Onko sijaisvanhemmuus tosiaan biovanhempien mielestä sitä, kuin heittäisi lapsensa ojasta allikkoon ????
Erittäin harvoin tulee huostaanoton syyt esille biojen kirjoituksissa, mutta lasten ongelmien syyt huostaanoton jälkeen ovatkin sitten sijareiden aikaansaannoksia...
No minkä ihmeen takia näille lapsille sitten aiheutetaan traumoja ja kärsimyksiä huostaanotoilla, ja useimmiten sijareiden ansiosta ??
Vai olisiko kuitenkin niin, että lapsella saattaa olla jo huostaanotettaessa ongelmia, jotka sitten korostuvat lapselle henkisesti raskaan sijoituksen ansiosta. Lapsi kuitenkin monesti tyytyy siihen mitä on ja mitä vanhemmat tarjoavat, koska luottavat näihin aikuisiin ja uskovat vakaasti siihen että vanhemmat pitävät heistä huolta ja rakastavat, kukin omalla tavallaan. Tämä monesti sokaisee vanhempien silmät ja oletetaan että lapsi on onnellinen, olosuhteista riippumatta.
Oli lapsella ongelmia tai ei ja koti millainen hyvänsä, niin on selvää, kuinka ahdistava ja pelottava asia se lapsesta on, jos vieraat ihmiset tulevat ja ilmoittavat että lapsen on parempi siirtyä "uuteen" kotiin kunnes vanhemmat saavat asiansa kuntoon. Täysin vieras ympäristö, vieraat ihmiset ja erilaiset elämäntavat, niin pieni ihminen alkaa varmasti jo tästä syystä oirehtimaan. Eikä syy ole välttämättä bio- saati sijaisvanhemmissakaan, vaan tilanteessa johon lapset ovat ilman omaa syytään joutuneet. Silloin ei lapsen tilannetta ainakaan helpota, jos biot ja sijarit ovat toistensa kurkussa kiinni ja taistelevat vallasta ja toimintatavoista, unohtaen sen tärkeimmän, pienen ihmisen.
Eiköhän jokainen kuitenkin halua, että lapsella on turvallinen ja rakastettu olo, eikä hänen tarvitse elää "isojen ihmisten taistelukentällä".
Haluaisin nähdä tällä palstalla enemmän rakentavaa kirjoittelua bio- ja sijaisvanhempien välillä siitä, miten huostaanotettua lasta voisi kumpikin osapuoli tukea tilanteessa, joka mitä ilmeisemmin on raskain tälle pienelle ihmiselle ja millaista yhteistyötä haluavat toistensa taholta.
Kai sitä jotakin positiivistakin löytyy... ja jos ei muuten niin ainakin lasten takia :)
Erittäin harvoin tulee huostaanoton syyt esille biojen kirjoituksissa, mutta lasten ongelmien syyt huostaanoton jälkeen ovatkin sitten sijareiden aikaansaannoksia...
No minkä ihmeen takia näille lapsille sitten aiheutetaan traumoja ja kärsimyksiä huostaanotoilla, ja useimmiten sijareiden ansiosta ??
Vai olisiko kuitenkin niin, että lapsella saattaa olla jo huostaanotettaessa ongelmia, jotka sitten korostuvat lapselle henkisesti raskaan sijoituksen ansiosta. Lapsi kuitenkin monesti tyytyy siihen mitä on ja mitä vanhemmat tarjoavat, koska luottavat näihin aikuisiin ja uskovat vakaasti siihen että vanhemmat pitävät heistä huolta ja rakastavat, kukin omalla tavallaan. Tämä monesti sokaisee vanhempien silmät ja oletetaan että lapsi on onnellinen, olosuhteista riippumatta.
Oli lapsella ongelmia tai ei ja koti millainen hyvänsä, niin on selvää, kuinka ahdistava ja pelottava asia se lapsesta on, jos vieraat ihmiset tulevat ja ilmoittavat että lapsen on parempi siirtyä "uuteen" kotiin kunnes vanhemmat saavat asiansa kuntoon. Täysin vieras ympäristö, vieraat ihmiset ja erilaiset elämäntavat, niin pieni ihminen alkaa varmasti jo tästä syystä oirehtimaan. Eikä syy ole välttämättä bio- saati sijaisvanhemmissakaan, vaan tilanteessa johon lapset ovat ilman omaa syytään joutuneet. Silloin ei lapsen tilannetta ainakaan helpota, jos biot ja sijarit ovat toistensa kurkussa kiinni ja taistelevat vallasta ja toimintatavoista, unohtaen sen tärkeimmän, pienen ihmisen.
