Hyvät naiset jaksatte käydä duunissa,ku tuntuu että tämä v...n väsymys ei vaan hellitä,vaikka käytää tuota helv...n geeliä.Onko teille koskaan käynyt sillätavalla ,ku ootte menneet päiväunille ja heränneet vähän niinkun kesken unien, niin sydän takonu ku lampaan saparo ja kroppa tutissu pitkän aikaa.Meikäläiselle käyny niin monta kertaa. Mitäs teidän rakkaat miehenne sanovat väsyneistä naisista,meillä saanu jo tarpeeksi.Sanonut että ei tuo voi johtua ainoastaan v.vuosista. Kiinalaisen lääketieteen mukaan energiaradat ovat menneet tukkoon.
miten
te
6310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sydämentykytykset ovat tuttuja täälläkin. Yhtä äkkiä herää ja luulee pudonneensa ensin sängystä kun koko kroppaa jotenkin "ravisuttaa". Tosin nuo kohtaukset ovat vähentyneet selvästi.
Minusta tuo väsymys on ihan normaalia, joinakin päivinä minun pitäsi jo kahden tunnin työskentelyn jälkeen päästä pitkälleen, kun ei millään jaksaisi. Toisena päivänä taas jaksaa iltaan saakka. Jos on nukkunut huonosti tai rehkinyt liikaa edellisenä iltana, niin seuraavana päivänä on etanan olo.
Sellaiset tarmon puuskat, joita ennen tuli ovulaation tai kuukautisten aikana, ovat menneisyyttä. Nyt on vain tasainen, saamatonkin, olo.
Kyllä työssä käyminen vaihdevuosien kurimuksessa tuntuu välillä ihmisrääkkäykseltä!
Tämä kesä on ollut erityisen vaikea hikoilukesä. En suoraan sanoen jaksa lähteä minnekään edes sukuloimaan kun sielläkin voi olla kuuma, ei tuulettimia kuten mulla, kotieläimiä = ei voi pitää kaikkia luukkuja auki. Ja kotona voin verhojen takana olla millaisissa vaatteissa (vähissä) vaan.
Työelämä on muutenkin nykyisin uskomattoman stressaavaa. Joskus käy mielessä, että aiotaanko meistä vanhoista puristaa muutkin kuin hiet, että kuoltaisiin nopeammin? Pitääkö alkaa vanhoilla päivillään rettelöimään ja lopettaa kiltteily? Toisaalta - ei pahempaa voi tapahtua kuin lopputili, tosin olisihan se häpeä pitkän työsuhteen päälle.
Nyt onneksi pari viikkoa lomalla (tosin öisin käyn töissä - unissani). Verenpainekin kivunnut huimaksi. Pitää kuitenkin vielä käydä työterveyshuollossa, jos olisi jotenkin mahdollista hakea edes osa-aikaista sairaseläkettä. Masennus jo yksinään tekee välillä elämästä helvetin, saatika nämä hikoilut siihen päälle.
Osa-aikaeläkkeen rajakin karkasi - tietenkin. Poliitikkojen mielestä vaan on niin kallista päästää meidät väsyneet melekin 40 v työelämässä olleet osittain vapaalle ja palkata meidän tilalle nuoria. Kuitenkin hoetaan koko ajan nuorisotyöttömyyden tuhoisasta vaikutuksesta...EN tajua!
Minulla ei ole herätessä ollut tuota tunnetta, mutta kummallista sydämen tykyttelyä ihan muuten.Olen itse mitannut pulssin (ihan laskemalla), ja se on oikeinkin hyvä, 69. Vaikka sydän tuntuu hakkaavan.En sitten ymmärrä, mitä se on. Yleensä sen jälkeen tai samaan aikaan tulee se kuuma aalto. Se vaan on töissä kurjaa kun ei sen tykyttelyaallon ollessa pahimmillaan oikein pysty keskittymään ja joku saattaa vaatia jotain vastausta eikä ymmärrä mikähän tuollekin tuli.
Minulla ei ole miestä (kai onneksi). Joskus kaipaisi kyllä läheisyyttäkin, mutta aika harvoin; olen tähän niin tottunut. Plussat voittaa miinukset.
Aion kokeilla vyöhyketarapiaa, katsotaan saisiko siitä vähän helpostusta moniin vaivoihini. Akupunktiokin saattaisi auttaa, mutta kokeilen nyt ensin tuota.
