Tiettyä rakkauden kohdetta on aivan mahdoton saada pois mielestä, vaikka aikaa onkin kulunut vuosia.
Toinenkin ihastus on ollut, mutta se tunne haaleni vuodessa ja sinä palasit taas mieleeni. Olet niin upea nainen, että vertaistasi ei taida tulla koskaan enää elämääni.
Toivottavasti voidaan olla taas ystäviä. Sillä tiedäthän, että kaipaan sinua enemmän kuin valtavasti.
Toinenkin ihastus on ollut, mutta se tunne haaleni vuodessa ja sinä palasit taas mieleeni. Olet niin upea nainen, että vertaistasi ei taida tulla koskaan enää elämääni.
Toivottavasti voidaan olla taas ystäviä. Sillä tiedäthän, että kaipaan sinua enemmän kuin valtavasti.
Vastaukset 18
Vanhimmat
viestisi kirjoitit, mutta tunnen samoin!
.. tein ratkaisun joku tuntuu tällä hetkellä kipeämmältä kuin vuosien kaipaaminen. Päätin etten halua olla enää edes hänen ystävänsä, niin paljon toisen kasvojen ja äänen kuuleminen satuttaa. Ehkä tällä tavoin pystyn unohtamaan ja jatkamaan joskus elämää ja kenties vielä ihastumaan. Minä kyllä yritin mutta muistot ja tunteet eivät haihtuneet. En jaksa enää itkeä kyyneleitä hänen vuoksensa. Hän on ymmällään, mutta en kehtaa myöntää että olen vieläkin niin toivottoman rakastunut.
Joskus pitää ajatella sitä omaakin napaansa. Kyllä se "pöly" vielä laskeutuu ja tunteet hälvenee ja sitte varmasti vielä tapaatte.
Minä uskon siihen sanontaan, että "minkä taakseen jättää sen edestään löytää". On tullut todettua moneen kertaan.....
vaikka se voisi ollakin. Olen pahoillani kyyneleistäsi ja surustasi. Tunteeni ovat vieläkin lämpimät sinua kohtaan ja sinulla on aina paikka sydämessäni. Miksi ei ystäviä, en voi ymmärtää???
Mulla on ikävä sinua.
Miksi et soita tai laita viestiä minulle, puhutaan rauhassa kaikki asiat selväksi!
Ero on tuntunut raskaalta. Sydän on rikki ja repaleinen ja rinta tuskasta arka. Mutta aina olen sinua rakastanut ja rakastan vieläkin. Näin piti käydä ennen kuin ymmärsin sinua enemmän. Olet niin herkkä ja suloinen. En pääse takaisin päin vaikka haluaisin. En pysty elettyä muuttamaan. Ymmärrän, että et halua olla minun ystävä. Jotakin hyvää sai eromme aikaan. Avasin kuoreni ja purkauduin uuteen elämään, tulin kaapista ulos. Voi kuinka minä sinua kaipaan...
ymmälläni. Mutta tiedän ja tunnen sinut ja ymmärrän, miksi et halua olla tekemisissäni kanssani. (Oikeasti tiedän ne perimmäiset syyt, usko pois)
Mä vain haluaisin tietää, mitä elämääsi kuuluu?
Musta olisi kiva jutella sun kanssa tapahtuneista asioista. Vai mitä? Että olinko sittenkin aivan väärässä? Nyt en enää epäile itseäni mistään.
Mutta kuitenkin, kaikkee hyvää sinulle. Ja tämän viestin aloittaja ei _tietenkään_ole se joksi luulen, mutta väliäkö sillä!
siis minustakin olisi kiva tietää mitä sinulle kuuluu!
kuuluu. Miltähän mahdat näyttää nykyisin?
Olen sitä mieltä nykyään ettei muistojaan, tuossa mainitsemassasi mittakaavassa, kannata vetää perässään, sillä ne ovat esteitä tulevaisuudelle. Muistot ovat kultaa, eivätkä välttämättä edes todellisuutta.
Ihaniin tapauksiin itsekin olen tutustunut, yhtään heistä en ottaisi enää elämääni. :)
Ainoatakaan en kaipaa siinä mielessä.
Kuinkahan moni kaipaisikaan henkilöä, joka on näillä sivuilla aina suuna päänä? Elämä on jossain muualla, kuin täällä ja niin ovat ne oikeat ihmisetkin.
Mutta, jatkakaa te vain keskustelua siitä, elämästä.
tämä on jo niin nähty ja kuultu, aivan kuten itsekin kerran jo sanoit.
Et kykenisi kuitenkaan ottamaan minun näkemyksiäni elämääsi.
Tein kovan työn että pääsin sinusta irti, tein sen myös hyvin perusteellisesti - sen näkee nyt.
Kerta riittää, kiitos!
Mikäköhän pöpö täällä pomppii, kun ventovieraat luulevat tuntevansa toisen omakseen pelkän kahden rivin perusteella?
Täytyisi varmaan päästää irti myös mielikuvituksestaan.
Missä se sun kovan työsi tulos nyt oikein on, kun yhä vain luulet puhuvasi exäsi kanssa?
Kantsis ehkä harkita entistä kovempaa ja vieläkin perusteellisempaa "työtä" ;)
niin hyvin kommentoitu - "työ" taitaa olla pahasti kesken;D!
vuotta on kulunut tapaamisestanne? ja tietysti kiinnostaa paikka :)
Olethan kiltti ja vastaat jookos!
tapauksia... :D
kuukausiahan tässä on vain kulunut!
vanhuus näköjään yksin tuu.