Hei, mikä neuvoksi kun pentu on alkanut pomottaa ja rajusti? Se murisee meille eikä usko kerrassaan mitään? Mikä on voinut mennä vikaan ja mitä meidän pitäisi tehdä?? Meillä ei ole ennen ollut koiraa, joten olemme pulassa!
Pentu pomottaa
Johkup
164399
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itselleni aikoinaan tuli 5 kk vanha pentu huonoista,levottomista oloista. Meille tultuaan jo aloin miettimään että mihinköhän paskaan oon käteni lykännyt, koska pentu oli kauhea ja oli jo edellisessä kodissa; murisi,puri,haukkui,riehui,roikkui remmissä takapuoli pystyssä ja rähisi. Kun esim sohvalta komensi pois,näykkäsi ja ruokaansa vartioi murinalla.
1; Älä koskaan mene koiran luokse. Kutsu se luoksesi ja katso että tulee nöyrällä asenteella; häntä vispaa alhaalla muttei kuitenkaan jalkojen välissä ja korvat luimussa. Jos tulee häntä pystyssä, niin murahda kiukkuisesti.
2; Älä anna huomiota, kun koira sitä haluaa.
3; Anna huomiota enemmän ulkona mitä sisällä
4; Puutu virheisiin HETI. Jos pentu puraisee sinua, "puraise" takaisin. Mutta älä missään tapauksessa näytä heikkouttasi. Oma pentu kun puri kättäni, otin nipistysotteen huulesta ja nipistin niin kauan silmiin tuijottaen kunnes koira irroitti otteensa. Nykyään ei edes enää sillä tavalla pure kuten aluksi paitsi miestä, joka on liikaa lässyttänyt.
5; Peruskäskyt; istuta aina ennen ruuan antoa,hihnan laittoa ja tee alistava ele; eli silitä kerran pään yli.
6: jos pentu oikeen änkkyröi, murahda vaikka perkele ja polkase jalalla maata tai lehdellä pöydän kulmaa äläkä sen jälkeen edes vilkaise koiraa. Jos se tulee mielistellen oitis luoksesi, silittele hetki jotta se ymmärtää että annoit hänen mokansa, jonka tajusi, anteeksi.
7; Muista olla itserauhallisuus vaikka kuinka potuttaisi. Jos koira on esimerkiksi sängyllä, josta haluaa pois, niin ÄLÄ KOSKAAN ANNA PERIKSI SILLE. Koira on otettava sieltä pois. Itse olen ottanut vastaavissa tilanteissa pentua alaleuasta kiinni (kulmureitten takaa) ja pitänyt niin kauan kunnes on rauhoittunut.
Emo rankaisee poikasta napautamalla, ihminen voi tehdä saman niskavilloista nipistämällä samalla ärähtäen.
Muuta nyt ei tule mieleen. Noilla opeilla pentu rauhoittui parissa päivässä ja on todella helppo koira, vaikka luupäärotua onkin, mutta nykyään kun meno menee liian villiksi taikka jotain pahaa tekee, ei tarvitse kuin murahtaa.
Toivottavasti oli edes jotain apua
Hyviä neuvoja, kiitos. Meillä kun ei ole koiraystäviä, keneltä kysyä neuvoa..
Yritämme saada pennun "kuriin" :)
Älä koskaan ryhdy koiran kanssa vetoleikkiin. Pidän tätä ehdottoman tärkeänä, koska se ei ole koskaan koiralle leikkiä ja sinä BigBossina et saa koskaan siinä hävitä :) Itselläni on 6 koiraa, joista 4 on pk-rotuista luupäätä ja yksikään ei suostu esim keppiä vetämään kanssani.
Koira tarvitsee rinnalleen vahvan hahmon, jotta pystyy olemaan koira eikä ala vahtimaan ja suojelemaan. Tämä oma pentuni nimittäin oli täysi vahtikoira, kun meille tuli. Niin ihmiset kuin koiratkin haukuttiin pystyyn ja kun oveen koputettiin, hyökkäsi ovelle "raivona". Enää ei tee. Kävellessäkin nuuskii vaan ojan pientareita eikä kyttää vastaantulijoita.
