Työskentelen henkkarina useana päivänä viikossa. Ihmetyttääkin, miten vammaiselle henkilölle jolla ajatus ja muisti reistaa, annetaan työnantajan oikeudet??
Työnantajallani on mm.edunvalvoja, joka vastaa hänen raha-asioistaan ja laskujen ja palkkojen maksamisesta. Työnantaja ei itse täysin ymmärrä rahan päälle, vaan henkkari joutuu tutkailemaan että mihin raha milloinkin riittää ja valvomaan käytännön rahan kulutusta.
Työnantajalla myös pahoja psyykkisiä ongelmia ja käytöshäiriöitä. On välillä hyvin aggressiivinen. Kerran yrittänyt tulla päälleni raskaan wc-tuolin kanssa, kun olin kumartuneena sen taakse ja aukaisemassa lukkoja. Just ja just ehdin sen verran nousta ja ottaa tuolista kiinni, etten jääny tuolin ja seinän väliin. Yhdestä avustajasta hän puhui yhteen aikaan aina "paskiaisena". Mua on haukkunu useaan kertaan päin naamaa mm. saatanan idiootiksi. Saa hermoromahduksia ja itkukohtauksia lähes päivittäin. Yksi hoitaja oli kans "vitun idiootti ja saatanan tyhmä", ku hänen keittämänsä kahvi ei ollu mieleistä.
Niin että mikä logiikka on laittaa sairasta ihmistä työnantajaksi?? Tuolla ajatuksella luulee voivansa käyttäytyä miten huvittaa ja pompottaa miten haluaa. Mm. kun hänen luokseen menee, niin ei sais edes ruokiansa laittaa heti jääkaappiin (vaikka olis etu-ajassa), ku hänen luokseen pitää sännätä saman tien. Ja sitte ärtyy ku on joutunu pari minuuttia "odottelemaan" (vaikka virallinen työaika ei olisi edes alkanut).
Ja myös ne velvollisuudet mitä hänelle kuuluu. Ei hän niitä pysty täyttämään, vaan avustaja laatii työsopimukset, hankkii sijaiset, hoitaa useat puhelut ja laatii jokaiselle työvuorolistan. Pahimmassa tapauksessa siis vammainen henkilö voi ottaa itselleen pomottajan ja nälvijän roolin, avustajan hoidellessa hänen pakolliset velvollisuudet.
Työnantajallani on mm.edunvalvoja, joka vastaa hänen raha-asioistaan ja laskujen ja palkkojen maksamisesta. Työnantaja ei itse täysin ymmärrä rahan päälle, vaan henkkari joutuu tutkailemaan että mihin raha milloinkin riittää ja valvomaan käytännön rahan kulutusta.
Työnantajalla myös pahoja psyykkisiä ongelmia ja käytöshäiriöitä. On välillä hyvin aggressiivinen. Kerran yrittänyt tulla päälleni raskaan wc-tuolin kanssa, kun olin kumartuneena sen taakse ja aukaisemassa lukkoja. Just ja just ehdin sen verran nousta ja ottaa tuolista kiinni, etten jääny tuolin ja seinän väliin. Yhdestä avustajasta hän puhui yhteen aikaan aina "paskiaisena". Mua on haukkunu useaan kertaan päin naamaa mm. saatanan idiootiksi. Saa hermoromahduksia ja itkukohtauksia lähes päivittäin. Yksi hoitaja oli kans "vitun idiootti ja saatanan tyhmä", ku hänen keittämänsä kahvi ei ollu mieleistä.
Niin että mikä logiikka on laittaa sairasta ihmistä työnantajaksi?? Tuolla ajatuksella luulee voivansa käyttäytyä miten huvittaa ja pompottaa miten haluaa. Mm. kun hänen luokseen menee, niin ei sais edes ruokiansa laittaa heti jääkaappiin (vaikka olis etu-ajassa), ku hänen luokseen pitää sännätä saman tien. Ja sitte ärtyy ku on joutunu pari minuuttia "odottelemaan" (vaikka virallinen työaika ei olisi edes alkanut).
