Milloin on ollut sopivan kauan yhdessä että voi mennä kihloihin? Mä tahtoisin mun poikaystävän kanssa kihloihin, mut pelottaa et mitä muu suku siit sanoo ja kaikkee..
Kihloihin?
Wilma
224427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sopiva aika mennä kihloihin on silloin, kun tuntuu siltä, että haluaa ja voi elää kumppaninsa kanssa loppuelämänsä. Koska mietit, mitä muut ajattelevat, sinun aikasi ei ole vielä. Odota, että muiden mielipiteet eivät enää noin paljon vaikuta päätöksiisi.
Mä oon varma! Mä oon monesti miettiny et miten voinkaan olla näin varma yhteisestä tulevaisuudesta!? En oo koskaan aikasemmin tuntenu näin! Mut siinä on vaan se et ajatteleeko muut et noiki oli vaan noin vahän aikaa yhdessä ja heti kihloihin tai et noi on niin nuoria.. Kiitos vastauksestas!!
Pointtini olikin se, että oletko sinä varma vai et. Jos sukulaisten ja tuttujen mielipiteet painavat noin paljon, et luultavasti ole varma. Jos olisit varma, sinulle olisi aivan sama, mitä muut miettivät. Toinen mahdollisuus on se, että olet vielä kovin nuori, etkä oikein täysin itsenäinen henkisesti. Silloinkaan ei kannata mennä kihloihin. Muista, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Oletko valmis lupautumaan avioliittoon nykyisen siippasi kanssa?
Kyllä varmastikkin! En ole eläissäni ollut mistään näin varma! No joo, ehkä minä en sitten ole valmis.. Tää on kyllä sellainen asia mitä täytyy todella miettiä! Ehkä se olikin sinun asiasi ydin.. En kyllä tahdo tehdä mtn hätiköityä! Kiitos avusta! Jotkin pienetkin asiat voi saada ihmeellisesti silmät aukenemaan.
Mulla on ollu vähän samanlainen tilanne tässä jo pidemmän aikaa ja miettiny tota just samaa juttuu...Oon nyt vaan päättäny että se fiilis on paljon tärkeempi juttu ku ns. "sivullisten" mielipiteet, joten nyt mietin enää koska, miten ja missä...Onko hyvii ideoita/ehdotuksii...?
Lähesty naistas hitaasti asian kanssa jos ette oo tästä vielä aikasemmin puhunu! Siinä ois mun neuvo, jos et ole varma miten hän reagoi ehdotukseesi. Tee se myös mahd. romanttisella tavalla, mitä tyyliisi kuuluu! Me naiset arvostamme niitä asioita ja onhan kihlaus sellainen asia, minkä tulisi tapahtua vain kerran elämässä ja silloin sen kyllä todella haluaa muistaa ihanana muistona!
Olen seurustellut nyt vuoden ja 3kuukautta. On tullut tunne, että sitoutuminen olisi seuraavaksi se oikea teko. Olen kuitenkin vasta 18-vuotias ja poikaystäväni 20. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, enkä halua ketään muita. Olemmeko mielestänne valmiita seurusteluun noin vuoden yhdessäolon jälkeen?
Tarkoitit varmaan että oletteko valmiita kihloihin..(?) Mielestäni kyllä!! Viimeistään tuossa vaiheessa itsekkin menisin.. :) Onnea kovasti tulevaisuudellenne!
Olen 21-vuotias, seurustellut 5 miehen kanssa, kolmen kanssa vakituisesti MUTTA siitä huolimatta, että olen seurustellut vakituisestikin ja olen yli 21 ja vakituiset poikaystävät ovat puhuneet kihloista, niin MINÄ JAKSAN ODOTTAA.
Mikä helvetti siinä on, että heti pitää päästä kihloihin? Ettekö osaa seurustella ilman sormuksia? Mikäli viim. 1,3 vuoden seurustelun jälkeen pitäisi kihlautua, kuten sanoit, niin tunnustan, että olen tehnyt syntiä.
Minä oikeasti nauran teille kun ero tulee. En väitä, että kaikki eroaisivat, mutta karu totuusa on, että useimmat eroavat. Minä en todellakaan kadehdi niitä, jotka ovat kihloissa, vaan päinvastoin, olen erittäin ylpeä kihlautumattomuudestani. Niin sietäisi muidenkin olla.