Ja vielä yksi asia tuli mieleen; Jos pentusi pelkää jotain asiaa, on sitä rohkaistava. Älä missään tapauksessa ala suojelemaan, lässyttämään,paapomaan, koska sillä vain ruokit sen pelkoja, mikä taas sitten myöhemmässä iässä tulee esille esimerkiksi pelkopurijana.
Niin ja tämä vielä; KUN PENTU ON HIHNASSA. ÄLÄ KOSKAAN ANNA SIIHEN KENENKÄÄN ULKOPUOLISEN KOSKEA, OLI KYSE SITTEN IHMISESTÄ TAI KOIRASTA.
Koska nämä pennut ovat ihmisten lässytyskohteiden suosiossa, niin itse aina olen sanonut ettei pentuun saa koskea. Selitys sille on että kun tämä ihana pentuni aikuiseksi ja isoksi tultuaan ei ymmärrä sitä että miksei kaikkia saa edelleen hyppien ja riehuen tervehtiä elikkä tällä estetään tulevat remmirähjäykset ym.
Jos rotukoira, niin tutustukaa yhdistyksen omiin nettisivuihin. Muistakaa, että pentu on pentu, sen kuuluu saada ollakkin pentu,kaikkea ei saa kieltää tai siitä tulee masentunut, tylsistynyt, alistettu, turhautunut koira. Pentu mm näykkii n 6 kk asti, niin se vain on ja sen kanssa on elettävä. Lukekaa ihmeessä noita kirjoja edes, jos ette ennen pennun hankintaa sitä tehneet!
niin mitä silloin tekisit. Tottelee käskyjä, mutta kun tulee joku vieras, niin pentu menee sellaiseen tilaan, että se ei kuule ei näe, jos se on irti hyökkää vieasta kohtaan ja kun vieras kääntää selkänsä voi näykkäistä nilkoille. Mitä siihen neuvoisit? Voiko vika olla kasvatuksessa vai onko se luonteessa? Pentu on nyt vuoden ikäinen. Ruokakupille tai ulos ei pääse ilman lupaa. Sohvalle tai sänkyyn ei pääse. On oltu huomioimatta jne. mutta tähän käyttäymiseen vieraita kohtaan ei ole ollut apua.
Onko tuo koira ollut jo pienestä pennusta tuollainen ?
Jos on, sanoisin, että sen hermorakenteessa on vikaa. Jos on muuttunut yhtäkkiä tai pienen ajan sisällä, viittaisi traumaan. Miten se käyttäytyy kaupungilla, missä on paljon ihmisiä, miten aukeilla paikoilla, meteliin yms.? Kaipaisi vähän laajempaa tietoa sen käytöksestä.
Joka tapauksessa, koirasi pitää vieraita ihmisiä uhkana, todella suurena uhkana. Ja kuvaamastasi tilanteesta, ettei kuule eikä näe mitään muuta kuin hyökkäyksen vierasta kohtaan ainoana toimintana, kertoo, että sun koirasi menee lukkoon, saa paniikkikohtauksen. Hermorakennekoirilla tilanteen kuva vääristyy niiden päässä. Ne näkevät sen erilaisena kuin terve koira.
Lähtisin tuota asiaa purkamaan selvittämällä pennun vanhempien luonnetta sekä sisarusten luonnetta. Kasvattajalta kysyisin lisää. Äläkä hyväksy sitä, että sinä olisit sen aiheuttanut, ellet sitten ole. Paimenkoirilla tuollaista olen tavannut harmittavan usein, ja itselläni ollut yksi sellainen, todella paha.
Ikävä puoli noissa hermorakenne koirissa on, että niiden kanssa voi kyllä elää, mutta tuo puoli pitää ottaa huomioon joka paikassa. Liian kova kohtelu saa aikaan vain uusia pelkotiloja, mutta kieltämättäkään ei voi olla. Se ei parane ikinä, mutta iän karttuessa koira voi oppia jonkin verran parempia toimintamalleja. Siedätyshoidosta ei ole paljoakaan apua.