Ja myös ne velvollisuudet mitä hänelle kuuluu. Ei hän niitä pysty täyttämään, vaan avustaja laatii työsopimukset, hankkii sijaiset, hoitaa useat puhelut ja laatii jokaiselle työvuorolistan. Pahimmassa tapauksessa siis vammainen henkilö voi ottaa itselleen pomottajan ja nälvijän roolin, avustajan hoidellessa hänen pakolliset velvollisuudet.
Vastaukset 19
Vanhimmat
jos olet sitä mieltä ettei vammainen sovi työnantajaksi. Jos työnantajallasi on edunvalvoja niin rahankäytön valvominen ei kuulu henk.avustalle
Olet oikeassa, ainakaan tämä ko paikka ei pidemmän päälle hyviä fiiliksiä nostattele!Olen ollut avustajana kolmella eri henkilöllä. Ensimmäinen ei suostunut tekee työntekijöilleen työsopimuksia. Olivat siis töissä ilman sopimusta. Niinpä kun sopimusta ei ollut, hän muutteli mielivaltaisesti työaikoja jne. Esim. saattoi toukokuussa sanoa, että olethan kesän vapaalla, sillä saat minulta paljon työtunteja kesäksi. Sanoin olevani. Kun tuli kesä, ei niin luvattuja tunteja koskaan tullut. Hänellä on koko aika ilmoitus työkkärin sivustolla, koska harva siellä viihtyy.
Toinen paikka oli semmonen, että siellä asiat toimi. Harmi että se oli vain lyhyt sijaisuus. Siellä toimi kaikki. Työaikoja noudatettiin, palkka tuli ajallaan. Avustajaa kohdeltiin ku ihmisenä. Sai ruokatauon ja työ oli mukavaa.
Sitten tämä nykynen paikka. Työaikaa noudatetaan, sopimusta noudatetaan jne, mutta työnantaja kuvittelee että voi nimitellä ihmisiä päin naamaa. Työntekijä sen sijaan ei saisi sanoa mistään mitään, muuten tulee riitaa. Ja avustajan on pakko valvoa sitä rahankäyttöä, koska muuten rahaa ei jäisi pakollisiin taksimatkoihin tai ruokiin. Avustajan on myös laadittava työvuorolista omalla palkattomalla ajallaan usealle henkilölle. Avustettava itse ei tykkää siitä, että työajalla pidetään palaveria työvuoroista. Kun on useampi avustaja ja kahta eri vuoroa, niin jokunen aika siihenkin menee. Avustettava on myös sitä mieltä, että esim. sijaiselle ei kuulu soittaa hänen laskuunsa jos joku sairastuu. Tai yleensäkin jos hänellä jotain asiaa jollekin avustajalle tulee, niin hän käyttää työvuorossa olevan henkilön puhelinta.
Ehdottomasti oon sitä mieltä, että läheskään kaikki vammaiset ei sovellu työnantajaksi. Varsinkin kun tässä työssä valvonta ja epäkohtiin puuttuminen on mitätöntä. Yleensä ristiriidat jäävät työnantajan ja työntekijän väliseksi, ilman että kumpikaan saa asialleen tukea mistään. Toki on myös tapauksia, että työntekijä voi käyttää luottamustaan väärin. Mutta tällöin hänet pystyy erottamaan tehtävästään. Meitä työntekijöitä ei tue tai puolusta kukaan. (Paitsi toiset avustajat/tiimiläiset, jos niitä sattuu tuntemaan).
ymmårtääkseni kylläkin maksavat palkan. Moni psyykkisesti vammainen ei kylläkään sovi työnantajaksi ei ole mitään tietoa työlainsääsdännöstä. Tunnen erään joka nauttii antamasta potkuja avustajilleen Ovat kuulemma liian laiskoja ym. Mitenkäs siinä sitten puolustautuu kun asia on vain kahden ihmisen välillä. Sinuna en kyllä tekisi työvuorolistoja vapaa-aikana se on selkeästi työasia mitä tehdään tryöaikana. Ja siitä vessatuolin heittämisestä pitää ilmoittaa kunnalle sosviraston ihmiset jotka tuntevat työnantajasi tulee hoitaa myös näitä avustajakonflikteja.
