Noo, tää on surullinen juttu, ja kukaan mun perheestä ei haluu muistella tätä. noo, me hankittii musta cockeri, aivaan ihana, kasvattaja sanoi että jos ongelmia ilmestyy hän ottaa sen takaisin, eli oli aina varakoti. No niitähän ilmeni, nimittäin tämä suloinen koiranpentu alko saada n.6kk ikäisenä raivokohtauksia, kävi kiinni ihmiseen. Mulla se repi mahaa, kun kävelin sen ohi keittiössä. Ja talvella se pyys sisälle, ja kun sitä yritti ottaa se rähjäs ja yritti purra. Eka trimmaus ja viimeinen ´trimmaus oli järkyttävä,trimmaaja sanoikin että me joudutaan hankaluuksiin kyseisen koiran kanssa. Noo, se oli aamuisin sydämellinen mutta päivästä, iltaan hirveä. Telkussa piti olla äänet pienellä koska, se pelkäsi ääniä, ja varsinkin uusivuosi oli helvetillinen. Noo sitten yhdeksänkuisena sen aika tuli, kasvattaja ei huolinut koiraa takaisin, raivosi vaan, ei me raivopäistä haluta pitää, eläinlääkäreistä sen kuntouttaminen olisi mahdotonta. Noo sitten kun eläinlääkäri yritti antaa lopetuspiikkiä, se rupesi taas räyhäämään, piti pyytää kaksi miestä pitelemään koiraa. Toki, suurin osa cockereista on aivaan ihania, harmi kun en saanut kokea sitä. Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia?? :'(
Hullu cockeri :((
7
3782
Vastaukset
- Ei kukaan luovuta
noin.
Kyllä pitää olla kouluttaja ja psykologi moisen.
Ei noin vaan viedä trimmajalle tuollaista koiraa ja jätetä huomioimatta kommentteja.
Aialle yritetään tehdä jotain.
Eli silloin tuo raivohullu koira on ollut teidän perheenne pää. Ei omistaja.- raivosyndrooma
Surullinen tarina, mutta valitettavasti cockereilla saattaa esiintyä raivosyndroomaa.
Siihen ei auta kouluttajat eikä psykologit, nämä yksilöt lopetetaan ennemmin tai myöhemmin, ne eivät ole terveitä.
Myös aivokasvain saattaa aiheuttaa epänormaalia käytöstä. - oli cocceri
raivosyndrooma kirjoitti:
Surullinen tarina, mutta valitettavasti cockereilla saattaa esiintyä raivosyndroomaa.
Siihen ei auta kouluttajat eikä psykologit, nämä yksilöt lopetetaan ennemmin tai myöhemmin, ne eivät ole terveitä.
Myös aivokasvain saattaa aiheuttaa epänormaalia käytöstä.Joka sai raivareita, mutta ihme ja kumma, ei käynyt kenenkään päälle tms. saattoi vain alkaa murisemaan karvat pystyssä, lähinnä ulkona ilman mitään ärsykkeitä. Mutta siihen auttoi liikunta, eli vähintään kolme tunnin lenkkiä päivässä veljeni käytti pari kertaa viikossa sitä ulkona parin kolmen tunnin lenkillä, sai metsässä irti juosta ja joissa uiskennella, meni muuten veteen vaikka talvella. Eli tosi asiahan on että tuo rotu tarvitsee liikuntaa ja paljon, kuin myös sen että saa olla irti eli reuhata metsässä sydänmensä kyllyydestä. Sehän lintukoira, vaikka niitä kotikoiriksi otetaan, eikä sitä vaistoa saa pois, eli väärässä kodissa tulee tuollainen raivopää.
- koirien ystävä
oli cocceri kirjoitti:
Joka sai raivareita, mutta ihme ja kumma, ei käynyt kenenkään päälle tms. saattoi vain alkaa murisemaan karvat pystyssä, lähinnä ulkona ilman mitään ärsykkeitä. Mutta siihen auttoi liikunta, eli vähintään kolme tunnin lenkkiä päivässä veljeni käytti pari kertaa viikossa sitä ulkona parin kolmen tunnin lenkillä, sai metsässä irti juosta ja joissa uiskennella, meni muuten veteen vaikka talvella. Eli tosi asiahan on että tuo rotu tarvitsee liikuntaa ja paljon, kuin myös sen että saa olla irti eli reuhata metsässä sydänmensä kyllyydestä. Sehän lintukoira, vaikka niitä kotikoiriksi otetaan, eikä sitä vaistoa saa pois, eli väärässä kodissa tulee tuollainen raivopää.
