Mitäs touhuat näin viikonlopun ratoksi? Siellä missä olitkaan, kannon alla? Kömmippäs ihmisten ilmoille välillä ja sulostuttamassa minunkin loppuviikkoa. Helle on vieny mehut tästä jullista, jotain piristävää pitäs saada, muutakin kuin huurteista! Vaikka sun juttujas!
Missäs
Menninkäinen on?!
33756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Akkujaan.Tiedä vaikka näemme lähiaikoina.
Kuumaa on ja lisää luvassa
kannon alta. Ei laitaile menninkäinen akkuja, tulin tuossa just työmaalta, pitkä päivä takana, oli päivän paahtava helle niskassa. Huomenna hommat jatkuu,jos kuitenkin ehtis vähän levähtää. Tahti on kova ja kiihtyy vaan.
Anna nyt muittenki joskus jututtaa, ei tässä juttukaveria monasti ole!!
Ja ei sulla ole yksinoikeutta,ethän ole itelles saanu tota emäntää ku täällä notkut!!
Ja nytki meni puihin kun niin väsyneeltä kuulosti!
No varmaan väsyttää jos kosijoita pyörii tohon tahtiin ympärillä ;)).
Aatelkaas, jos ei joku netissä jututa niin sitte houkuttelee maatalousnäyttelyyn!!
Musta kun on ruvennu tuntuu, että tää meidän ruuneperi-emäntä taitaa olla ihan emäntä ja isäntä talossaan, ettei sillä ole omaa isäntää ollenkaan eikä tunnu kukaan saavankaan otetta.
Älä emäntä suutu, sun päivät vaan meinaa niin pitkiltä tuntua, tuli ihan mieleen, jos sittenki olisit sinkku? Voisko olla niin hyvin? ja olen minä muitaki sun kirjotuksia täältä seurannu, ammattitaito- ja tieto kuulostas olevan kovaa tasoa, muuteski kun siellä lehmän alla. Ettet sittenki ole hiukka huijannu meitä, sen oman isännän suhteen? Jos sinkkuna pyörit, tuu ihmeessä ihmisten ilmoille, sun laises emännälle olis tälläki tilalla kova kysyntä.
Kissa kielesi? Alahan nyt tulla taas kuulosalle älä aina katoa. Miten sujuu hommat?
kun paremmin ehdin. Nyt vaan tuppaa päivät olemaan niin täysiä, että tännekin ehtii vain vilkaista iltaisin jos sitäkään. Vaan onhan pitkä talvi edessä kohta puoliin. Silloin ehtii ja jaksaa paremmin.
.. mutta nämä "isäntä123 ja emäntä"- ja "korpikuusi-menninkäis"-jutustelut sekä huvittavat että ihmetyttävät; siis oletteko ihan oikeasti riiailemassa tällä palstalla vaiko onko tämä ihan täyttä huumoria?! Se siitä ihmettelystä; muuten vähän haikeana seuraan pitkien kesäpäivän ahertajien tuntemuksia (olkoon vaik kuviteltuja), ne kun katkenneen suhteen takia ovat meikäläisellä historiaa (ainakin tältä erää). Onneksi olen tutustunut paikalliseen maitotilalliseen ja olen reilun vuoden tauon jälkeen taas päässyt muutaman kerran lypsämään lehmiä!! Tämä kuulostaa varmaan ihan täysin höpsöltä teistä jotka sitä aamuin illoin teette; mutta tällaiselle maalle haikailevalle konttorirotalle ja lehmistä pitävälle tytsille oli mahtavaa saada muutamana iltapäivänä päästä kunnon hommiin! :)
Mutta huumorilla, ei pidän ottaa liian vakavissaan, keveämpi on ihmisen mieli hyvässä seurassa, saa siitä potkua arjen töihinkin ja muutenkin elämään virkeyttä. Heitä hemmettiin ne konttorirotan työt ja muuta maalle, tekevälle, osaavalle ihmiselle aina työtä löytyy. Sitkeys ja hauis kasvaa samassa suhteessa. Olen pahoillani suhteesi katkeamisesta, ota se kuitenkin uutena alkuna. Kaikkea hyvää sinulle maatilan emännältä.
