kun olen tullut kaapista ulos parillekymmenelle ystävälleni, jotka ovat heteroita. Kaikki ovat suhtautuneet asiallisesti. Sanoneet et ole mikä olet, mä oon sun kaveri. Onpa joukosta "löytynyt" pari bisseäkin, jonka kans ollaan touhuttukin, mut suurin osa kuitenki hetskuja - ei aikomustakaan hylätä mua tai edes vältellä. Toisille heteroille se tuntuu taas olevan kuin rutto..onkohan niillä omissa suhteissaan jotain ongelmia..vai miks se on joillekin kuin ilmaa ja toisille joku henkeäsalpaavan hirveä asia..
mik ä siinä on
joonas
7803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen monesti pohtinut ihan samaa. Todellakin, miksi seksuaalisuus on juuri se asia, mikä voi kääntää hyvänkin ystävän selän. Muuttuuko se ihminen jotenkin sitten sen julkaisemisen jälkeen?
Luulen että jokainen meistä on kuitenkin loppupelissä ehkä hieman pihalla siitä omasta jutustaan? Ehkä tämän takia se ympäristökin sitten ahdistaa? Pelkkä leimatuksi tuleminenkin voi olla kova paikka, "no tuo on sen yhden hintin kaveri...onkohan sekin..."
Hyvä olisi kuitenkin kai antaa näillekkin ihmisille tila olla omia itsejään, myös pelkoineen ja estoineen? Ehkä he joskus ymmärtävät, kunhan tilaa jää kasvulle.
ja monet mun ystävät on vielä yöpyny mun luona tietäen täysin et oon homo.. yks heterokaveri asu mun luona melkein toista kuukautta...!
No paljon vaikuttaa ikä, paikkakunta ja uskonnolliset ja muut viitekehykset. Yhä useammille jonkun seksuaalinen suuntautuminen ei oo mikään ongelma ja suoraan sanoen ne tuntis itsensä ihan urpoiksi jos antaisivat ymmärtää niin. Sulla on kai kavereita, jotka ovat sinuja itsensä kanssa niin ei tarvii toisilla liikaa päätään vaivata.
Suurimpana vaikuttajana uskoisin olevan juuri tämä leimautumisen pelko. Eihän heteromiehet uskalla edes kunnolla halata toisiaan (ainakin suurin osa, en väitä että kaikki) siinä pelossa että "kaikki luulevat minua homoksi", toisin kuin naiset. Itse näin kun naisena tässä puhelen, niin olen kyllä suudellutkin naispuolisia ystäviäni, vaikka ihan hetero olen. Ei se minua ainakaan hetkauttaisi mihinkään suuntaan vaikka joku luulisikin minua lesboksi. En kyllä ymmärrä miksi se on miehille niin kova pala nieltäväksi... Elämä on arvoituksia täynnä...
tuntuu olevan nykyään aikas yleistä et miehetkin halaa toisiaan , varsin nuorukaiset..ja tunnen mäkin hetskuja jotka ovat suudelleet toista miestä..et ei se vallan tavatonta oo..
Jotkut heteromiehet arastelee avoimesti ulos tulleita homokavereitaan siks, etteivät itse leimautuisi homoiksi. Jotkut taas osaavat suhtautua oikein - eli SE on homo, ja minä ainoastaan sen kavereita ja itse olen hetero. Piste.
Onneksi olkoon sulle, vaatii kyllä tosi paljon rohkeutta olla avoimesti homo. Itse en ole uskaltautunut ulos kaapista. Mutta se on varmasti heloppava kokemus kun tulee ulos.