Oma koirani meni 1,5 v. nukkumaan, koska elämä oli sille yhtä tuskaa. Vielä vuoden totuttelun jälkeen meni paniikkiin pelkästä auton ohi ajosta, ja se postilaatikko rivi, joka oli ollut samalla paikalla viimeisen 10 v. ei yli vuoden totuttelun jälkeen tullut yhtään tutummaksi. Se ohitettiin joka kerta ihan paniikissa. Ja muunlaiset, "isommat" asiat saivat aikaan koirassa kohtauksia, että se puri ja oli ihan pitelemätön.
voi olla hyvin mahdollista. Tiedän koiran joka jouduttiin lopettamaan, koska lopulta sateen ääni sai sen ihan paniikkiin :(
Jos se on vasta tullut, niin yksi mitä itse kokeilisin, olisi se että koira ei saa tulla vieraita vastaan. Omista koiristani yksikään ei persettään nosta kun joku tulee sisälle.
Koiraa on ehdottomasti kiellettävä ja sen käskyn on mentävä perille asti. Elikkä ehdoton ei jos vieraita lähestyy ja jos ei ekalla usko, käytä tehosteena jotain sellaista mitä pelkää; sumutepullo, ilmanpaine, lehdellä kopautus seinään, kengällä polkasu lattiaan. Vieraat eivät saa huomioida koiraa mitenkään vaan voivat vaikka itse murahtaa ja polkaista lattiaa.
Jos koiralla ei ole hermorakenteissa vikaa, on kyse sinun puolustamisesta. Koira kokee vieraat uhaksi, haluaa oitis näyttää kuka täällä määrää. Siksipä sinun on näytettävä, että heissä ei ole mitään uhkaa ja että sinä hallitset tilanteen ilman mussukan apua :) Koiramaailmassa kun ylempi henkilö tulee ovesta sisään, ei koskaan tervehdi koiraa eikä kylläkään "alimmainen" saa edes tulla vastaan.
Näin näen itse asian. Heh, saas nähdä millainen "sota" taas tästä kommentista syntyy ;)
Olemme olleet kasvattajaan yhteydessä ja jopa käyttäneet pentuamme hänen luonaan. Pennun hyökätessä hän ärsytti sen äärirajoilleen ja sen jälkeen "löylytti" pennun, niin että irti päästessään pentu juoksi puskan alle ja pysyi siellä. Sen jälkeen kasvattaja sai kyllä kävellä vaikka kuonon edestä, mutta mielestäni pentu pelkäsi häntä, että onko se sitten hyvä, en tiedä. Kasvattajalta ei apua tihkunut ja lopuksi saimme häneltä viestin, että ette tule onnistumaan pennun kanssa. Olemme päättäneet, että emme luovuta vaan hakeudumme ongelmakoirakouluttajalle. Pentumme on paimenkoira, että hermorataongelmakin voi olla kysymyksessä. Pentu on ollut pienestä pitäen hyökkäävä. Ensimmäiset 10 kuukautta asuimme Espoossa ja aina räyhäsi. Aukeilla paikoilla en ole huomannut mitään erikoista. Jos on meidän kanssamme kaikki on aina ihan ok, mutta heti kun tulee vieraita, niin paniikki iskee. Pentumme on myös pelokas eli kuvaamasi postilaatikot pelottaisivat sitä varmasti, mutta tottuisi postilaatikkoihin, kun ensin niihin tutustuisimme. Olemme hellineet pentua, mutta mikä on liikaa? Kasvattaja on alusta asti ollut sitä mieltä, että se pomottaa ja siksi olemme pitäneet pari kertaa "mykkäkoulua". Se on auttanut siihen, että se tottelee meitä mielestämme hyvin, mutta tähän paniikki-käyttäytymiseen sillä ei ole ollut vaikutusta. Pentu on meille tärkeä ja hevillä emme aio luovuttaa..
avun ja nopeasti :)
http://koirakoulukiti.palvelee.fi/
Tuota en ymmärtynyt, miksi eläintä pitäisi ärsyttää??? Eihän eläimiä saa ärsyttää ja sitten löylyttää, varsinkaan pentua. Sehän luo vain uusia pelkotiloja ja traumoja. Just niitä varoisin. Aika vastuuton kasvattaja.