Sä et taida olla ihan kartalla nyt,katos kun heidän taru alko jo joskus viime talvena,oisit lukenu sillon niitä juttuja, huh-huh, punastutti itelläkin joskus,oli aika tulista ajatustenvaihtoa tällä parilla. Osas ne kuule, välillä niin hempeetä ja välillä taas tanakampaa juttua. Tää emäntä päästi tarinankertojan taitosa irti, oli hienoa kamaa. Ja tää isäntä oli kyllä täysillä mukana, oli hienoa lukea, niillä synkkas tosi hyvin yksiin, on nää arvaamattomia nämä tilojen miehet ja naiset. Syntyneekö ne tarinat,oikeet ja kuvitellut just siellä maatilan hommissa? Joku on epäilly heiän olevan yks ja sama ihminen, mut ei varmasti ole,se tuli selväksi sillon kun he tutustu.
Tosiaan tänne keskustelufoorumin haaraan puolivahingossa ajauduin ihan hiljaan. Pitäisiköhän maikkarin ostaa oikeudet julkaista tämän tod näk aikasen tunteikkaan & sähäkän pariskunnan suhteen koukerot?! Olis varmaan tuhat kertaa parempaa viihdettä kuin seurata sitä väsähtänyttä (ainakin suurin osa tämänkertaisista ehdokkaista povaa sellaista meininkiä) Maajussille-morsian-porukkaa. Vai mitäs luulet?
Vai pitäis mun jättää konttuurin säpinä ja ryhtyä emännäksi... ;-)) Eihän se kyllä ihan noin vain täällä taajamamerkkien sisäpuolella onnistu. Mutta eihän sitä koskaan tiedä ...
Lopuksi vielä voin kommentoida, että ainakin mun mielikuvituksella maatilan hommien lomassa voi keksiä vaikka mitä viihdykettä (aikuis sellaista) ja toteuttaa kans. Turhat kaavat ja ennakkoluulot vain romukoppaan ja puuhastelemaan! :)
Meinaatko, että isännän kanssa tehtäis oma kauniit ja rohkeat-suomalaisversio?
Ajatteles isäntä, sinä tuijottelisit välillä kaukaisuuteen tai puhuisit itseksesi traktorin ratissa ja minä vikittelisin sinua milloin missäkin pikku hepeneissä lehmää lypsellessä? Niinhän siinä alkuperäisessä ohjelmassa aikanaan oli, se kaukaisuuteen tuijottelu ja yksin puhuminen, en tiedä miten nyt, kun ei ole oikein ollut mielenkiintoa seurata.
Oishan se kyllä varmaan sen verran erikoista, että saattaisi tulla maailman menestys. Vaan saattaisihan siinä nauru porukalle maistua, sinä ihanan karu isäntä, minä äkäinen pyryharakka. Kuvitelkaa nyt ihan oikeasti, maalaiselämää parhaimmillaan. Joka jakso kun vielä loppuisi siihen, että soudeltaisiin kiikkerällä veneellä, minä airollisena iltapuku päällä ja sinä kovat kaulassa laskisit sotkuisia verkkojasi, olutkori odottaisi iltanuotiolla ja lenkkiä tikun nokkaan paistumaan.
Saatettaisiin päästä vielä maailman maineeseen ja varmasti päihitettäisiin kaikki tekemällä tehdyt ohjelmat.
juonenkäänteet & rekvisiitta ollenkaan huonoa viihdettä povaisi!!! Kunhan ne sun pikku hepenesi minimiraja olisi mikroshortsit ja suht säädyllinen toppi. Mieluummin kenties keveänpuoleinen ruutumekko kapealla pitsillä höystettynä, eikös se ja justiinamaisten eleiden vastakkaisuus toisi sopivaa "emännänräväkkyyttä" esiin?! Ja kyllä sun pitäisi sitä isännän vikittelyä sitten jatko-osissa harrastaa niin pellon laidalla, kuin itse pellolla, metsän siimeksissä, olkipaalien katveessa jne. Mutta ehdottomasti sellaiseen tyyliin että ohjelmaa voi myös hiukan varttuneemmat lapset myös katsastaa, koska kaikkihan haluavat (kts Maajussille morsian-ohjelman katsojaluvut) tietää mitä taajamamerkkien ulkopuolella tapahtuu. Halutaan tietää millaista (esi)vanhempien elämä maalla on ollut, vai mikä lie tämän maaseutuohjelmaformaattien perimmäinen kiinnostuksen syy? ;-)
Parasta olisi jos kamera seuraisi kummankin elämää vuoden ajan,ja ympäri vuorokauden.Siinä tulisi realiteetit esille.Tulisi suurelle yleisölle tutuksi, mitä on tämänpäivän maatalous.