Eiköhän jokainen kuitenkin halua, että lapsella on turvallinen ja rakastettu olo, eikä hänen tarvitse elää "isojen ihmisten taistelukentällä".
Haluaisin nähdä tällä palstalla enemmän rakentavaa kirjoittelua bio- ja sijaisvanhempien välillä siitä, miten huostaanotettua lasta voisi kumpikin osapuoli tukea tilanteessa, joka mitä ilmeisemmin on raskain tälle pienelle ihmiselle ja millaista yhteistyötä haluavat toistensa taholta.
Kai sitä jotakin positiivistakin löytyy... ja jos ei muuten niin ainakin lasten takia :)
Vastaukset 33
Vanhimmat
kuulemaan lapsen omien vanhempien neuvoja. Siihen tarvitaan KYPSYYTTÄ, jos noilla rahamarkkinoilla näyttää olevan vähissä. Eivät he kysele, miten lapsi sijoitettaisiin ja kuka lapsen kanssa lähtisi uuteen paikkaan. Joku todella vaan tulee ja vie - vaikkei ole mitään lupaakaan. Ja aiheuttaa lapselle todella suuret traumat - joista sitten heti syyttää omaa perhettä. Lapsi määritellään jopa kehityksessään viivästyneeksi - kun ei vaivauduta suunnittelmaan sijoitusta millään tavalla. Lapselle läheisiä ja turvallisia ihmisiä olisi ollut käytössä - mutta rouva vaan haki ja vei. teki lapselle hänen elämänsä suurimman trauman.
syvä halveksunta. Yäk!
niin paljon parempi muita ihmisiä. Yäk!
ja sijaisperhe on jo lähtökohtaisesti niin paljon parempi, kuin muut ihmiset - ettei suostu huonojen ihmisten kanssa edes kommunikoointiin muuta kuin huutamalla ja komentamalla - on olemassa erittäin huonot lähtökohdat minkäänlaiselle yhteistyölle. Kiusaaminen sijaisvanhemman puolelta on jatkuvaa. Miksei perhehoitoliitto vaadi psykologisia testejä tai järjestä kunnon koulutusta, jossa epäsopivat perheet karsittaisiin automaattisesti pois. On liian suuri kuilu "ajatella yhdessä" lapsen parasta, kun ROUVA SIJAISVANHEMPI on niin paljon paremoi, kuin kaikki lapsen sukulaiset yhteensä. Hänen silmissään olemme vain roskasakkia, jota saa kiusata ja kohdella miten haluaa.
miten lapsi kärsii siinä välissä. Hän jopa henkisesti painostaa lapsen hyvinvoinnilla - kiristää suorastaan pientä lasta, että jos sun sukulaises tekevät niin, niin sinulle tapahtuu nbiin. JA KUKAAN EI PUUTU TILANTEESEEN! PAKKO KIROTA (mitä yleensä en tee!). Helvetti, kukaan ei auta. Joka instanssi on läpi käyty. Kiusaaminen saa vaan jatkua. Elämä on todella raskasta niin lapsella kuin meillä sukulaisillakin. Ja täälläkään siitä ei saisi kirjoittaa. KERTOKAA HYVÄNEN AIKA, KUKA AUTTAA. Lapsi sairastuu ROUVA sijaisvanhemman aiheuttamassa "sirkuksessa".
tulla kuulluksi lastaan koskevissa asioissa. Jos kuitenkin keskustelu bio- ja sijaisvanhempien välillä ei toimi syystä tai toisesta, sovitaan aika sosiaalitoimistoon ja neuvotellaan siellä näistä asioista kaikkien kesken.
Asiallisesti etenevät keskustelut huomioidaan ja niissä voidaan päästäkin eteenpäin. Mutta jos linja on se, että kumpikaan osapuoli ei ole tyytyväinen toistensa toimintatapoihin, eikä valmis kuuntelemaan toisen mielipiteitä, ei yhteistyöstä varmaankaan tule yhtään mitään.