Jos on hermorakennekoira kyseessä, parasta sille on luoda vakaat elinolosuhteet. Tämä tarkoittaisi sitä, että päivässä asiat menevät samalla tavalla; syönnit ja ulkoilu samoihin aikoihin, samoissa paikoissa, samat koirat/ihmiset niin pitkälle kuin mahdollista. Tuttu = turvallinen. Vaihtuvat tilanteet tai muuten levoton elämä luo epävarmuutta, mikä taas saa aikaan ei toivottuja ylilyöntejä. Meillä oli myös runsaan virikkeiden yhtäaikainen saanti aggressiivisuutta esiintuova asia. Esim. keskustassa käynti, jossa on melua, autot ja ihmiset liikkuvat. Eri aisteille tuli ns. informaatiotulva, mitä koiramme pää ei osannut käsitellä ja tämä näkyi paniikkikohtauksena.
Suurin rangaistus tuollaisella on se, että sitä ei huomioida. Välttäisin käyttämästä ei'tä tai muuta neg. Kannustusta, kun onnistuu. Jos on dominoiva, silloin on tärkeää, että johtajuus on selvä. Selkeä rajat. Meillä koira pyrki isottelemaan, mm. pissaamalla meidän sänkyyn, mitä muut koirat eivät ole koskaan tehneet.
Ei kannata luovuttaa. Tuo ongelma näyttäytyy niin eriasteisena eikä ole mikään mahdottomuus, että hyvän perheenjäsenen saatte. Mutta, töitä se vaatii.
kirjoittaa, ettei saa leikkiä vetoleikkejä pennun kanssa... Äly hoi!? Älä nyt vain usko jokaista joka tänne jotakin raapustaa. Sinähän et tiedä yhtään tuonkaan henkilön taustoja. Jokainen voi vaikuttaa täällä asiantuntijalta. Ihan taatusti pennun kánssa saa leikkiä vetoleikkejä! Nehän nauttivat siitä. Pieni pentu ei vielä taatusti pomota ketään ja kaikki mitä koira muutoinkin tekee, EI ole aina pomottamista. ÄLÄ vain kiellä siltä pennulta kaikkea, muutoin teillä on kohta tosi stressaantunut koira ja sitten ne ongelmat alkavat. PENTU EI POMOTA! Se leikkii, tutustuu maailmaa, se on pieni vauva! Lukekaa nyt kirjoja. Muita, että kaikki mitä netistä luet, EI OLE TOTTA EIKÄ HYVIÄ NEUVOJA!!!!!!!!!!!
Kyllä vaan pentu pomottaa. tyhmäkö oot???? Ihmisvauvakin tajuaa jo ihan pienenä että hei kun mä äänähdän täällä kopassa, niin kyllä mamma juoksee katsomaan mikä on hätänä. Koiranpentukin sen osaa; hahaa, näytän hampaita, murisen ja puren...hei hato mamma kiljuu...mitä se huutaa mulleko=perkele mulle et rähjää....
Ja ei ku hammasta lisää
Hermoheikko kasvattaja saa aikaseksi stressaantuneita koiria, hermoheikkoisia yksilöitä, pelkopurijoita, remmirähjiä jne. Vahva, rauhallinen ja määrätietoinen kasvattaja kasvattaa yhteiskuntakelvollisen koiran oli se sitten 3 kiloinen puudeli tai 100 kiloinen mastiffi. Ihminen on kuitenkin sen joka on koirastaan vastuussa,ihan niin kuin lapsistaan.
Enkä ole väittänyt että kaikki mitä pentu tekee on pomottamista, mutta jos haluan esimerkiksi helposti koulutettavan koiran itselleni, toimin kyllä alusta lähtien sille ns. johtajana. Minä olen se joka päättää mikä on hyväksytty ja mikä ei ja koiran tehtävä on totella.
Ihan niin kuin lapsellakin niin rajat ja rakkaus ovat tärkeintä. Vaikka on ihanan söpö mamman pikku puudeli niin ei sen silti mamman silmille tavitse hyppiä murisemalla ja puremalla.
Pennun kasvausta voi aivan vapaasti verrata lasten kasvatukseen. Jos haluat että lapsesi esim 6 vuotiaana lyö, potkii ja puree joko sinua tai naapurin lasta, niin sekö on sitten oikein? 4 kk ikäinen koira on kuin 6 vuotias lapsi. Eli jos sallit rähjäyksen jo silloin, niin miksi sitten vaatisit sitä lopettamaan vuoden kuluttua.