Kunnat eivät saisi sälyttää noita velvollisuuksia vammaiselle itselleen, mutta siitä saa säästöä, ja voi pestä kätensä ikävistä riskeistä, kuten sijaisten hankinnat jne. Lisäksi, jos kunnat palkkaisivat avustajat, tulisi noudatettavaksi myös työehtosopimus etuineen. Mutta niin kauan kuin vammainen itse yksityishenkilönä on työnantaja, ei tessiä tarvitse noudattaa, ja avustaja jää merkittävistä eduista paitsi, kuten sairas-ajan palkka, samaan aikaan kun monessa paikassa on todella pahoja terveysriskejä.
Itse olen ollut myös avustaja useissa paikoissa. Hommat pyöri niissä hyvin, missä hoidin itse palkanmaksun ja muut. Mutta viimeisessä, jossa impulsiivisen vammaisen annettiin itse hallinnoida mm. palkanmaksu tulikin sitten pahoja ongelmia, mm. palkkarahat kuluivat muuhun, ja avustajat palkkaturvaan. Ja tätä venkoilua hän sai jatkaa tosi pitkään. Ei ole kyse mistään pienistä summista monissa paikoissa. Rahasumma on erittäin merkittävä, jos on lähes vuorokauden ympäri avustajia.
Voisin tehdä itsekin taas avustajan työtä, mutta katson tarkkaan missä. Ikinä en enää lähde paikkaan, jossa katson olevan yhtään riskejä tähän suuntaan. Töitä kun on muitakin, enkä todellakaan aio enää samanlaiseen suohon itseäni laittaa. Ja luonnollisesti, ongelmien tullessa vammaispalvelut pesivät kätensä.
huolehtimaan vammaisista, joten vaihda alaa nopeasti.
terv. vammaishuollon ammattilainen jo 20v
Pitäisi kelpuuttaa vaan henkisesti terveet, sellaiset joilla ei ole neurologisia tai muuten pään toiminnan kannalta hankaloittavia asioita.
Ei vähätellen lainkaan, mutta "terveelläkin" ihmisellä työnantajan velvollisuuksien kanssa on tekemistä ja saa olla lainsäädännön kanssa tarkkana. Huonompi vaihtoehto on sitten tämä, kaikki kärsii tilanteesta. Tai sitten työpaikalle perehdytetään avustaja-esimies, joka toimii työnantajan yhteistyökumppanina ja vetää työtiimin asioita lisäpalkkaa nauttien tietysti. Taitaapa olla kuitenkin unelmaa tällainen.
Ja sä et varmastikaan ole kovin kypsä siksi, jos luulet tietäväsi viestini perusteella millainen olen avustajana. Ootko itse koskaan ollut henk.koht. avustajana? Siellä on vähän toinen meininki ku, ku laitoksissa jossa on tessit ja lait suojana.
Esim. minä teen monta tuntia ylimääräistä palkatonta työtä laatiessani jokaiselle työvuorolistan. Avustettava ei siitä halua ottaa minkäänlaista vastuuta, eikä työajoista saa neuvotella työaikana. Tämä kaikki tehdään sitten omalla vapaa-ajalla. Kesti kaksi vuotta, että hän suostui hommaamaan sijaisen sairas-tapauksia varten.Sitä ennen muut avustajat tekivät ylimääräisiä vuoroja, jos joku sairastui. Yksi teki kerran 9-10 päivää putkeen, pari pv vapaata ja taas töihin, eikä kyse oo mistään parin tunnin keikasta. Henkisesti vajaata ihmistä ei todellakaan pitäisi laittaa pääasialliseksi työnantajaksi ilman harkintaa. Hän pystyy potkaisemaan pihalle kenet haluaa, milloin haluaa, minkä syyn perusteella haluaa, eikä työntekijällä ole mitään turvaa. Ei sitä missään muussakaan työpaikassa nimitellä alaisia tai muutella mielivaltaisesti työaikoja.