Meillähän, nettiemännällä ja minulla on kumpaisellakin on omat aviosiipat.Joten ei sitä muunlaista ohjelmaa ainakaan tässä vaiheessa pysty tekemään.
Nääs nyt näyttää siltä että syrjähyppyhän tämä vain oli,toki uusi ystävyyssuhde myös tuli.
sitä, että jatkajia ei tiloille kovinkaan paljon olisi, niin reality-sarja maatilan arjesta kyllä hoitaisi herkemmät osapuolet hommasta pois. Vaikka elämä maaseudulla tilanpitäjänä on hienoa, on siinä niin paljon sellaista, ettei se kaikille sovi, varsinkaan lyhythermoisille. Itse tiedän, kun poikimiskausi on kiihkeimmillään ja yöunet jää pariin tuntiin ja tilan muut työt pitää tehdä vaikka kuinka väsyttää. Siitä on hurmos kaukana. Mutta se myös toisi sen realistisen kuvan, tämä on kovaa työtä ja vain ne, jotka näitä hommia ei ole koskaan tehneet, aukovat turpaansa. Oikeat viljelijät ja karjankasvattajat totuuden tietävät.
Mutta poiskaan en vaihtaisi tätä hommaa. Mutta ottaisinko kameran töihin mukaan? Saattaisi kuvaaja löytää itsensä hyvinkin äkkiä lantakolan varresta, avustamassa poikimisessa, ruokkimisessa, lypsämisessä. Saattaisi ottaa lopputilin aika äkkiä.
Ystävyyssuhde meille tosiaan tuli isännän kanssa, siihen muuhun, no...
Empä nyt taida ottaa sen kummempaa kantaa :).
Menee kaikki hauskuus tapaamisesta, kun pitää kirjottamisiaan selitellä ;). On parempaakin tekemistä.
Viljelijän työ on vaativaa ja usein raskasta ja tottakai sitovaa. Toisaalta siinä on aivan huikeita hyviä puolia. Itse koen juurikin niin, että paljon on huonoja puolia, mutta toisaalta painavat hyvät puolet.
Kenelle homma sopii ja viljelyyn on intohimo ja tietty hulluus, niin aivan oivallinen ja haastava monipuolinen työ. Mutta jos on viljelijänä vasten tahtoaan, niin kyllä on kivinen ja raskas tie.
Yksi näkökulma on se, että eivät muutkaan ammatit ja työt ole helppoja. Kaikissa riittää haasteita ja raskautta: yhdessä hommassa yhdenlaista ja toisessa taas aivan muuta.
Mutta kun jokainen löytäisi sen itselleen sopivan työn, niin ne huonotkin puolet jaksaa. Mutta jos on väärässä paikassa, niin haasteiden edessä on heikoilla.
Meillä on useampi lapsi (nuorisoa jo), mutta ketään ei olla patistamassa viljelijäksi. Mutta jos jollakin nousee oma halu ja tahto ja intohimo, niin kyllä kannustetaan - kyllä tästä tilasta on jonkun seuraavasta polvesta mahdollista saada elanto. Ja monipuolinen, mielenkiintoinen, haastava, paskamainen ja ah niin hieno työ ja elämänpiri.
Kameroita en päästäisi tilallemme: kuvilla voi kertoa paljon, mutta kuvilla voi myös vääristää. Miettikää vaikkapa Maajussit ohjelmaa. Siinä olevat henkilöt ovat tuiki tavallisia ihmisiä vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kuin kuka tahansa meistä. Mutta mitä näytetään ja mitä painotetaan - heistä saadaan enemmin tai myöhemmin aika outoja friikkejä. Ja heistä tulee ikäänkuin vapaata riistaa, joita kuka vaan saa arvostella ja kommentoida, kun ovat kerran leikkiin ryhtyneet. Toki tuollakin tapaa voi kumppanin löytää, mutta pelissä on kyllä paljon menetettävää.
No tämä nyt luiskahti aivan raiteiltaan tämä juttu. Mutta lämmintä kesäpäivää anyway!
Että päästitkö tosiaan meiän satakielen vapaille markkinoille? En oikein äkkiseltään tuota niele. Vastahan niin kiehnäsit?! Kerrohan miten asia oikeesti menee, suloinen satakieli :)) ?
