Elämänhallintaa

Voisitko Sinä viedä oman rakkaasi,vaikka oman Äitisi laitokseen,jossa Hänestä
tehtäis vaippapotilas,vailla virikkeitä.
Olet joko täysin asiaatuntematon kyynikko,tai joku joka ei vain pidä siitä,että tosiasoita kerrotaan.
Martyyri en ole,enkä tahdokkaan olla.
Haluat kenties vain pidentää ketjua,tee se ei se minulta ole pois.

etsivivä-amadeus kirjoitti:

Voisitko Sinä viedä oman rakkaasi,vaikka oman Äitisi laitokseen,jossa Hänestä
tehtäis vaippapotilas,vailla virikkeitä.
Olet joko täysin asiaatuntematon kyynikko,tai joku joka ei vain pidä siitä,että tosiasoita kerrotaan.
Martyyri en ole,enkä tahdokkaan olla.
Haluat kenties vain pidentää ketjua,tee se ei se minulta ole pois.

En näe julmuutta laitoshoidossa, siksihän laitoksia ja vanhusten taloja rakennetaan ja ammattitaistoista hoitohenkilökuntaa koulutetaan kaiken aikaa lisää, jopa ulkomailta tuodaan tänne joukottain.

Muutamille tuo laitoshoito on välttämätön, pitää olla osaavaa henkilökuntaa joka tilanteeseen.

Jos vanhuksella on (huom.esim) astma ja diabetes/insuliinihoitoinen, on oltava apu mihin vuorokauden aikaan tahansa, ja ikä on yksi tekijä.

Toiset hoitaa itse niin kauan kuin jaksaa, toiset haluaa laitoshoidon, mikäli saavat, sinnekin pitää olla monet asiat ennen kuin laitoksenkaan pääsee.

Onhan laitoshoidossa omat huonotkin puolensa kieltämättä, mutta jos potilas on aivan kaiken aikaa valvonnan tarpeessa, se on ainoa pelastus.

*Kukkahame* kirjoitti:

En näe julmuutta laitoshoidossa, siksihän laitoksia ja vanhusten taloja rakennetaan ja ammattitaistoista hoitohenkilökuntaa koulutetaan kaiken aikaa lisää, jopa ulkomailta tuodaan tänne joukottain.

Muutamille tuo laitoshoito on välttämätön, pitää olla osaavaa henkilökuntaa joka tilanteeseen.

Jos vanhuksella on (huom.esim) astma ja diabetes/insuliinihoitoinen, on oltava apu mihin vuorokauden aikaan tahansa, ja ikä on yksi tekijä.

Toiset hoitaa itse niin kauan kuin jaksaa, toiset haluaa laitoshoidon, mikäli saavat, sinnekin pitää olla monet asiat ennen kuin laitoksenkaan pääsee.

Onhan laitoshoidossa omat huonotkin puolensa kieltämättä, mutta jos potilas on aivan kaiken aikaa valvonnan tarpeessa, se on ainoa pelastus.

Pidän hyvänä vaihtoehtona intervalli-hoitoa jossa hoidettava on välillä laitospaikalla vaikka 2 viikkoa. Meillä on vain yksi elämä, pidän asiallisena omaishoitajalla on oltava omaa aikaa, muuten ei jaksa.

Ystävä on vaimonsa omaishoitaja ollut jo 4 - 5 vuotta. Aluksi hän oli urhoollinen ja kehui miten hän vaimonsa hoitaa hautaan saakka, vaikka hänelle sanottiin suoraan,aivotukoksen jälkeen lääkehoidossa voi olla aikaa paljonkin jäljellä mutta tilanne pysyy samana tai pahenee.

Vuosi sitten hän ryhmässä totesi olevansa burnoutissa, ei jaksa sitä käskyttämistä läpi vrk, mustasukkaisuus siitä että mies on terve ja hyväkuntoinen, keskusteleekin siinä mielessä naisten kanssa. Kaikki asiat hoidettavav näki nurin päin. Sitä jankutusta kun päivästä toiseen kuuntelee ei ihme että väsyy.

Ystävien kannustamana haki sitten vuorohoito paikka ja sai sen, mutta vaimon ollessa vuorohoidossa miehen on pakko käydä lukemassa päivittäin vaikka Huovisen kirjaa, Konsta Pylkkänen etsii kortteeria ja aina alusta koska kuulija ei muista. Joka päivä muistaa huomauttaa vieraista naisista siitä ettei mies saa ottaa iltaisin konjakki paukkua kun hän on pois, huh-huh.

Todettu on, ikävä sanoa julki, kun henkilö tulee vanhaksi tai sairastuu, samalla hän tulee hyvin itsekeskeiseksi, jokaisen olisi elettävä hänen vaatimustensa mukaan ja läheisillä ei saisi olla omaa aikaa. Vaikea tilanne. Elä siinä sitten tasapainoista elämää syytökset niskassa.

päivi* kirjoitti:

Pidän hyvänä vaihtoehtona intervalli-hoitoa jossa hoidettava on välillä laitospaikalla vaikka 2 viikkoa. Meillä on vain yksi elämä, pidän asiallisena omaishoitajalla on oltava omaa aikaa, muuten ei jaksa.

Ystävä on vaimonsa omaishoitaja ollut jo 4 - 5 vuotta. Aluksi hän oli urhoollinen ja kehui miten hän vaimonsa hoitaa hautaan saakka, vaikka hänelle sanottiin suoraan,aivotukoksen jälkeen lääkehoidossa voi olla aikaa paljonkin jäljellä mutta tilanne pysyy samana tai pahenee.