Joo, tässä tapauksessa on nimenomaan kyse neurologisesta, aivoihin vaikuttavasta sairaudesta. Kaikki matemaattiset, loogiset ja hahmottamiseen sekä rahankäyttöön liittyvät asiat ovat hänelle todella vaikeita käsittää. (Esim. vasen-oikea, kellonajat, viikonpäivät jne). Lisäksi todella huono muisti. Ei esim. erota mikä on ollut eilistä ja mikä tätä päivää, joskus ei tiedä onko ilta vai aamu.
1) älä tee tunnin tuntia omalla ajallasi
2) työvuorolistat eivät kuulu sinulle, vaan työnantajallasi, totta kai voit avustaa ohjeitten mukaan, mutta vastuu on työnantajallasi
3) henkilökohtainen avustaja EI OLE hoitoalan ammattilainen, vaan avustaa ohjeiden mukaan
4) palkat ja TES-vapaa alue tekevät alasta villin, mutta työlait koskevat myös avustajaa, ja sairaslomasta pitää maksaa
ja haistattelua, ahdistelua, palkan maksamatta jättämisiä,
sylkemisiä, kiusaamista...Perustele.älä heittele tuollaisia jos et pysty kertomaan miksi muka ei ole kypsä avustajaksi.
Kiitos tuestasi! Luulen, että tämä vammaistyöntekijä on työskennellyt vain laitoksissa, missä on ihan toinen meininki ja kuviot kuin henkkarina. Itse olin kerran päivätoiminnassa töissä, eikä siellä todellakaan siedetty haastavaa tai huonoa käytöstä ilman seuraamuksia. Laitoksissa on aina muut työntekijät, yhteiset säännöt, tessit jne turvana. Henkkari on asiassaan monesti täysin yksin. Aina hän ei tiedä edes nimelta muita avustajia. Hyvänä pomona oleminen on jo terveelle ihmiselle saavutus sinänsä. Tämäkin maa on pullollaan hyvä johtajuus- ja muita vastaavia koulutuksia ja tuskin turhaan niitä järjestävät. Henkisesti epävakaalle ihmiselle se voi olla erityisen vaativaa hommaa eikä monella ole voimia ja kykyä toimia niin kuin pitäisi.
Ja juuri tuo ensimmäinen paikka missä olin. Siellä kerran maksettiin kaikille avustajille liian vähän palkkaa. Avustajat huomauttivat asiasta, minä mukaanlukien. Syy oli kuulemma se, että hänen avustustuntejaan oltiin vähennetty, eikä hän muka ollut ollut tietoinen asiasta, vaikka kirjekin hänelle oli tullut. Luettiin se tapauksen jälkeen läpi. Hän oli käyttänyt tuntejaa entiseen malliin, eikä palkkaa niistä tullut. Korvaukseksi hän osti minulle muutaman suklaapatukan. Lähes jokainen lähti pois. Sama henkilö myös ehdotti pariin otteeseen, että vie minut syömään ja tarjoaa ruuat. Oltiin tilattu ruuat ja kun piti maksaa, niin yllätys yllätys ei rahaa ollutkaan tarjota luvattua ateriaa. Jouduin itse maksamaan ateriani.
Olen monessa asiassa tyytyväinen nykyiseen paikkaani. Sovitut tunnit annetaan, palkka tulee aina ajoissa, työt ehtii hyvin tekemään ilman orjan vauhtia jne. Mutta tuo psyykkinen puoli on ongelmallinen ja on ihan selvää, ettei hän kykene hoitamaan velvollisuuksiaan tai toimimaan työnantajana niin kuin pitäisi.
