Tuttavaperheeni kertoo nähneensä tänä keväänä taivaalla jonkinlaisen "merkin", josta tuli heille mieleen (raamatusta tullut?) sanonta "taivaan merkit". Porukan sivistymättömyys ja taikauskoinen suhtautuminen vaikeuttaa saamasta kunnollista kuvausta ilmiöstä, mutta se mitä he alun perin kertoivat, ei kuulosta haloilmiöltä tai muultakaan luonnolliselta ilmiöltä. Se ei ollut kuun, auringon tai muun valonlähteen ympärillä, ei myöskään heijastuneena pilveen, vaan taivaalla. Taivaalla ei ollut kirkkaita taivaankappaleita. Kun yritin kysyä, näyttikö kohde "kuun kokoiselta" tai suuremmalta, he kielsivät sen ehdottomasti, koska kuu on valtava. He eivät ymmärtäneet, että tarkoitin havaittua kokoa, enkä sosiaalisista syistä voinut liikaa udella. He olivat jo valmiiksi jotenkin varuillaan ja lähes kuiskaten ja peläten, että joku kuulee.
Perheen äiti jopa sanoi kysyessäni erästä yksityiskohtaa, että "älä tuollaisia kysele", ja pudisteli päätään. Poika sitten kertoi kuitenkin myöhemmin, että kyllä se oli hakaristi. Isä sanoi siihen, että eikä ollut, "se vain näytti siltä".
He lähestyvät minua joskus selvästi juuri "lukeneisuuteni" vuoksi, saadakseen minulta ikään kuin "asiantuntijan" mielipiteen. En ole mikään vastausautomaatti, en tiedä kaikesta kaikkea, mutta osaan kyllä heitä yleensä neuvoa, ja siksi he kuvittelevat minusta liikoja. He usein kysyvät luonnosta, kerran esimerkiksi kysyivät näkemästään otuksesta, ilmeisesti ravusta, että mikä se tuollainen oikein on. Tässä asiassa he lähestyivät minua samalla tavalla, mutta jotenkin arkoina ja noloina.
Sitten kun en osannutkaan kertoa mitään asiasta, he vaikuttivat jotenkin pettyneiltä. Myöhemmin he menivät jollekin tuntemalleen "parantajalle" asiasta kertomaan, ja tämä sitten sekoitti heidän päitään oikein kunnolla. Tämä hihhuliprofeetta oli saanut näyn, että että merkki kertoi jostain tulevasta yhteenotosta. Tämän jälkeen perheen kertomuskin näkemästään muuttui. Taivaalla hohdelleesta valosta tuli kaksi risteävää salamaa. Samaani sai nähtävästi koko perheen poikaa lukuunottamatta muuttamaan mielikuviaan. Poika pysyi kertomuksessaan, että kyllä se oli hakaristi.
Perheen äiti jopa sanoi kysyessäni erästä yksityiskohtaa, että "älä tuollaisia kysele", ja pudisteli päätään. Poika sitten kertoi kuitenkin myöhemmin, että kyllä se oli hakaristi. Isä sanoi siihen, että eikä ollut, "se vain näytti siltä".
He lähestyvät minua joskus selvästi juuri "lukeneisuuteni" vuoksi, saadakseen minulta ikään kuin "asiantuntijan" mielipiteen. En ole mikään vastausautomaatti, en tiedä kaikesta kaikkea, mutta osaan kyllä heitä yleensä neuvoa, ja siksi he kuvittelevat minusta liikoja. He usein kysyvät luonnosta, kerran esimerkiksi kysyivät näkemästään otuksesta, ilmeisesti ravusta, että mikä se tuollainen oikein on. Tässä asiassa he lähestyivät minua samalla tavalla, mutta jotenkin arkoina ja noloina.
Sitten kun en osannutkaan kertoa mitään asiasta, he vaikuttivat jotenkin pettyneiltä. Myöhemmin he menivät jollekin tuntemalleen "parantajalle" asiasta kertomaan, ja tämä sitten sekoitti heidän päitään oikein kunnolla. Tämä hihhuliprofeetta oli saanut näyn, että että merkki kertoi jostain tulevasta yhteenotosta. Tämän jälkeen perheen kertomuskin näkemästään muuttui. Taivaalla hohdelleesta valosta tuli kaksi risteävää salamaa. Samaani sai nähtävästi koko perheen poikaa lukuunottamatta muuttamaan mielikuviaan. Poika pysyi kertomuksessaan, että kyllä se oli hakaristi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
antaa kovin suurta painoarvoa romaniperheen kertomuksille.