Ne alko tekee sitä saippuasarjaa samantien,eksä huomaa??
Juoni kääntyilee niin rivakasti,että hengästyttää.
Mitähän seuraavaks, pikakihlaus ja häät!!!!
Eikun ne karkaa yhessä jonneki kaukaseen paikkaan!!!
Ollaan katos niin piittaamattomia ja vastuuttomia, että vähät välitetään mistään vaan itsekkäästi tehdään niin kuin halutaan. Ei voisi olla kauempana totuudesta. Jos oltaisiin niin itsekkäitä, ei meitä enää täällä juuri kuuluisi. Oltaisiin jo kaukana, perustettu oma koti ja elettäisiin vain toisillemme. Se vaan ei mene niin.
Mitenkö se sitten menee? No se asia onkin sitten meidän kahden keskinen. Kaksi aikuista ihmistä kyllä osaa asiat hoitaa, jos haluavat. Maailmassa kun on muitakin ihmisiä kuin me, jotka pitää ottaa huomioon. Ja mikä on koko totuus? Se tuskin koskaan täällä selviää ;)
Ja nyt saunaan!
Hauskoja & vakavanpuoleisiakin viestejä tullut vkl aikana. Ni-in, mun kokemukset mv.n elämästä on vain kevyttä pintaraapaisua, mutta tarpeeksi että tiedän siitä nyt jotain, ja tarkoitan ihan realistista faktaa. Siksi nyt vähän sekä kauhistuttaa että on sellainen punasteleva olo kun tuolla maitotilalla jolla olen käynyt huvikseni (koska siis lehmistä ihan oikeasti pidän) lypsämässä, minua on jo alettu kutsua emäntäkokelaaksi... Vähän hupaisaa se on koska isäntä on 6 v nuorempi, ja kauhistuttaa se siksikin, mutta myös koska hän on todella miellyttävä ja komea mies myös näin (puolittain) kaupunkilaisen näkökulmasta ja punastuttaa kait kun olen kenties myös nyt minä hitusen ihastunut.
Nooh, enpä tuota omaa leipätyötäni ole jättämässä (yhtä vähän kuin "emäntä" ja "isäntä123" ovat karkaamassa, ja kenties samantapaisesta syystä (vastuunkanto)), ainakaan vielä. Tuo "meidän kriittinen tarkkailija" sanoi sen niin osuvasti; jokaisessa hommassa on haasteensa ja ilonsa ja kun itselleen sopivan löytää niin kestää ne huonotkin puolet. Itselleni kenties tuo kansainvälisen konsernin "tietojen pyörittäjän rooli" on tähän elämäntilanteeseen hyvä, mutta eihän se sulje pois "emäntäkokelaan roolia" vaikka viikonloppuisin, ja kenties myös iltaisin; sinne "isäntäkokelaan" tilalle kun on vain 13 km täältä kaupungista! Ja eihän sitä ikinä tiedä, jos vaikka tuo täyspäiväinen emännyys joskus (vielä) tuntuisikin siltä omimmalta jutulta?! (mutta tuo isännän nuoruus kyllä vähän askarruttaa....)
Elämä on satua, ja saippuaoopperoita, ihmeellisempää! Vai miltä kuulostaa?!
Miksi kannattaa ottaa nuorempi mies.Sitäpaitsi tuo 6 vuotta ei ole mitään.
asenne. Ei sen elämän tarvitse aina olla hankalaa, ihmisen pitää myös osata iloita ja olla onnellinen,vaikka vähänkin aikaa kerrallaan. Muuten katkeroituu elämälle. Isännän ja minun raatit, osa faktaa, osa fiktiota, se on kuitenkin suolaa ja sokeria elämälle. Ei sen ole tarkoitus loukata tai aiheuttaa pahaa mieltä. Ehkä haluamme kumpikin tuoda esiin myös sitä, että olemme tuntevia ihmisiä. Monesti isäntä-miehiä pidetään jäyhinä. Kun oikean ihmisen kohtaa, uskaltavat myös he näyttää sen pehmeän, lämpimän puolen itsestään. Miehissä on hurja määrä rakkautta ja lämmintä otetta elämään. Nykyinen elämänkulttuuri vain aiheuttaa sen, että omat toiveensa ja halunsa työntää syrjään ja elää tilalleen, perheelleen. Kun sen oivaltaa, ettei se keneltäkään ole mitään pois, se aikuisen miehen ja naisen hyvä ystävyys. Silloin ymmärtää monia asioita eri tavalla.