Vuosi sitten hän ryhmässä totesi olevansa burnoutissa, ei jaksa sitä käskyttämistä läpi vrk, mustasukkaisuus siitä että mies on terve ja hyväkuntoinen, keskusteleekin siinä mielessä naisten kanssa. Kaikki asiat hoidettavav näki nurin päin. Sitä jankutusta kun päivästä toiseen kuuntelee ei ihme että väsyy.

Ystävien kannustamana haki sitten vuorohoito paikka ja sai sen, mutta vaimon ollessa vuorohoidossa miehen on pakko käydä lukemassa päivittäin vaikka Huovisen kirjaa, Konsta Pylkkänen etsii kortteeria ja aina alusta koska kuulija ei muista. Joka päivä muistaa huomauttaa vieraista naisista siitä ettei mies saa ottaa iltaisin konjakki paukkua kun hän on pois, huh-huh.

Todettu on, ikävä sanoa julki, kun henkilö tulee vanhaksi tai sairastuu, samalla hän tulee hyvin itsekeskeiseksi, jokaisen olisi elettävä hänen vaatimustensa mukaan ja läheisillä ei saisi olla omaa aikaa. Vaikea tilanne. Elä siinä sitten tasapainoista elämää syytökset niskassa.

Voin hyvin ymmärtää Sinua, kun ihminen rakastaa puolisoaan, ei voi eikä halua luopua siitä----mitä vielä on jäljellä ihmisestä joka on antanut paljon.

Niin kauan kuin toinen haluaa olla kotonaan, omassaan ja tuttu rakas ihminen vierellään, hän kokee turvaa. Sen jokainen rakastava puoliso haluaa lähimmälleen.

Saattaa olla Amateus, että muuton seurauksena ,kun kaikki on siellä uutta miehellesi, voisi kivuttomammin käydä ajoittainen intervallihoitokin. Sinullakin tulisi palautumista, ja omankin elämäsi uudelleen löytäminen pikkuhiljaa.

Ehkä lapsesi ensalkuun tuuraavatkin Sinua. Kyllä Sinä pärjäät! uskoo pilvi*

*Kukkahame* kirjoitti:

En näe julmuutta laitoshoidossa, siksihän laitoksia ja vanhusten taloja rakennetaan ja ammattitaistoista hoitohenkilökuntaa koulutetaan kaiken aikaa lisää, jopa ulkomailta tuodaan tänne joukottain.

Muutamille tuo laitoshoito on välttämätön, pitää olla osaavaa henkilökuntaa joka tilanteeseen.

Jos vanhuksella on (huom.esim) astma ja diabetes/insuliinihoitoinen, on oltava apu mihin vuorokauden aikaan tahansa, ja ikä on yksi tekijä.

Toiset hoitaa itse niin kauan kuin jaksaa, toiset haluaa laitoshoidon, mikäli saavat, sinnekin pitää olla monet asiat ennen kuin laitoksenkaan pääsee.

Onhan laitoshoidossa omat huonotkin puolensa kieltämättä, mutta jos potilas on aivan kaiken aikaa valvonnan tarpeessa, se on ainoa pelastus.

Nuorimmainen hoitaa vanhuksia öisin,siis yökkönä.
Tiedän sen,että vanhustenhoito on mitä on.
Insuliinihoidoista olemme saaneet lukea mediasta,joten jätän senpuolen.
Olin kerran vuodeosastolla yön letkuissa ruokamyrkytyksen seurauksena,
silmät aukes kuin kissanpojille.
Yritän välttää omaiseni joutumasta petipotilaaksi vuodeosastolle.
Teen palkatontatyötä,en häiritse naapureita,
enkä toivottavasti palstaakaan kovin usein

pilvi* kirjoitti:

Voin hyvin ymmärtää Sinua, kun ihminen rakastaa puolisoaan, ei voi eikä halua luopua siitä----mitä vielä on jäljellä ihmisestä joka on antanut paljon.

Niin kauan kuin toinen haluaa olla kotonaan, omassaan ja tuttu rakas ihminen vierellään, hän kokee turvaa. Sen jokainen rakastava puoliso haluaa lähimmälleen.

Saattaa olla Amateus, että muuton seurauksena ,kun kaikki on siellä uutta miehellesi, voisi kivuttomammin käydä ajoittainen intervallihoitokin. Sinullakin tulisi palautumista, ja omankin elämäsi uudelleen löytäminen pikkuhiljaa.

Ehkä lapsesi ensalkuun tuuraavatkin Sinua. Kyllä Sinä pärjäät! uskoo pilvi*

Saan Hänet kerran kuukaudessa huilimaan,mutta Hän taantuu seurauksena.
Menee vuorokausia palautumiseen.
En ole mikään urhea ritari,mutta yritän olla mukana mahdollisimman kauan.
En halua sulkaa hattuuni,en edes omista hattua.
Päiväkerrallaan elämää tässä eletään ja koetaan.
Ihanaa ystävät,että ymmärrätte,joskus ihan kyynel silmään tulee aidosti.
Olen ymmärtävä ihminen,joskus tulee heitettyä bensaa tuleen,
makamaan en aio jäädä,siis tuleen

niin,että kerrastosta poikki.
Äidiltäni katkes verisuoni päästä ja nuorin poikani otti senverran pillerieitä,että kuoli pois 22vuotiaana,kaunis poika