Teille on valitettavasti osunut raivosyndroomaa sairastava cockeri. Tätä on lähes poikkeuksetta yksivärisillä cockereilla, monivärisillä sitä ei juurikaan esiinny. Meillä on monivärinen ja se on erittäin kiltti ja ystävällinen kuten cockereiden kuuluukin olla. Mutta teillä ei oikesti ollut mitään muuta mahdollisuutta tuossa tilanteessa kuin nukuttaa koira ikiuneen. Koiralle itselleenkin tuo ratkaisu oli varmasti paras mahdollinen. Sen ei tarvitse enää stressata useita asioita vaan saa nukkua rauhassa. Joskus eläimen nukuttaminen ikiuneen on se kaikkein armeliain ratkaisu myös eläimelle itselleen.
- koirien ystävä
koirien ystävä kirjoitti:
Teille on valitettavasti osunut raivosyndroomaa sairastava cockeri. Tätä on lähes poikkeuksetta yksivärisillä cockereilla, monivärisillä sitä ei juurikaan esiinny. Meillä on monivärinen ja se on erittäin kiltti ja ystävällinen kuten cockereiden kuuluukin olla. Mutta teillä ei oikesti ollut mitään muuta mahdollisuutta tuossa tilanteessa kuin nukuttaa koira ikiuneen. Koiralle itselleenkin tuo ratkaisu oli varmasti paras mahdollinen. Sen ei tarvitse enää stressata useita asioita vaan saa nukkua rauhassa. Joskus eläimen nukuttaminen ikiuneen on se kaikkein armeliain ratkaisu myös eläimelle itselleen.
Niin siis tarkoitin tietysti, että tuota raivosyndroomaa on lähes yksinomaan vain yksivärisillä cockereilla eli sitä ei juurikaan esiinny monivärisillä. Mutta siis suurin osa yksivärisistä cockereista on toki terveluonteisia, ei raivosyndroomatapauksia.
- Anti Rage
koirien ystävä kirjoitti:
Niin siis tarkoitin tietysti, että tuota raivosyndroomaa on lähes yksinomaan vain yksivärisillä cockereilla eli sitä ei juurikaan esiinny monivärisillä. Mutta siis suurin osa yksivärisistä cockereista on toki terveluonteisia, ei raivosyndroomatapauksia.
Täällä ei varmaankaan kukaan ole eläinlääkäri toteamaan että kyseessä oli Rage-syndroomainen koira? Kun aloittajan kertomusta lukee ei kohtauksista edes tule Rage mieleen, vaan koira on selvästi vain luonnevikainen/ tai päässyt valtiaaksi taloon. Rage kohtauksissa koira sekoaa yhtäkkiä ja palautuu yhtä nopeasti normaaliksi. Koiralla on myös silmissä poissaoleva ilme, kuin se ei olisi tässä maailmassa.
Tässä cockereiden sivuilta:
Mikä on "raivosyndrooma"?
Raivosyndrooma on roskakoppanimitys kaikenlaisille cockerilla esiintyville aggressiivisen käyttäytymisen muodoille. Itse asiassa voidaan kysyä, onko tällaista oireyhtymää olemassakaan, vai onko kyseessä joukko eri syistä ilmenevää hyökkäävyyttä (pelko, dominanssi, epilepsia jne.)? Nimitystä on käytetty myös monilla muilla roduilla ilmenevistä alhaisen hyökkäävyyskynnyksen muodoista (englanninspringeri, berninpaimenkoira jne.).
Oman kokemukseni mukaan suurin osa hankalista cockereista on herkkiä, epävarmoja ja epäluuloisia yksilöitä, jotka ylireagoivat pieniin, jopa mitättömiltä tuntuviin ärsykkeisiin ja tämä reaktio jää päälle. Koira ei pääse ikäväksi kokemansa asian yli. Tällaista käyttäytymistä kutsutaan liialliseksi pehmeydeksi, jonka vastakohta on kovuus. Luonteen kovuus ei siis ole negatiivinen asia, vaan sillä tarkoitetaan koiran kykyä sietää jokapäiväiseen elämään väkisinkin kuuluvia ikäviä asioita ilman ylimitoitettua reagointia. Jos kokematon omistaja tietämättään tarjoaa epäluuloiselle yksilölle lauman johtajan paikkaa, ei koiran heikko psyyke kestä johtajuuteen liittyvää vastuuta, vaan koiralta menee helposti pasmat täysin sekaisin ja ongelma syvenee. Itseensä luottava oikealla tavalla kovahermoinen koira, jolla ei ole pienintäkään taipumusta reagoida ristiriitatilanteissa aggressiivisesti, olisi monelle meistä ihanteellinen kumppani niin näyttöön, käyttöön kuin kotiinkin!