Minä tarvitsen isännän seuraa, voin kertoa kaikki asiani, kaunistelematta, niin kuin ne ovat. Samoin hän voi puhua minulle asioistaan tietäen minun kuuntelevan ja ymmärtävän. Kovan koulun kasvatteja olemme molemmat. Toki meitä voi pitää vastuuttomina mutta totuus on toinen. Kumpikin tekee kaikkensa perheensä eteen. Kumpikin myös on etsinyt omaa ystävää, ihmistä, jolle voi heikkonakin hetkenä olla ihminen. Vaikka meidän kirjoitukset ovat välillä, varsinkin aikaisemmin olleet hurjan puoleisia, se kuitenkin on vain yksi tapa monista kommunikoida. Monet arvioivat meitä niiden mukaan, halumatta ajatella sitä, kuinka arvokas toinen voi toiselle olla, ihan oma itsenään.
Viljelijän arki on joskus todella rankkaa, varsinkin, kun vastustaa navetassa. Silloin tuntuu hyvältä päästellä toiselle höyryjä, eräänlaista sielujen sympatiaa. Toivon sitä ihan kaikille. Ihmistä, jolle voi olla oma itsensä.
Hyvällä katottu vastakkaisten sukupuolten välistä kanssakäymistä? Ei koskaan,pahat kielet heti laulaa,silkkaa kateutta, ei ole itellä hyvä olla vaan ei sitä saa muillakaan olla mukavaa. Suomalaista perinnekulttuuria. Onneksi nuorempi polvi ei enää ole niin arkaa, on ihan yleistä sekalainen seurakunta nuorisoporukkaa ja vanhempiakin. On miestä ja naista, eri kulttureja sekaisin. Ja pärjäävät keskenään.
on ylläolevassa viestissä samaa viisautta. Ja kyllä, olen todennut omalta kohdaltani sen että ennakkoluuloja kannattaa välttää, mutta olen myös huomannut paheksuntaa siitä että olen sinut hyvin monenlaisissa tilanteissa ja monenlaisten ihmisten kanssa. Minulla on ystäviä niin alta kakskymppisissä ja jo kuusikymmentä vuotta täyttäneissä, niin naisten kuin miesten parista; ihmisen mieli ja asenne on ne jotka ratkaisee. Valitettavasti kaikki ex-seurustelukumppanini eivät ole voineet sietää miesystäviäni (jotka todellakaan eivät ole mitään seksisuhteita, ei ikinä tulis mieleenkään! vaan just emännän mainitsemia "tuuletuskanavia" ja toki paljon paljon muutakin) ja tähän epäluuloon/mustasukkaisuuteen on muutama potentiaalinen suhde kariutunut. Onneksi Suomessakin on käsitykset ystävyyssuhteista väljentyneet ja tosiaan monet jo ymmärtävät että mies ja nainen voi tosiaan olla vain ystäviä vaikka kummatkin ovat ihan heteroja.
Vaikka mulla on arvostetusta korkeakoulusta paperit ja "siisti sisätyö", niin pidän maalaiselämästä ja "kunnon töistä" paljon. Kroppa tarvitsee hyötyliikuntaa, olen ehdottomasti sitä mieltä, mutta varsinkin arvostan suuresti teitä kaikkia maanviljelijöitä jotka lähes vuoden joka päivänä jaksatte puurtaa jotta meillä muilla olisi ruokaa mitä kaupasta ostaa. Uskon vakaasti että vähitellen myös muut ei maatalouden parissa työskentelevät, ymmärtävät teidän työnne arvon. Valitettavasti siihen varmaan tarvitaan vielä aika raju kriisi jotta monen silmät avautuisivat. Mutta, minä nostan teille jo nyt hattua, ja korkealle!