Kihloissa olemattomuudesta i ole mitään haittaa, pikemminkin päinvastoin, jos ero tulee (useimmiten tulee), niin ei ei tarvitse katua että tuli pistettyä rahaa sormukseen. Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä; mitä miehet mahtavatkaan ajatella naisista, jotka ovat nuoresta iästä huolimatta olleet kihloissa moneen kertaan? Tuskimpa ainakaan kovin hyvää.
Niin, no mites jos miettisit sitä, että kaikki ihmiset eivät ole kuin sinä, jotkut rakastavat toisiaan oikeasti ja tahtovat antaa lupauksen avioliitosta, toisten suhteet eivä kaadu kuten ilmeisesti sinun, toiset eivät arvostele toisten elämää kuten sinä teit juuri äsken.. Mun mielestä aika säälittävää ihmiseltä, joka on 21v.!!
Tuossa kihlautumisessa painavimpana syynä on todennäköisesti mustasukkaisuus, josta tuolla eräällä toisella palstalla olet kertonut. Ei se rinkula siinä sormessa estä sinun poikaystävää pettämästä sua.
Mieti kaksi kertaa ennen kuin kihlaudut.
En muistaakseni ole missään välissä sanonut että pelkäisin miesystäväni pettävän minua!! Pelkäsin vain että hän löytäisi jonkun paremman, mutta niin tulen varmastikkin pelkäämään koko loppu elämäni.. :( Olen toki helposti mustasukkainen jos hän esimerkiksi puhuu jollekkin tytölle ketä minä en tunne, mutta en silti epäile hänen pettävän!
Muuten kyllä olet aivan oikeassa jos tilanteet olisivat niin kuin luulit!
Ei vara venettä kaada, unohda koko juttu niin suku ei sano mitään.
Ja sekö ois sit hienoo?! Hirveesti tekee mieli kihloihin!
Kihlaukseen vaikuttaa muutama tärkeä asia. Kun rakastaa toista ja haluaa viettää hänen kanssaan loppuelämänsä on valmis. Muusta ei tarvitse välittää! itselläni se oli reilu 2v,aikuisia ollaan molemmat.
Niin, no meistä ei kai voi ihan vielä sanoa että aikuisia oltais. Sekin varmaan ratkaisee aika paljon. (?) Mä olen todellakin varma tästä kaikesta, mutta mitä suku ajattelee? Jotkin parit menee aikaisin kihloihin, jotkin taas odottaa vuosia. Suvussani on näitä muutaman kuukauden kihlauksia nuorilla,mutta niitä onkin sitten koko suku yhdessä taivastellut. Meidä perheessä on vain vanhin siskoni mennyt kihloihin ja sitä ennen seurusteli kyseisen miehen kanssa ainakin 6 vuotta. Ehkä minunkin siis pitäisi odottaa..
Pitääkö minun ajatella miten muut ovat tehneet?
Sitten kun siltä tuntuu, että on oikea aika mennä kihloihin menee vaan!
Vitut suvusta sun muusta..!
Oma asiahan se on, ellei ala-ikäinen ole..!!
Omaa miestä/naista jokainen hakee, eikä suvulle sun muille..Ystäville tms.
Kihlaus on tosi henkilökohtanen asia. Mä itse menin kihloihin 18 vuotiaana, poikakaveri oli 19. Oltiin seurusteltu neljä ja puoli kuukautta(nähtiin varmaan joka päivä), sitä ennen tavattu kolme kertaa. Ei oltu asuttu päivääkään yhessä, muutettiin yhteen muutamia kuukausia kihlauksen jälkeen. Nyt ollaan oltu yhdessä kaks vuotta ja suunnitellaan häitä.
Mulle aikanen kihlaus oli oikee ratkasu, kun taas jotkut katuu. Se kävi vaan niin, et mennäänkö kattoon sormuksia, paljonko ne maksaa. Siinä vaiheessa oli jo tulevaisuus puhuttu selväks, me aiotaan pysyä yhdessä.
Suku oli ilonen ja onnitteli, ne kaikki tykkäs sulhasesta kovasti. Ennemminkin kaverit, varsinkin vähän kaukasemmat, on hämmästelly ja juoruillu. Mutta mä en ole katunu.
Vaikeita paikkoja on ollu, mutta ehkä just sormus sormessa on muistuttanu mua jatkaan yrittämistä.