Pointtihan on kuitenkin siinä, että jälleen kerran nämä "ISOT LAPSET" riitelevät ja taistelevat vallasta ja paremmuudestaan, ja pienet pelokkaat ihmiset, joiden elämä on mullin mallin, joutuvat jälleen kerran ilman syytään kärsimään.
Tätäkö on se lapsen parhaaksi eläminen, hyvät bio- ja sijaisvanhemmat ?
ja sitä tarjottiinkin perheneuvolasta jo vuonna 2003, mutta sijaisperhe kiletäytyi. Sijaisperhe ei vaivaudu edes asiakassuunnitelmapalaveriin vanhemman kanssa - eikä heitä kukaan siihen velvoita. Eli me todella olemme yrtittäneet kaikki instanssit. Joten tässä tapauksessa ISO RIITELEVÄ LAPSI on sijaisvanhempi! Olemme edelleen valmiit kaikkeen apuun. Siksi sitä täältäkin kyselen.
on toimia juuri niin kuin he haluavat. Mennä palaveriin jos huvittaa (yleensä ei ole huvittanut), tehdä lapselle mitä huvittaa, määrätä yhteydenpidosta, kiristää esim. lapsen sijoituksen purkamisella jne. EDELLEEN KYSYN, MISTÄ APUA?????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
Tiedoksi muillekin sijaisperheille. Pyytäkää vaan reilusti rahaa työstänne ja toimikaa juuri niin kuin hyvälle tuntuu. Jos asiakássuunnitelmapalaveri ei miellytä - ei sinne ole pakko mennä. Sossu sitten pyytää teidät yksin ennen asiakassuunnitelmapalaveria kuultavaksi (kuten meidän tapauksessa). Tai jos et mitenkään pääse ennakolta - voidaan asiakassuunnitelmapalaverissa sovittuja tapaamisia jälkeenpäinkin muuttaa - juuri teille sopiviksi. Pyytäkää paljon rahaa ja sanelkaa voimakkaasti omat ehtonne. Sitten kiristätte lasten pitämisellä - joten avot, kyllä toimii. Näin tekee meidän sijaisperhe.
sijaisvanhempi on kuin mallikansalainen - puhdas ja nuhteeton - ja hyvä kaikin puolin muutenkin.
Teettekö te muutkin sijaisvanhemmat näin? Olisi mukava tietää. Olen otaksunut, etteivät muut tee niin - ja ihmetellyt - miksi se onnistuu yhdeltä perheeltä. vai onko asia niin, että kaikki sijaisperheet toimivatkin samoin?
Tuohon rahan karhuamiseen kannustan kaikkia. Markkinat ovat teidän - joten sanelkaa kunnon ehdot. Olen kuullut, että eräät sijaisperheet saavat paljon enemmän, kuin normit ovat. Kyllä se on teidän kaikkien oikeus! Se on neuvottelukysymys. Ylärajaa ei ole!
Lapsilleni turvallisen kodin ja paljon rakkautta jota annoin, valitettavasti soskun ei sitä tajunnut, vaan en heidän mukaan osannut kasvattaa lapsiani. Nyt vuosien päästä on selvinnyt, yhden lapseni oireilu (oli jo kotona) että johtuukin aspergista, ei minun eikä muiden kasvatuksesta. Arvaa kuin pahalta on muutenkin nämä vuodet tuntuneet, ja tämä ei helpota ollenkaan, vuosikausia minua syytetty.
mitä haluat tai olisit halunnu. Erään kaupungin sosiaalilautakunnan puheenjohtaja sanoi minulle kerran, että mikä tahansa perhe saataisiin lastensuojelun asikkaaksi, jos väärällä hetkellä (perheen vaikeassa vaiheessa) joutuu silmätikuksi. Ja hänellä oli ymmärtääkseni omaa kokemusta!
Mutta näillä vaikeilla hetkillä elävät monet keskustalaiset ja sosiaalidemokraattiset perhehoitajat. Täytyyhän bisneksen pyöriä!
Peräsin asiallista keskustelua aloittaessani tätä viestiketjua bio- ja sijaisvanhempien välillä, vaan mitäpä tuli vastauksiksi...