On aika mennyt? Pohdin tossa kirjotuksiasi ,ja täytyy myöntää että olet kyllä monta kertaa saanu mut sekä nauramaan,vakavoitumaan ja miettimäänkin,on sitä tainnut joskus tippa linssiinkin tulla. Osaat ilmaista asiat niin että muutkin ymmärtää. Mutta oletko ajatellut että ei me kaikki olla yhtä rohkeita kuin sinä? Kun muistelee aikaa takasin päin,niin empä aina tienny, mitä ajatella kommenteistasi. Mutta nyt kun sinuun on saanu,sanoisinko, tutustua niin jotenkin olen tainnut päästä pääsi sisälle, ainakin jossain määrin. En minä sinua moiti, en tosiaankaan. Onhan se rohkeutta kirjottaa sielun verellä. Aroistakin ja hämmennystä herättävistä asioista. Aina sinä niin nätisti isännälle kerrot tuntemuksistasi. Olen iloinen kummankin puolesta, toivon teille ikuisuutta toistenne kanssa, vilpittömästi. Niin kuin kaikkea hyvää aina sinäkin muille toivot.
Siivillä, sitä nopeammin, mitä vanhemmaksi tulee. Siksipä ja juuri siitä syystä on välillä hyvä pysähtyä. Katsoa saavutuksiaan, onnistumisiaan, epäonnistumisiaan, siihen asti elettyä elämää. Hyvä, että kirjoitukseni herättävät ajatuksia suuntaan ja toiseen. Ihmiselle on annettu aivot ajattelemista varten.
Siitä rohkeudesta en nyt oikein tiedä. Miten senkin määrittelee? Jos olisin rohkea, muuttaisin minäkin jotakin elämässäni. Onko sitten arkuutta vai viisautta, kun en sitä tee? Jaa-a, mene ja tiedä.
Onhan se kiva kun ei moitita, kyllä niitä moitteita kestää tulla, kukapa meistä täydellinen olisi. Tähän ikään on jo saanut tuta ihmisten ymmärtämättömyyden ja ihan silkan piittaamattomuuden. Se kuuluu osana elämään, ei se hyvältä aina tunnu, varsinkin, kun moititaan ja arvostellaan omia henkilökohtaisia ratkaisujani omassa elämässäni. Mutta loppujen lopuksi, ei se mitään muuta. Voi joko kuunnella, välittää tai antaa piupaut ojennuksille ja pään kääntämisyrityksille. Itsehän sitä valintansa tekee ja itse niistä myös vastaa. Ei kait kaikkea tarvitsekaan ymmärtää, hyväksyä kuitenkin voi yrittää. Minussakin on asioita, jotka ei ihmisten päähän mene. Minkäs minä sille voin, eikä se minun ongelma olekaan.
Asioista pitää puhua, myös niistä vaikeistakin. Ei se helppoa olekaan, siihen voi kuitenkin oppia.
Näin tänään, mitähän huomenna?
Jokohan alkaa kiire helpottaa?
Täällä sataa, sateleeko sinun suunnalla, meinaan,tällä koiranilmalla luulisi sinunkin sisällä viihtyvän. Ei ole kuulunut mitään, lomiako viettelet vai hyljännytkö olet meidät kerta kaikkiaan?
Vastailehan jahka olet kuulosalla, olisi hauska kuulla sinunki tunnelmia näin syksyn alussa :)).
Tämä päivä olisi ollut oikein hyvä viettää peiton alla. Aamunavetan jälkeen oli suunnitteilla ottaa kunnon tirsat, vähintään pari tuntia. Olisi niin makeasti nukuttanut. Vaan kun lopultakin tuli vesisade, joka antoi luvan olla poissa ulkohommista, niin pitihän sitä kotihommien sumaa alkaa purkamaan. Odottelen edelleen aikaa, kun lumi peittää maan. Saatampa ottaa päivätirsat jos toisetkin silloin. Itse asiassa jo haluttaa pitemmälle lomalle. Saa nukkua pitkään, tehdä jotain jos huvittaa tai olla tekemättä mitään mainittavaa.
Ajattelin vähän vaihtaa maisemaa seuraavan loman aikaan, kotona olisi ihana loikoilla, mutta ei siellä lomalle pääse. Aina on jotain tekemätöntä työtä. Ei kait ne tekemällä lopukkaan, vähenevät vaan. Muutama päivä muualla ja sitten takaisin kotiin. Piristää kummasti. Tuossa haaveilin jokin aika sitten, että kuinkahan luksusta olisi pitää kuukauden vapaa lypsyhommista. Ihan kotona, saisi päivät erilaista tunnelmaa. Tulisikohan kuinka äkkiä lehmiä ikävä, joskus meinaa kolmekin päivää jo tehdä tiukkaa, kun ei omia äpyleitä pääse rapsuttamaan.