Mun mielestä kihlaukselle ei voi asettaa aikarajaa. Toisille se on muutama päivä, toisille viistoista vuotta. Sun on ite mietittävä, mitä teet. Ihan sama, kun jos kysyis, että kuinka pitkä on kihlaus ennen avioliittoo. Toiset ei mee koskaan naimisiin ja toiset on kihloissa sen "pakollisen" viikon, mikä vierähtää kuulutusten yms. kanssa ennen vihkimistä.
Onnea päätökseen. Puhu rauhassa poikakaverin kanssa asiasta, kysyt mitä se on mieltä jne. etkä vaan pamauta päin näköö kosintaa, jos et oo varma, mitä se aattelee aiheesta.
kihloihin kannattaa mennä heti kun tietää mitä toinen oikeesti tuntee sinua kohtaan ja sitten kun tietää olevansa valmis.Itse menin pariviikkoa sitten kihloihin.Ei suvusta kannata välittää. ei ne voi päättää kenenkä kanssa sä haluat mennä kihloihin.Suku ei mene poikaystäväsi kanssa kihloihin vaan sinä.pelotti minuakin sanoa suvulle varsinkin kun poikakaverini puoli on "hitlereitä".mutta kannatti ottaa härkää sarvista kun nyt on poikakaverinkin suku hyväksynyt minut!:)onnea.tartu tilaisuuteen!:)
Mun mielestä asia on niin, et kihloihin mennää silloin kun hyvältä tuntuu. Me oltii poikaystäväni kans suuniteltu kihloihin menoa, mut mitään ei oltu lyöty lukkoon. No päivää ennen ku oltii seurusteltu puol vuotta nii päätettii mennä kihloihin! Tyytyväinen olen ollut päätökseen! Eka mietin et mitä suku yms. sanoo, mutta sit niiden mielipiteet ei mua enää kiinostan, vaan halusin tehä oman ratkasun..ja niin tein=) Loppujen lopuksi suku on hyvin myötäeläny meidän kihlauksen=) Onnea päätöksellesi!!
Niin... oikea aika ja paikka syntyy itsestään eikä määräämällä. Ja kihloihin ei vain mennä, kun niin tekee mieli. Anteeksi töksähtävä tyylini sanoa asia.
Itselläni oli pitkään periaate, että en tee hätiköityjä päätöksiä sitoutumisteni suhteen - en yhteen muuton saati avioliittolupausten...
Kuinkas kävikään?!
Vain 7kk ja yhteistä kotia rakentamaan. Vuosi yhdessä, lupaus avioliitosta kiilteli sormessani. Neljä vuotta täyteen, tuomari teki minusta miehelleni vaimon ja antoi nimikkeen rouva.
Kyllä minäkin mietin tahollani, mitä erityisesti vanhempani miettivät päätöksistäni, mutta en antanut heidän sen kummemmin vaikuttaa asioihin.
Kyllä se ikä aika pitkälle vaikuttaa suvun mielipiteeseen - on eri asia olla 16-vuotias kuin 26-vuotias ja tehdä loppu elämäänsä varten päätöksiä.
Odota hyvä Wilma vielä jonkin aikaa ja sitä oikeata hetkeä... Odota miehesi kosintaa. Ei sinulla ole minnekään kiire - elämäsi ei todellakaan muutu sormuksen myötä mihinkään :) Elä tätä hetkeä ja nauti siitä!
Itse olen 21-vuotias ja olen ollut "jo" kihloissa kultani kanssa melkein 2 vuotta. Yhdessä olemme olleet kaikkiaan 3vuotta. Saman ikäisiä molemmat..
Suku päivitteli puolin ja toisin, anopin tekeleen mielestä oli liian aikaista, oman äitini mielestä ihanaa (joskin varoitteluja ja rauhoitteluja tuli siltäkin suunnalta) mutta se vain oli meille ajankohtaista silloin. Häistä ei vielä toistaiseksi ole tietoa, ei opiskelija budjettiin ainakaan vielä sovi.
Yhdessä on hyvä olla ilman papin aamenta ja sormustakin.
Sanoisin että siihen oikeaan aikaan kihlautua ja sitoutua vaikuttaa niin suuresti se millaisia olette.. jokaisen on mentävä niin kuin kokee hyväksi itselleen.
Toivottavasti saat varmuuden ja löydät onnen kultasi kanssa pitää se sitten sisällään kihlauksen tai ei :)