Olisi kiva kuulla, onko joku saanut apua jostain luontaishoidosta?
En voi siis syöpätaustani takia käyttää mitään luontaisvalmisteita.
Hiukan off topiciksi meni osittain, mutta suonette anteeksi =)
TÄLLÄ hetkellä on aika viileää, mutta ensi viikoksi luvattu hellettä.
Eiiiiii
T. entinen auringonpalvoja
yleensä ollaan turhan kohteliaita ja pitäydytään asiassa. Meidän jälkeemme tuleva sukupolvi on paljon avoimempaa ja epäsovinnaisempaa. Tässäkin keskustelussa olisi virkistävää nostaa katti joskus keskelle pöytää ja yhdessä pohtia miksi se siinä on.
Kaikilla meidän ikäisillä ihmisillä on taustassaan kaikenlaista elämää ja sekin vaikuttaa vaihdevuosioireisiin.
Luulisin, että jos tässä iässä saisi olla vain rauhassa, ilman huolia ja pohtia omaa elämäänsä, niin helpompaa se olisi. Vaihdevuosissa viimeistään alkaa miettiä kaikkea aikaansaamaansa ja öisin erityisesti niitä saamattomia asioita. Olen oppinut herätessäni paniikki- ja kauhukohtaukseen, hillitsemään itseni ja miettimään tekemättömien töitten ja pitämättömien lupausten sijaan puutarhan hoitamista tai miten saan koirani takut hoidettua. Ja niin uni taas tulee. Aamulla kaikki on taas edessä, mutta helpompaa sietää.
Olisi varmaan joskus elähdyttävää lyödä nyrkki pöytään ja sanoa, että se on loppu nyt, tätä ämmää ei enää juoksuta kukaan! Tosin se lienee mahdollista vain Ameriikan serkun perinnöllä tai Lottovoiton antsiosta, mutta ainahan voi uneksia.
Onko palelu hikoilusta huolimatta normaalia? Herään hiestä märkänä ja palelen..aamuyöt valvon ja joskus tulee kaikenlaisia kuolemanpelkoja ja sydämentykytyksiä. Olen yksinäinen, joten ei ole edes ketään, kenen kanssa vaihtaa ajatuksia tai kertoa miltä tuntuu..
Olen 52-vuotias, kuukautiset on vielä, mutta viimeisen puolen vuoden aikana näitä tuntemuksia ja oireita on tullut. Omalta äidiltäkään ei voi kysellä mitään, koska hän on ylihäveliäs kaiken fyysisyyden suhteen. Ei edes kehdannut kertoa mitään kuukautisista omille tyttärilleen..vieläkin jos joku on sairastunut, niin hän kuittaa asian sanomalla ' että jotain naistenpuolella' - ihan sama onko kyseessä rinta- tai kohtusyöpä!! Aivan uskomatonta!!
Eipä meitä juuri äidit valistaneet, ainakaan työläiskodeissa. Kamalaa todella, että joutui pelästymään saaneensa jonkun vakavan taudin kun kuukautiset alkoivat.
Niin tietämättömiä sitä oltiin maalla v. 1966. Äiti-raukka selittelemään ettei voinut arvata, että nyt jo...
Kyllä minulla ainakin toisinaan tulee myös kylmiä aaltoja, kausittaista se on. Muistelen, että juurikin öisin niitä joskus koin. Muuten saan nukkua ilman aaltoja yleensä.
Ja välillä vaan on niin kuuma, että menee kylmiä väreitä.
Pukeminen on rasittavaa, mulle tulee kuuma kun katselen nuorempia työkavereita, jota kääriytyy heti villatakkiin kun ei ole varsinainen helle.
Kertoile täällä vaan tuntemuksiasi, kyllä minä ainakin yritän vastailla. Tosin tämä sormien särky pakottaa hiukan rajoittamaan nyt lomalla näpyttelyä.
Eihän tähän nyt kuole, kun ei syöpäkään tappanut (ainakaan vielä).
palelu vaihetta kuuman aallon perään yöllä, ihanaa kun saa nukahtaa hetkeksi sen jälkeen. Sellaiset vilunväristykset kuuluvat tietääkseni asiaan. Kaikki huolet ja murheet puistattavat aamuöisin, eihän se mukavaa ole. Onneksi oireet tulevat ja menevät ja vähitellen tulee parempiakin hetkiä. Tämä palsta on juuri näistä asioista keskustelua varten ja kyllä sinua luetaan ja tuetaan täällä.