Koira oppii nopeasti, että kun se puree omistajaa, jätetään hoitotoimenpiteet kesken ja koira pääsee luikahtamaan niistä eroon kuin "koira veräjästä". Tämä näkyy monesti trimmaajan vastaanotolla. Kotona jalopeuran lailla riehuva paholainen on trimmaajan pöydällä kuin pieni enkeli. Tai eläinlääkäri saa leikata koiran kynnet, vaikka omistaja ei saisi tulla koiran lähellekään kynsileikkurit kädessä. Mitä useammin koira pääsee toteuttamaan "opittua" aggressiota, sitä syvemmälle se juurtuu koiran käyttäytymiseen. Käytöshäiriöihin on puututtava ajoissa, jos niille halutaan jotain tehdä! Yksin ei kannata jäädä asiaa murehtimaan, vaan on reippaasti lähdettävä kysymään kokeneemmilta neuvoa. Ja joskus nämä "paholaiset", osoittautuvat niiksi "vain kerran elämässä" koiriksi, kunhan alkuvaiheen ongelmista päästään yli ja kunhan omistaja ensin oppii "puhumaan koiraa".
Jalostustoimikunta kerää tietoja hyökkäävästi käyttäytyvistä cockereista. Tiedot
ilmoitetaan rodun kasvattajille kerran vuodessa Cockeripäivien yhteydessä. Näin
pyrimme yhdessä parantamaan rodun luonnetta. Tässä työssä voit osaltasi auttaa
meitä kertomalla mahdollisista ongelmista koirasi kanssa. Avustasi kiittäen
jalostustoimikunta: [email protected]
Nina Menna, eläinlääkäri, jalostustoimikunnan jäsen ja kasvattaja
- Anonyymi
Meidän cocerila on raivo synd Rooma. Se on aivan hirveä käy päälle kaikkea samaa mitä sinunkin koirala oli.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anteeksi mies
En vaan osaa kohdata sinua ja olla normaali. En tiedä mikä vaivaa. Samaan aikaan tekee mieli tulla lähelle ja kuitenkin579377Mietin aina vain
Minä niin haluaisin nähdä sinut. Ei tuo yhden ainoan kuvan katsominen paljon helpota... Miksi sinä et voisi olla se roh123709Hetken jo luulin, että en ikävöi sinua koko aikaa
Mutta nyt on sitten taas ihan hirveä ikävä jotenkin. Tiedätköhän sinä edes, kuinka peruuttamattomasti minä olen sinuun r313111Kysely lieksan miehille
Olemme tässä pohtineet tällaista asiaa, että miten on. Tästä nyt on paljon ollut juttua julkisuudessakin aina sanomaleht872386Palstan henkisesti sairaat ja lihavat
Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals1142080Outoa että Trump ekana sanoutui irti ilmastosopimuksesta
kun Kaliforniaa riepottelee siitä johtuvat tuhoisat maastopalot. Hirmumyrskytkin ovat USA:ssa olleet tuhoisia.3801917Saan kengurakkaan kotiin viikon päästä
Mitä tapahtui? Martina hehkutti tätä stoorissaan reilu viikko sitten, mutta eipä aussimiestä Suomessa näkynyt, vaan tapa2421491FinFamin ryhmät
Älkää hyvät ihmiset luottako tähän tahoon. Ryhmiä on, mutta eivät ne toimi. Ihmisiä savustetaan ulos, vaikka näissä piir01291Osmo Peltola voitti ansaitusti Kultaisen Venlan - Kirvoitti yleisöltä mahtavan reaktion!
JEE, onnea Osmo! Osmo Peltola voitti Vuoden esiintyjän Kultainen Venla -palkinnon. Isä-Peltsin ja Osmon luontoseikkailu731118Olen vähän
Hysteerinen se on totta. Etkai ymmärrä miten syvästi tunnen sinua kohtaan. Ja olet aina lähelläni. Olet osa jo jotain. I101115