Katkeruutta ja negatiivista arvostelua sijaisvanhempia kohtaan, syyttelyä rahastamisesta ja siitä kuinka sijarit pitävät itseään parempina ihmisinä.
En ole näillä palstoilla törmännyt vielä sijaisvanhemman viestiin, jossa biovanhempia syytetään suoraan huonommiksi ihmisiksi kuin sijarit, joten mistähän tällainen "huonommuuden tunne" biovanhemmille oikein syntyy ???
Molemmista tahoista löytyy näitä ääripäitä, joiden kanssa ei onnistu minkäänlaiset keskustelut tai sopimukset. Tällöin on vissiin unohtunut se, minkä takia tähän tilanteeseen on jouduttu ja minkä vuoksi kumpaisenkin pitäisi tehdä töitä... sen pienen ihmisen joka on näiden aikuisten armoilla :(
Itse olen ehkä, mahdollisesti tuleva sijaisvanhempi ja rahastus ei todellakaan ole mielessäni (sillä haluamme tarjota kodin joko pysyvästi tai tilapäisesti vain yhdelle lapselle), vaan kasvattaa ja antaa rakkautta yhtä suurella kauhalla kuin olen omille lapsillenikin antanut.
Toivon kuitenkin, että jokainen lapsi saisi kasvaa omassa kodissaan, onnellisena omien vanhempiensa kanssa ja elää turvallisen lapsuuden :)
mieleen taas sen ylhäältäpäin tulevan opastuksen ja kohtelun. Se ei ollut mitenkään dialoginen, vaan paasaava. Palstalla oli mielestäni yksi rakentava ja kiva aloitus eilen, ja se oli nimimerkki äiti51 (tai jotakin sellaista). Hän aloitti keskustelun omasta asastaan rauhallisesti ja ketään syyttelmättä. Pyritään sellaiseen. Turha opettaa - ette te ole sen parempia - vaikka niin luulette.
Aina siellä opetuksen välissä - tai rivien vlissä tulee. "Älkää arvostelko, kun ette ole omia lapsianne hoitaneet. kertokaahan se syy, miksi lapsenne huostaanotettiin, ennenkuin tulette arvostelemaan". Mitä pelättävää ja puolustuskannalla olevaa teillä on.
Ihmisihähän tässä ollaan. Ja jokaisella vanhemmalla / sukulaisella on oikeus ja velvollisuus puuttua / tehdä lastensuojeluilmoitus, jos sijaishuolto on ala-arvoista. Ihmisiä tekin vaan olette.
vastaanottaminen lasten vanhemmilta / sukulaisilta on lähes mahdotonta. Ollaan ilmeisesti totuttu huutelemaan sieltä yläilmoista. Emme ole niin yksinkertaisia, ettemme osaa lukea ylhäältäpäin tulevia asenteita. SITÄ EI TARVITSE MEILLE KIRJOITTAA. Ehkä tuo "ylhäisyys" on sinullekin niin itsestään selvyys, ettet edes huomaa sitä. Näinhän tällaiset pinttyneet kulttuuriset asenteet toimivat. Kun luulee olevansa parempi, niin luulee.
saat varmasti toivomaasi hyvätasoista keskusteluseuraa!
eli parempi - huonompi -asetelma on historialliskulttuurisesti sisäänrakennettu rooleihin. "Sijaisvanhempi on hyvä", "Sijoitetun lapsen oma vanhempi on...". No, enpä halua sitä tässä alleviivata. Niinhän ne hienostorouvat silloin viime vuosisadan alussa "sädekehä" kutreillaan antoivat kodin toivotomille punaorvoille - ja kasvattivat heidät pois viallisten geenien vaikutuskentästä. Näinhän se on lähtenyt ja näin se menee tänäpäivänäkin. Nämä hyvä-paha -asetelmien poolit vaan vaihtelevat ja välillä naamioituvat ties minkälaisiin muotoihin.
Sijoitetun lapsen sukulaisena olen kyllä kuullu käsitteen "SOSIAALINEN PERIMÄ". Oksettava käsite, mutta yhä voimissaan. Oletko sinä kuullut sellaisen?