Tämä kirjoitus taisi mennä nyt tyhjän jaaritteluksi, paremmalla aikaa lisää. Nyt iltasumpin keittoon ja saunaan. Pärjäilkää!
lähtenyt muille maille vierahille, einäy ei kuulu?
Kait he haluu hekin yksityisyyttä välillä itellensä. Suokaamme se rakastuneille. Ei tyhjiä häiritä ja udella. Kertovat jos ite tahtovat.
Muuta kuin että hyvää syksyn jatkoa kaikille, metsästyksen, kalastuksen, marjastuksen ja kaikkien syyspuuhien merkeissä. Niitä ainakin meillä piisaa :).
Mistä moinen? Onko alakuloinen olo vai mikä? Et kyllä nyt oo oma ittes ollensakaan. Noin viralliset vastaukset ei ole sua itteäs ollenkaan. Piristyhän nyt ja piristä meitäkin :)))
Piristynhän minä, ei nyt vain ole oikein ollut edes mitään asianpoikasta, mistä viisastella. Ja ompa tässä ollut monenlaista touhuakin, ovat vieneet ajan aika hyvin. Se on katsos tämä syksyn kiima, joka panee tilalliseen vipinää, vielä viimeinen puristus ja sitten saa hengähtää. Katsella mennyttä kesää, tehtyjä satoja, tehtyjä ja tekemättä jääneitä asioita. Hyvää mieltä ja välillä hermojen kiristystä. Sitähän se kaikki on, elämää, rakkautta, arkea. Sitä tosiaankin on mahtunut tähän vuoteen, kaikkea roppakaupalla. Eikä edes vuosi ole vielä lopussa. Mitähän tuota vielä ehtii tapahtumaan...
Joka tapauksessa, vaiherikasta aikaa on ollut ja kun menneisyyttä katselee, niin samalla lailla homma on mennyt ennenkin. Vallitseva asia on vain vaihdellut vuosien varrella. Nyt toisaalta jo toivoo ja odottaa sitä tietynlaista seesteistä, kylmää, lumista, pimeää talvea. Aikaa, jolloin luonto hiljenee, vaipuu horrokseen, kerätäkseen voimia taas uuteen aikakauteen. Aikaa, jolloin minäkin saan aamunavetan jälkeen oikaista sohvalle ja vaikka lukea tai kirjoittaa. Aikaa, jolloin pakkanen paukkuu, leivinuunissa palaa tuli ja taikinatiinut ovat jatkuvassa käytössä. Aikaa, jolloin voi istua vaikka tunnin puhelimessa ja jutella ilman jatkuvaa kelloon vahtaamista. Mutta ennen talvea, hämärtyvässä syysillassa, lasketaan verkkoja ja kuulaina syysaamuina, koetaan ne. Toivotaan kunnon saalista, talven varalle. Istutaan tulilla, keitetään sumpit ja paistellaan makkaraa. Katsellaan tyyntä järven selkää, väriä vaihtavaa luontoäitiä, seurataan hanhien loputtomalta näyttävää matkantekoa. Joutsenperheen valmistumista muuttoon, hirvenvasojen leikkimistä, kuinka ne yrittää esittää olevansa jo "isoja", ja pienenkin rasahduksen myötä juostaan emän hoiviin. Kaikkea tätä ja paljon muuta.
Täytetään pakastinta marjoilla, lihoilla, itseleivotulla leivällä. Korvapuusteilla ja voipullilla. Muutaman merjapiirakankin voisi tehdä ja tietenkin makeita leivoksia, ettei vaan vahingossakaan pääse laihtumaan ;).
Että näin täällä nyt, talvella on sitten aikaa istahtaa koneenkin ääreen useammin.
Mutta nyt, vielä mennään vauhdilla. Hyvät jatkot sinulle, myös kaikille muillekin ikään, näköön ja sukupuoleen katsomatta.
Isäntä, ollaampa jahka ehditään, yhteydessä. Sitten kun kiire molemmilta hellittää.
Veikeä pakkaus, mulla alkaa vahvistumaan käsitys et jossain, juuri siellä korven kätköissä, elää ja vaikuttaa tuleva "ruuneberi".
Sun lahjas menee totaalisen hukkaan täällä netissä niin riemastuttava kun sun juttujas onkin lukea. Nytki piti lukee monasti läpi ja aina se vaan vaikutti syvemmälti. Tunnepitoista tekstiä!