Siksi kannattaisin sitä, että jokaisen kohdalla harkittaisiin erikseen, soveltuuko hän työnantajaksi vai ei.
Esim. veljeni, 55 v, joka on tällä hetkellä henkkaria vailla. Hän on avulias, kohtelias, kiltti ja kaikin puolin sosiaalinen. Jos sinä tai joku muu olisi kiinnostunut hänen henkkarinaan toimimisesta Espoossa, niin ottakaa yhteyttä sähköpostiini.
No varmasti näin onkin! Minäkin olen niitä joskus tavannut! Ja sellaisessa paikassa olisi niin ilo työskennellä. Se paikka minne tein sairasloman sijaisuutta, oli kans hyvä paikka. Henkilö oli lepposa ja mukava. Silloinen avustajakin oli viihtynyt siellä jo 5-vuoden ajan, mikä kertoo mielestäni paljon! Olenkin oppinut kartottamaan työkkärin sivulta ne paikat pois, missä on jatkuva haku päällä. Harmi etten minä asu sielläpäin.
pois kirjeet avaamattomina. Häneööä oli henkkari joka lopetti vuoden lopussa ja pyysi minua töihin sinne sen jäöleen. Lupasin tulla mutta vasta kun saisin työsoppari jossa lukisi tuntimäärä. No hän vain kierteli ja sanoi etteivät ne kunnassa ehdi sitä lähettämään. No auttelis siellä vähän kauppareissuja ym papereita ei kuulunuy. Lopulta soitin kunnalle kysyäkseni oliko hänellä enää oikeus hennkkariin. Siellä viitattiin salassapitovelvollisuuteen eivätkä sanoneet mitään mutta lupasivat selvittää asiaa. Kyllästyin koko hommaan ja menin muuhun työhön. Muutama kuukausi myöhemmin tuttavani kertoi että nyt oli saanut päätöksen että hän edelleen saa kokopäiväistä henkkaria. Oli varmaan heittänyt kunnalta tulleen selvityspyynnön roskiin ja sopimus oli katkennut. Edellinen avustaja taisi lähteä koska ei saanut palkkaa. Kaikki eivät todella ole sopivia työnantajina.
minä olen taistellut henkilökohtaisen avustajani työsuojelun puolesta itseni henkihieveriin.
Henk. koht. avustajan työnantaja
Joo, valitettavasti on aina niitä, ketkä yrittää kusettaa työntekijöitään eikä oo mitään hajuakaan siitä miten heitä pitäisi kohdella! Henkkarin pitäisi jaksaa vain pysyä hiljaa, onhan hänellä salassapitovelvollisuus. Kukaan ei halua puuttua henkkarin ja työnantajan välisiin ongelmiin, eikä kenenkään mielestä ongelmien selvittely kuulu ulkopuolisille. Vielä kun ei ole edes työkavereita tukena, niin kusessa ollaan. Mitenköhän monessa muussa työssä on näin huonot edut ja valvonta?
Hk-avustajan työssuhteessa noudatetaan työsopimuslakia ja työaikalakia. Alalla ei vielä ole voimassa olevaa työehtosopimusta. Olen itse toiminut työnantajana noin 15 vuotta ja tiedän, että huonojen palkka- ja muiden ehtojen vuoksi alalla työskentelee paljon opiskelijoita ja ilman alan koulutustaustaa olevia henkilöitä. Suurin osa omista avustajistani on ollut todella hyviä työntekijöitä eikä tällä alalla koulutustausta ole mikään tae sopivuudesta avustajaksi.