Luultavasti toinen maailmansota antoi lisävaikutteitaan hienostorouvien hyväntekeväisyystyöhön ja ihmisiä alettiin jaotella geenien mukaan hyviin ja huonoihin. Tällaiset asenteet näkyvät mielestäni kärkevimmin juuri lastensuojelun kentässä - ja olen kyllä havainnut, miten esim. sossut käyttävät niitä hallintakeinoinaan. Itsehän he ovat tietenkin jo roolinsa puolesta niitä hyvägeenisiä.
paasata eikä ärsyttää ketään. Vaan yritin ihan vilpittömästi saada aikaiseksi asiallista keskustelua bio- ja sijaisvanhempien välillä, joka näytti epäonnistuvan totaalisesti :(
Haluaisin kyllä vielä tietää, että jos toisella on ns. opettajamainen tyyli kirjoittaa, niin minkä ihmeen takia sitä vastaan täytyy hyökätä heti kriittisesti ??? Ei joku tyyli tai piirre tarkoita heti sitä, että ihminen on kiero ja umpimätä !!!
Ei vaikka kuinka yrittäisi millä tyylillä tahansa, niin täällä ei vastausta saa kysymyksiinsä tai fiksua keskustelua aikaiseksi, kun aina löytyy joku, joka puuttuu kirjoitustyyliin yms., eli täysin epäolennaiseen, eikä edes yritä vastata asian sisältöön. Vahinko.
Eikä minun kirjoituksissani ollut piilotettu mitään rivien väliin, sillä jos ajattelisin noin kuin epäilet rivien välissä kirjoitettaneen, usko pois, kirjoittaisin sen varmasti !!!
ole syytetty. Ehkäpä onnistuu toisen kerran.
Heti lataat syytöstä alkukirjoiuksen jälkeen. Yritä toisen kerran kertomalla jotakin, mikä on itsellesi vaikeaa - äläkä yleistä. Ja jos tarkoitus on hyvä, älä syyttele.
"Onko sijaisvanhemmuus tosiaan biovanhempien mielestä sitä, kuin heittäisi lapsensa ojasta allikkoon ????
Erittäin harvoin tulee huostaanoton syyt esille biojen kirjoituksissa, mutta lasten ongelmien syyt huostaanoton jälkeen ovatkin sitten sijareiden aikaansaannoksia...
No minkä ihmeen takia näille lapsille sitten aiheutetaan traumoja ja kärsimyksiä huostaanotoilla, ja useimmiten sijareiden ansiosta ??"
Ei houkuta dialogiin!
Miksi tarrautua vain alkuun... jos lukee koko kirjoituksen, ymmärtää kirjoittajan idean !
Mihin hyvät vanhemmat nämä teidän lapsenne sitten tulisi sijoittaa, jos jostakin syystä ette itse pysty heistä huolehtimaan ? Mikä olisi hyvä ratkaisu ?
Olen sivusta seurannut, kun tuttavani lapsi huostaanotettiin, ihan syystäkin. Lapsi pääsi tosi hyvään sijaisperheeseen, joka huolehtii lapsesta kuin omastaan. Vaan mitä tekee äiti ! Uhkailee sijaisperhettä ja haukkuu heitä (mielestäni aiheettomasti), sekä on jatkuvasti erimieltä (vain kiusallaan) lasta koskevissa asioissa.
Esimerkkinä tapaus, kun lapsi tarvitsi pyörän, kävivät sijaisvanhemmat yhdessä lapsen kanssa ostamassa sen ja lapsi sai itse valita mieleisensä. Äiti kun meni tapaamaan lastaan (olin tällöin äidin mukana), lapsi esitteli onnesta silmät kirkkaina uutta hienoa pyöräänsä ja miten hän osasi sillä ajaa. Vaan mitä tekikään äiti, huusi lapsen aikana sijaisvanhemmille, että pyörä ei ole riittävän hieno hänen lapselleen ja ettei kaikkea rahaa minkä sos.tsto oli pyörään myöntänyt ollut käytetty tähän. Lapsi oli täysin häkellyksissä tilanteesta ja itki. Ei kehunut äiti hänen hienoa pyörää tai miten osasi ajaa.
Kehoitin äitiä hiukkasen hillitsemään itseään ja huomioivan lastaan. Sain haukut päälleni ja käskyn painua "jonnekin". Eipä olla äidin kanssa pidelty sen koommin yhteyttä.