Ihan sama on tämä juttu; KENKÄ ON JO NIIN RIKKI, ETTEI SILLÄ TEE MITÄÄN, JOTEN SE ANNETAAN KOIRALLE LEIKKIKALUKSI. Seuraavana päivänä se kenkä olikin muuttunut toiseen kenkääni. Miksi? Ei koira ymmärrä miksi saa tätä järsiä mutta en tuota. Se on parempi KIELTÄÄ alusta lähtien asiat jotka on sallittu ja jotaka ei ole sallittu. SE MIKÄ ON KIELLETTY TÄNÄÄN, ON MYÖS HUOMENNA.
En ole koirakouluttaja, mutta olen koirien kanssa touhunnut viimeiset 30 vuotta eikä käsissäni ole ollut yhtäkään yhteiskunnallisesti kelvotonta koiraa.
Nuo ohjeet ovat ihan perussääntöjä, joiden mukaan koiriani kasvatan kun meille tulevat. Yksikään heistä ei ole koskaan ollut alistettu, vaan seisoat vahvoina rinnallani eivätkä pelkää minua. ME KUNNIOITETAAN TOINEN TOISIAMME.
Koirani luottavat minuun ja minä luotan heihin ja se luottamus on molemmin puolin 100 prossasesti ansaittu.
Koirat määrittelevät ja selvittävät pomon paikan leikkiessä. Jos koiralla on taipumus dominointiin, varoisin noita vetoleikkejä ja etenkin siinä häviämistä. Kyllä niitä voi leikkiä, mutta pallo yms. leikit voivat olla parempia, jos on dominoiva koira kyseessä. Ja tuon alussa olleen kirjoittajan kanssa samaa mieltä noista toimintatavoista, joilla koiralle kerrotaan se paikka. Toiminnat eivät sisällä niinkään kieltoja, vaan kaapin paikka osoitetaan käyttäytymällä, nk. positiivista alistamista. Ja niitä voi soveltaa myös pentuun. Koiralaumaa kun seuraa, ei siellä pennun anneta voittaa mitään. Ruotuun laitetaan ja tyylillä, ettei speukointiin ole tilaa.
Ja pennut pomottavat. Ne astuvat ja ärisevät. Omistajaa vähän ohjaisin myös tutustumaan koiransa viestintään, milloin on leikkimurinaa ja milloin ojentaa/pomottaa. Koiran ajatuksista kertoo häntä, korvat, silmät, huulet ja ylipäätään kehon asennot. Näin lyhyesti kuvattuna.
itselläni oli arkahko sakemanniuros, joka oli kasvanut koiralaumassa pienen ikänsä eli oli niin sanottu tarhakoira.
Sen koiran kanssa nimenomaan ensi alkuun leikin näitä vetoleikkejä, "härnäämällä härnäsin" vetämään ja pienen vedon jälkeen irroitin otteen ja kehuin maasta taivaaseen.
Hiljalleen koira alkoi sitten rinta rottingilla kuljettamaan saaliistaan, jonka hän oli voittanut :) Tällä tavalla pönkitin koiran itsetuntoa eikä se enää anna toisille koirille periksi kaikesta, ojentaa tänä päivänä nuorempiaan tarpeen vaatiessa ja väistää vanhemman koiran, ihan niinkuin koiran kuuluu tehdäkin.
Siltikään tuosta huolimatta nytten kun on jo iso jätkä, ei ala kanssani vetoleikkeihin enää enkä enää aikoihin ole edes haastanut. Mutta tuolla leikillä pystyy pönkittämään koiran itsetuntoa :)
Ehkäpä teillä on tiedossa koiran emän omistaja, eli pentunne kasvattaja. Eikö hän ole antanut teille mitään tietoa,miten pennun kanssa eletään, edetään ja ollaan?
Tuntuu sangen oudolta.
Ne kasvattajan ohjeet ja neuvot kun sisältyvät yleensä siihen pennun hintaan.
Meille ostettiin rotukoira kasvattajalta, mutta apua ja ohjeita ei saatu kuin kysymällä. Mitään ei irronnut ilman omia kysymyksiä. Eikä kaikkea osaa etukäteen kysyäkään... Ei ole mitään intressiä turvautua kasvattajaan, jolle raha tuntui olevan kaikki kaikessa!