Mihin te tapasitte muksuina kuluttaa taskurahojanne?
Meidän lähellä oli pikkukauppa josta ostettiin hedelmätikkareita viidellä pennillä kaksi, sitten tulivat markkinoille salmiakkiautonrenkaat, pieniä mustia ja tosi hyviä.
Entäs Ralli-kola, sitä juotiin kun se oli muka niin hyvää.
Meidän lähellä oli pikkukauppa josta ostettiin hedelmätikkareita viidellä pennillä kaksi, sitten tulivat markkinoille salmiakkiautonrenkaat, pieniä mustia ja tosi hyviä.
Entäs Ralli-kola, sitä juotiin kun se oli muka niin hyvää.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Meillä ei ollu viikkorahoja, hyvistä koenumeroista sai sitte markan tai kaks.
Ja lähikauppaan ne kannettiin kyllä: Top-karkkiaski makso 20p, Jenkki-purkka 5p, punanahka 10p, lakupiippuja 10p ja Palman ananaslimppaa sen hintaa en muista, mut se oli tosi hyvää...kun sitä pulloo ravisti, niin siellä oli sitä hedelmälihaa sisälläkin ja ne lähti liikkeelle, että niit tuli joka hörpyllä sitte suuhun.
Jos syntymävuotes on 89 niin ei sillon enää mitää pennosil myyty.Pienin raha karkki kaupaskin tohon aikaa oli markka.Mut hyvä yritys.
tarkoittaa muutakin kuin syntymävuotta. Esim. ikää, tai sitten vain erotukseksi muista sulottarista mielivaltainen numerosarja jne.
Ku toi nyt vaan sattuu olemaan mun ikä. Mä voisin kertoo siitäki ajasta,ku oravannahkoilla maksettiin;))
Mitä toi punanahka oli, nyt mä olen varmaan menettänyt jonkin huiman makuelämyksen???
Imeskeltävää....siinä oli niinku lakua varsi ja sit päässä oli punainen niinku intiaanin pää, sellasta karkki-ainetta, mitä imeskeltiin.....sen toinen nimi tais olla Mao Mao.....ja sit oliki sitä punasta karkkiainetta korviin asti.;)))
leikkitupakat?
Ne oli pienissä tupakka-askeissa, paperi näytti tupakalta, karkeista jotkut oli ruskeita ja jotkut valkoisia.
pihalla, mutta sen muistan kun mansikkajäätelötikku maksoi 20p ja suklainen 30p. Joskus sai 2 tuuttia markalla. Ja pennin nallet!!
Muita nameja joita muistan olivat jenkkityynyt (2 kpl pakkauksessa), lumilinssikarkkipussi, Batmanlimsa, hiilihapoton siestalimsa, vadelmakarkkiaski jossa namit olivat aina toisiinsa liimautuneina, lakupiippu ja -rulla, karkkipussi jossa oli mustavalkoraidallisia nameja.. mikä lie ollut nimensä - seepra? Ei kai??
Jotkut limut olivat pienissä kertakäyttöpulloissa, mutta hitto kun en muista niiden nimeä!
Ai niin, sitten oli sellaisia jäätelöitä jotka oli pakattu muovisiin pingviininmuotoisiin pakkauksiin.. pään kun nappasi pois, niin sai lusikoida jädeä.. ja lopuksi sai itselleen kivan lelun tyhjäksi syödystä pingviinistä.
Mitähän vielä?
Muutenkin olen aina ollut lakujen ystävä, isä toi aina keikalta tullessaan mulle lakupussin ja voi vitsit kun ne oli hyviä.
Mä en tota pingviinijätskiä muista, sellasen jäätelön muistan jossa oli tuutin pohjalla iso purkkapallo, niitä myytiin kesäteatterilla ja sain joka ilta sellasen esityksen jälkeen.
pikarijäätelön jonka jalassa oli purkkapallo! Ja sitten vähän vanhempana oli suurta lystiä lähteä meijerinbaariin jossa sai ihanaa pirtelöä!! Suklaapirtelö oli minun suosikkini, mutta jäätelösoodasta en tykännyt lainkaan.
Joskus muinoon muistan keränneeni purukumeista koirankuvia. Itse purkka oli niin pahaa että suoraan roskikseen joutui, mutta kuvia kertyi kyllä aika mukavasti!!
Mutta mitä oli se limppari jonka etikettejä keräämällä sai lasisarjan jossa eräänlaisia peikon kuvia? Sellaisia pörröisiä otuksia olivat.
Ja senkin muistan kun jotain keräämällä sai mustan nahkaisen kassin jossa hapsuja, ja jopa kameran!! Mutta mitä piti kerätä? Jotenkin mieleen tulee lenkkimakkara ja coca cola, mutta saatan muistaa ihan harhoja..
Piti jotain cocacola korkkeja kerätä ja lähettää sit ne johonki, niin sai kameran; meilläki oli joka muksulla sit sellaset. Ja ne oli kyl ihan hyviä kameroita.
peikkolimpsan mutta en saa millään päähäni sen nimeä.
pääsin ihan itsenäisesti ostoksille, kauppa oli koulun vieressä. Taskurahaa ei ollut, mutta mummo antoi joskus sata markkaa, myöhemmin markan.
Minulla oli kaunis rahakukkaro, jossa oli isän kolikoita, joita isä lainasi veikkaukseen ja makso sitten takasi. Kerran ekaluokalla kävin ostamassa kaikilla rahoilla karkkia, sitä riitti jaettavaksikin. Siihen tyssäsi kassana olo.