Itse tarvitsen avustajaa lähes kaikissa päivittäisissä toiminnoissani. Avustaja on aamulla kotonani, kun nousen sängystä, työpaikallani, lomamatkoilla ja sukulaisen hautajaisissa. Jos alan seurustella, saan potkut tai sairastun vakavasti, avustaja on luultavasti ensimmäisiä ihmisiä, joka asian saa tietää. Tämän vuoksi korostan kaikille työnhakijoilleni vaitiolovelvollisuuden ehdottomuutta. Henkilökohtaiset asiani eivät todellakaan kuulu kenellekään muulle kuin minulle.
Olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa siitä, että työnohjausta tarvittaisiin, nimenomaan yksilö-ohjausta, sekä avustajille, että työnantajille. Ongelmatilanteissa tarvittaisiin mahdollisuutta ulkopuoliseen konsultaatioon, jossa olisivat mukana avustaja ja työnantaja. Työsuhteen ongelmat ratkeavat harvoin työsuhteen ulkopuolella. Vammaisille henkilöille, jotka ryhtyvät työnantajiksi tulisi olla pakollinen koulutus, jossa käytäisiin läpi työsuhteen pelisääntöjä.
Työsuhteeseen, jossa lakia ja pelisääntöjä ei noudateta, ei mielestäni kenenkään tule jäädä. On olemassa hyviä ja huonoja työntekijöitä ja työnantajia, mutta viime kädessä jokainen meistä on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan työssä.
Kiitos viestistäsi! Mukava saada näkökulmaa molemmilta osapuolilta! Toki salassapitovelvollisuutta tulee noudattaa eikä toisen henk.koht.asioita levitellä, kuten noita seurustelu-juttuja ja muita. Mutta jos tulee pahoja ongelmatilanteita, kiusaamista tai muuta, väkivaltaisuutta jne, on vaikea pitää kaikkea itsellään. Siihen tarvisi ulkopuolisen tukea! Tuo koulutus olisi todella hyvä idea. Miksi ihmeessä sellaista ei näissä hommissa järjestetä, vaikka muille työntekijöille järjestetään jatkuvasti siihen liittyviä koulutuksia. Siitä olen vähän eri mieltä, että jokainen on vastuussa vain omasta hyvinvoinnistaan työssä. Mun mielestä työnantajalla on velvollisuus yrittää edistää sitä hyvinvointia ja samoin työntekijän velvollisuutena on kunnioittaa työnantajaa ja hoitaa hänelle määrätyt tehtävät hyvin. Minkaanlaista kiusaamista en voi hyväksyä ja jokainen vastaa omasta käytöksestään. Työntekijällä tietysti on oikeus lähteä tai jäädä, ja tästä päätöksestä hän toki vastaa itse. Että miten pitkälle antaa tilanteen mennä.
Väkivalta ja kiusaamistilanteissa ottasin viipymättä yhteyttä työsuojelupiiriin ja työterveyshuoltoon ja hakisin apua.
Koulutusta on uuden lain myötä yhä enemmän saatavilla. Tosin olen työnantajana huolissani koulutuksen laadusta ja siitä, kuinka hk-avustajan työn erityisluonne tulee koulutuksen sisällössä huomioitua. Esimerkiksi lähihoitajankoulutus ei sinällään anna mielestäni valmiuksia avustajan työhön.
Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä, että työnantajalla on velvollisuus edistää työhyvinvointia, se on tärkeä osa työsuojelua. Tarkoitin tuolla "omalla vastuulla" lähinnä sitä, että itse en olisi esimerkiksi valmis työskentelemään ilman kirjallista sopimusta tai pelkän puhelinkeskustelun perusteella, jos en ole tavannut koskaan työnantajaani. Jossain tilanteissa ongelmia aiheutuu, kun mielikuva tulevasta työstä ei vastaakaan todellisuutta, esimerkiksi fyysisten vaatimusten osalta tai avustaja kokee työnantajan "asiakkaana" tai työnantaja ottaa "asiakkaan"/ "hoidettavan" roolin, jolloin ollaan jo lähtökohtaisesti harhapoluilla.