiteettinen rusinat pullasta -asenne on siitä erityisen kaukana. Sitä sitoudutaan kun sitoudutaan eikä sivuille vilkuilla, eikä tule edes mieleen 'vertailut' tms kokemusten keruut.
vanhempanakin. Mutta...mutta.. kun kyssäri oli et, voiko köyhään rakastua?
Niin, mikäs sen estäisi, vaan jos on jo omaa varallisuutta, ja lapsi/a, en voisi ´koskaan´rakastua niin päättömästi, et papin aamenella , ilman avioehtoa menisin yhteiseloon:/
Jos toisella on murto-osa varallisuudesta/omaani, ei puhettakaan...ollaan vaan rakastuneita :))) miksei se niinkin voi olla?
On niin hyvä kun painostusta ei ole, kumpikin jättää omilleen, mitä jättää.
Ne viisaimmat ja romanttisemmathan on useimmin ilman kokemuksia olevia:DDD
köyhään kuin tyhmään ja tyhjään ihmiseen.
kosii ensimmäinen umpipöljä miljonääri.
minkälainen ääliömiljonääri mutta jos mä en rakastais sitä, niin antasin pakit! Näin on!
Mihin mä tarvitsisin jonkun rahoja jos ei olis mitään yhteisiä intressejä? Kyllä tyhjyyttä kumisis sellainen avioliitto. Sitäpaitsi olen sen verran ylpeä etten alentuisi elelemään jonkun siivellä. Mä olen vähään tyytyväinen. Mulle riittää mun oma velaton asunto, näillä leveysasteilla ei nimittäin oikein ilman asuntoa pärjäile. Siis en kaipaa miljonääriä mutta joku lutunen mies kainalossa joka rakastais mua, olis ihan kiva juttu, se lämmittäis mua paljon enemmän kun jonkun pöljän miljonäärin kylmät setelit.
Jos nainen alkaa tässä iässä elättämään jotakin elämänsä miestä, hän on todellakin typerys.
Jokainen maksakoot omat kulunsa!
muttei kannata,kun rikasta on aivam yhtä helppo rakastaa,niin miksi tuhlata aikaa köyhäilyyn.
voihan vinde;) tyhmä mikä tyhmä...voiko otttaa mitenkään kaikkea uusiksi? Siis, siirtää kelloa taaksepäin...jotenkin...edes vähäsen?))
Kysyy tosissaan...
t.Pimu
Ehkä on helppo rakastaa, mutta saako köyhä vastarakkautta, ja onko tasavertainen kumppani esim. eri yhteiskuntaluokasta olevan kanssa - minua ainakin rassaisi tunne että olen rikasta hölmömpi ja alempiarvoinen...
"Kun vertaistansa rakastaa, ei tartte olla fiini".eikös se mene jotenkin niin..
esim. opistotason koulutus, eli samalla tasolla. Toinen on vain perinyt lapsuuden kodista enenpi ja avioliittonsa kariuduttua yhteisestä yrityksestä osuutensa.
Kuinka kukin on pesämunaansa hoitanut onkin iso kysymys, toto vie, harvoin tuo:/
Rakastaa voi, vaan jokaisella toivoisin senverran olevan talonpojan järkeä, että huolehtisi perimisistään tarkoin, ei tuhlaten.
Pitkän avoliiton kokeneena, en tunne mitään velvoitetta jättää kokoamaani kenellekään muulle, kuin tyttärelleni. Kaverini pojalleen omansa.
Taitaa olla harvinaisia enää noi entivanhat rikas/köyhä avioliitot?
iliman revittelöö, jos siitä rahaakin saa.
mikään varallisuus tai muu materialistinen seikka ole vaikuttanut rakastumiseni valintoihin.
Ihminen itsessään,se mitä hän on,ei ulkonäkö,autot,asunnot sun muut.
Joskus sitä miettii itsekkin,miksi tuosta oikein välitän? Mikä kumma saa mielen sellaiseen tilaan että koko ajan ajattelee toista ja vaikka näkisikin hänen "virheensä"-katsoo silti ohi niiden.
Joskus myöhemmin voi laskeutua alemmaksi tunteissaan ja ottaa ns.järjen käteen,jos on tarvis.
Joskus se on ollut viisasta,ajatellen näin jälkeenpäin omia valintojaan.
Varallisuudella ei ole ollut mitään tekemistä mun tapauksissa,kummassakaan kahdessa....
ei rahaa, ei muotoja, ei ajatuksia, ei kesämekkoa, niin vaikeaksi menee.
Kyllä noista joku täytyy omata.
... materiaalisesti köyhään, joka oli henkisesti rikas, mutta henkisesti köyhään en rakastunut, vaikka sitä mammonaakin olisi ollut tyrkyllä.
voi moninkertaistua, ÄO ei suurene millään.
elämiseen, kun on nälkä ja vilu, luulisi työn maistuvan, jos on työkykyinen?
KORTISTOSTA HETI POIS NÄMÄ , EI KUKAAN HUOLISI IHMISET.
Uskomatonta pelleilyä pitää niitä muka työttömänä 65v asti, ettekö nyt jo tajua ketä seuraavaksi äänestätte?
Pihvi, peruna Matti lupasi 650 ekua kaikille työttömille, oliko eläkeläisillekin? unohti mainita ettei se ole netto. SIITÄ MENEE 20 prossaa VEROA1
Mihin mennään nauramaan???
mitä vanhemmaksi tulen? ja tuo mammona? Sen voi menettää ihan hetkessä..siis sen vähäisenkin..et, parasta vaan olla Onnellinen. Ja rukoilla sillee iisisti...ettei Taivas putoaisi kuitenkaan tänä yönä niskaan...
t.Pimu
Kadehditko todella sitä 410, ekua jonka työtön saa? T EE SINÄ TÖITÄ AHKERAMMIN, ET NOUSISI TUO korvaus .Buaahhhaaa
Niin pelleilyähän se on, et ihminen joutuu olemaan 65v kortistossa, kas kun ette ole kyselleet Kataiselta, kun täälläkin osaatte kirjoitella???
650, ON TAAKSE JÄÄNYTTÄ ELÄMÄÄ, SEN ON INFLAATIO JO SYÖNYT. Mä nauroin itteni kipeeksi kun tämä Neiti Vanhanen tuon summan lupasi, sehän on ihan sama kuin ennenkin, - verot!
Kepu pettää aina, uskokoon ken tahtoo!
seurannut miten pitkäänkin kestänyt avioliitto ja monilapsinen perhe hajoaa heti kun ukko joutuu työttömäksi. Muija vain heittää pois ja lähtee saalistamaan hyvätuloisempaa elättäjää, parissa kuukaudessa yleensä löytyykin jo. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun näin on käynyt.