Tässä tapauksessa on äidin kanssa yritetty keskustella ja sopia asiallisesti lasta koskevia asioita sijaisvanhempien ja sossun taholta, vaan äidin päämäärä on vain hankaloittaa asioita, eikä yrittääkään ajatella lapsensa parasta.
Kyllä näitä hankalia tapauksia on aidan molemmilla puolilla !
yleistykset tulee unohtaa. Kyllä tuo äiti käyttäytyi lapsen läsnäollessa väärin. Mutta totta se rahojen väärinkäyttökin on joissain tapauksissa.
mutta meillä esim. pyörien kanssa tehdään niin, että ensin sovitaan suunilleen, minkä hintaisen voimme ostaa, ostamme sen ja toimitamme kuitin sos.toimistoon.
Kuinka siinä voi tehdä jotain väärin tai pitää rahaa itsellään?
Kuittia vastan saamme takaisin koko tai osan pyörän hinnasta.
lähti sijoitetun nuoren tilalta oman lapsen poikakaveri sossulan maksamalle matkalle. Tällainen huhu liikkui sijoitettujen nuorten välityksellä.
ovat kun toisesta maailmasta,yhteistyö ei suju millään.Sudelta jos ottaisi pennun susi tappaisi samat on tunnelmat.
että olen / olemme kokeneet vuosia rankkaa kiusaamista sijaisperheen taholta. Sossut eivät ole puuttuneet lukuisista pyynnöistä huolimatta tilanteeseen. On valitettavaa, jos syyttömätkin joutuvat kärsimään tästä sijaishuollosta saamastamme kuvasta. Kokemuksemme mukaan sijaishuollon laadussa on paljon puutteita. On väärin, että yhdessä sijaisperheessä on lapsia 7 - 10 riippuen siitä, onko paikalla kriisilapsia ja ovatko omat kotona. Ja joukossa saattaa olla esim. 4 alle kouluikäistä - nuorin 1 vuoden vanha samalla kertaa ja sitten pari pientä koululaista.
kieroa peliä heidän kanssaan ei voi olla mitään yhteistä ja pahinta että lapsi on vieraiden ihmisten luona.Rahastusvälineenä ainoastaan.Kodissa saa rakkauttaa kun lomille pääsee.Sijarilla on kuin kylässä koko ajan lapsi on sanonut.
Lapsi mielistelee vanhempiaan ja sanoo mitä äiti tai isä haluaa. Lapset on siinä suhteessa äärettömän fiksuja ja osaavat lukea vanhempiaan, eivätkä halua pahoittaa näiden mieltä ja haluavat näin "pelata" samaan pussiin. Lapset vaan eivät ymmärrä, että aina tässä pelissä ei ole kyse heidän edustaan.
Mä en ymmärrä tätä vainoharhaisuutta sijareiden ja sossujen "kierosta pelistä", mikä monen vanhemman mielessä jyllää.
Mihin ne lapset sitten laitetaan, jos vanhemmat eivät heistä voi huolehtia ??? Tää kysymys on täällä esitetty jo aikaisemminkin, mutta vastausta ei ole Teiltä vanhemmilta vielä löytynyt !!! Sen sijaan toi rahastus tuntuu olevan polttava asia. Tosin luulen että, vaikka siitä maksettaisiin kolmasosakin, niin nää sijarit yms. hoitaisivat silti näitä lapsia.
ovat aina rakkaimpia vaikka kuinka monta vuotta yritettäisiin pitää erossa.Milloinkaan väkisin ei lämpöisiä väleja tule sijarin kanssa,koska lapsi tajuaa että häntä pifetään vain rahasta,jos rahan tulo loppuisi lapsi saisi lähteä omaan kotiisnsa josta hänet kaikin keinoin on yritetty erottaa.Mustamaalaamalla vanhempia,ja kilpailemalla mitä kaikkea hienooa heillä on sossujen rahalla hommattu.
vuosipalkintoina huollossa olostaan ulkomaan matkoja. Kun oli ollut vuoden, pääsi jonnekin ja kun oli ollut kaksi, pääsi toisaalle.
skeidaan et usko itsekään
todella oli 3-4 vuotta sitten. Kyseessä oli ammatillinen perhekoti.