Lapsuudesta muistan kinuskit, kolat ja parhaimpana mansikkakinuskit. rix rax oli herkullinen vohveli. Purkasta on jääny mieleen filmitähdet ja intiaanit.
Olen sitä mieltä ettei nykyiset karkit ole mitään 50 vuoden takaisten rinnalla.
Hauskaa tällainen muisteleminen ja toisten muistelujen lukeminen.
mäkin muistan ja niitä purkkakuvia kerättiin, ja tikkuaskietikettejä.
Me kerättiin myös limupullojen etikettejä...
Meillä ei rahaa juurikaan lapsena saatu...joskus sitte jos jonkun pennin sai, niin kyllä se oli joku ?5p. tikkari...
Tuli mieleen yksi hauska muisto, kun olin joku 4v....niin naapurin isommat likat yrittivät huijata mua, ja antoivat mulle osuuskaupan kauppakuitin, ja sanoivat että sillä saa tikkarin siitä osuuskaupasta jonka rapuilla oltiin...no mä tietysti menin sinne kauppaan ostamaan sillä kuitilla tikkaria heh...ja sain tikkarin...kyllä likat oli hölmistyneen näkösiä, kun tulin tikkari suussa kaupasta, mutta ei sanoneet mitään....mä luulen et se myyjä siellä kaupassa kuuli noi likkojen huijaukset, kun ovi oli auki ja me oltiin siinä rappusilla, ja anto sen tikkarin omaan piikkiinsä...
kaikenlaisia pikku töitä joista kerättiin rahaa, autettiin naapurin vaaria esimerkiksi pinoamaan puita puuliiteriin tai yhdelle mummulle köytiin kaupassa, saatiin sitten pikkukolikoita palkaksi.
Toi oli hauska juttu, siinä saivat vähän nenilleen kun pienempäänsä yrittivät huiputtaa.
Yhdellä sukulaismiehellä oli autokorjaamo ja me pyörittiin välillä siellä, oli vähän velu mies ja juoksutti meitä keksityillä asioilla.Kerran mun veli lähti esimerkiksi kauppaan ostamaan kylmän raudan taivutusrasvaa.
Kyllä mekin sitte kouluikäisenä tehtiin pientä bisnestä ;)) kerättiin pellonpiantareelta kukkia..ruskaunokkia ja päivänkakkaroita ja juhannusruusuja ja syreeneitä...ja niitä käytiin torilla myymässä, ja hyvin kävi kauppa pikkulikoilta, tädit ostivat kai säälistä....vedetkin kukille kannettiin torille kotoa ämpärillä parin kilsan matka...mutta kyllä mä jo sillon olin aika tarkka rahasta, tai siis en ostanut oikeastaan paljonkaan karkkia, niillä rahoilla ostettiin esimerkiksi äitienpäivälahjoja tai muuta vastaavaa...
Toi kyllä oli hyvä, toi kylmän raudan taivutusrasva... ;))))))
Me oltiin naapurin likan kanssa saatu kitarat ja sit kimpassa opeteltiin soittamaan niillä, kun ensin molempien vanhemmat oli kuunnellu, mitä ja miten me osataan.
Sit me kierrettiin sitä omakotitalo-aluetta ovelta ovelle ja ku ne avas oven,ni esitettiin niille aina pari laulua; soitettiin ja laulettiin ja palkaksi saatiin sitte kehuja ja vähä rahaa......voi aikoja.........voi voi..........
ihmisten koiria tosi pikkuisena, olin esimerkiksi 11 kun kävin koulutuksissa naapureiden sakunpennun kanssa.Näin jälkeenpäin kyllä ihmetyttää että annetaan koira naapurin penskan treenattavaksi mutta koulutuskentällä oli tosi hyvä ohjaus joten koirasta tuli ihan hyvä.
Mä olisin hoitanut koiria ihan ilmaiseksikin mutta ihmiset halusivat maksaa siitä.
Meijän lapsuuden ympäristössä ei ollut kuin sekarotuisia pihakoiria ja yksi ajokoira...Mutta kyllä oli komea koira yhdellä hesalaisella tutulla joka kyläili meillä.... puhdasrotuinen "saku".
ekaluokkalainen mun kaverina oli naapurin ajokoira jonka kanssa mä istuskelin ekana koulusyksynäni ja luin sille aapisen läpi.Sen omistaja sanoi että kyllä koira pian oppii lukemaan kun se niin innokkaasti osallistui.
sen ekan oman koiranpennun ostoa varten. Joskus ennen säästörupeamaa sain joskus 10 penniä ja sillä hain oitis tietyltä kioskilta pennin karkkeja :).
voinut saada koiranpentua allergisten sisarusteni takia mikö oli kyllä kurjaa.
Keräsin rahaa pienoismalleja varten, mä rakensin purjelaivoja ja veljet rakensivat lentokoneita.
Meillä oli aika hieno kokoelma niitä lopulta, sitten pienoismalliliikettä pitänyt pappa kuoli ja meidän harrastus päättyi siihen koska mistään ei enää saanut niitä malleja.
Hetken tehtiin balsalennokkeja mutta se ei oikein ollut meidän juttu.
Just tänään jostain putkahti mieleen kun muksuna oli tavotteena saada tienattua 30 penniä. Joko kotitöistä tai sitte vaikka naapurin puutalkoissa. Arvaas, mitä sillä sai! Fazerin iki-ihanan Siesta-patukan! =) Sitä kaipaan vieläkin, melkein tuntuu se maku suussa kun ajatteleekin... Da Capo oli 10 penniä halvempi, muttei likikään niin hyvä.
Kioskista sai kanssa silloin Keiler (?) -karkkeja, vähän niinku nää nykyset Werthersit.