No niin maagit, shamaanit ja noidat, nyt tulkitsemaan!
Olen haka analysoimaan muitten juttuja vaikka itse sanonkin, mutta itseäni koskevissa asioissa olen täysi tumpelo. Auttakaa siis ja kertokaa omat intuitiiviset tai ihan mitkä vaan mietteenne seuraavasta:
Yksi voimaeläimistäni on pöllö kaikkine eri variaatioineen. Pöllö muistuttaa myös pelottavalla tavalla niitä olmeja kuoleman sanansaattajia joihin olen törmännyt ammoin nuoruudessani. Pöllö on minulle ominaisuuksiltaan eräänlainen symboli. Se edustaa niitä alueita elämässäni, joiden kautta minut identifioidaan myös ammatillisesti.
Anyway, väsäsin tänään koko päivän hakemusta duunipaikkaan joka minua jossain määrin kiinnostaa. Ei mitenkään erityisesti, mutta koen sen yhtenä mahdollisuutena tehdä taas uusi käänne. Duunin suhteen minulla on tuo maaginen viisi vuotta, jonka jälkeen teen yleensä radikaaleja päätöksiä välttääkseni jumiutumista ja nyt huhtikuussa tulee taas tuo raja vastaan...
Käväistessäni sitten ulkona iltahämärissä naamani edessä ilmassa alkoi yhtäkkiä räpytellä jokin elukka. Aikansa räpyteltyään se laskeutui lumikinokseen kädenmitan päähän itsestäni: nyrkinkokoinen pöllö kynsissään iso metsähiiri. Varpuspöllö keskellä kaupunkia! Harvalukuinen korpien asukki.
Aikansa toisiamme toljoteltuamme pöllö otti hiirestään tiukemman otteen ja lenteli rauhallisesti läheiselle parkkipaikalle.
Myönnän tämän asian suhteen olevani lapsellisen taikauskoinen, mutta siihen on syynsä: olen kohdannut materialisoituneen voimaeläimeni aina ennen elämäni suuria käänteitä... Mutta miten tulkitsette tuon kuolleen hiiren...?
Olen haka analysoimaan muitten juttuja vaikka itse sanonkin, mutta itseäni koskevissa asioissa olen täysi tumpelo. Auttakaa siis ja kertokaa omat intuitiiviset tai ihan mitkä vaan mietteenne seuraavasta:
Yksi voimaeläimistäni on pöllö kaikkine eri variaatioineen. Pöllö muistuttaa myös pelottavalla tavalla niitä olmeja kuoleman sanansaattajia joihin olen törmännyt ammoin nuoruudessani. Pöllö on minulle ominaisuuksiltaan eräänlainen symboli. Se edustaa niitä alueita elämässäni, joiden kautta minut identifioidaan myös ammatillisesti.
Anyway, väsäsin tänään koko päivän hakemusta duunipaikkaan joka minua jossain määrin kiinnostaa. Ei mitenkään erityisesti, mutta koen sen yhtenä mahdollisuutena tehdä taas uusi käänne. Duunin suhteen minulla on tuo maaginen viisi vuotta, jonka jälkeen teen yleensä radikaaleja päätöksiä välttääkseni jumiutumista ja nyt huhtikuussa tulee taas tuo raja vastaan...
Käväistessäni sitten ulkona iltahämärissä naamani edessä ilmassa alkoi yhtäkkiä räpytellä jokin elukka. Aikansa räpyteltyään se laskeutui lumikinokseen kädenmitan päähän itsestäni: nyrkinkokoinen pöllö kynsissään iso metsähiiri. Varpuspöllö keskellä kaupunkia! Harvalukuinen korpien asukki.
Aikansa toisiamme toljoteltuamme pöllö otti hiirestään tiukemman otteen ja lenteli rauhallisesti läheiselle parkkipaikalle.
Myönnän tämän asian suhteen olevani lapsellisen taikauskoinen, mutta siihen on syynsä: olen kohdannut materialisoituneen voimaeläimeni aina ennen elämäni suuria käänteitä... Mutta miten tulkitsette tuon kuolleen hiiren...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen satunnainen vierailija palstalla ja erityisellä mielenkiinnolla seurannut täyspäisen oloisia kirjoituksiasi. Mielelläni tulkitsen kaikenmoisia juttuja, vaikken ole 'magian' (kuten sen ymmärrän) kanssa missään tekemisissä.
Hiiri= saalis, ruoka, substanssi, elanto.
Käsivarrenmitan päässä sinusta = käsillä, ei kaukana
Onko syytä etsiä muutosta? Onko syytä noudattaa vanhaa viiden vuoden kaavaa?
>>Olen satunnainen vierailija palstalla ja erityisellä mielenkiinnolla seurannut täyspäisen oloisia kirjoituksiasi.>>
Kiitos. Minulla todellakin usein kirjoittaessani on enemmän tai vähemmän pää täynnä ;-D
>>Hiiri= saalis, ruoka, substanssi, elanto.
Käsivarrenmitan päässä sinusta = käsillä, ei kaukana>>
Mielenkiintoista! Asiahan on päivänselvä, mutta en todellakaan huomannut tuota substanssia vaan jäin pohtimaan, miksi se kaunis hiiri oli kuollut... Tästä huomaa miten sokea sitä on omille asioilleen. Sinä näit sen positiivisesti elantona ja minä taas jäin pohtimaan kuolemaa ja saaliiksi joutumista. Pöllön analysoin tietenkin tässä tapauksessa "viisaaksi päätökseksi".
Tietenkin tuo pöllön olemattoman pieni koko jäi pohdituttamaan. "Käsillä oleva"... Lintu todellakin ilmestyi eteeni ihan tyhjästä yllättäen, ihan samoin kuin avoin työpaikka.
Vielä asian selvennykseksi: en todellakaan usko ohjaaviin henkiolentoihin tässäkään asiassa, vaan olen vakuuttunut että mieli etsii ratkaisuja polttaviin ongelmiin todellisuudesta aivan samoin kuin unesta.
Jos olisin pohdiskellut jotain muuta asiaa, samainen lintu olisi todennäköisesti räpiköinyt samassa kohdin samalla tavalla, mutta olisin erehtynyt luulemaan sitä rastaaksi ja olisin väistänyt ettei se pasko päälleni... :-) Tai en olisi huomannut koko otusta. Todellisuuden "merkkien" tulkinta on rinnasteinen unientulkintaan.
>>Onko syytä etsiä muutosta? Onko syytä noudattaa vanhaa viiden vuoden kaavaa?>>
Auts! Toi osui pahasti. Olen näköjään kehittänyt ammatinvaihdosta tradition. Hyvä huomio. Kaavassahan ei ole mitään järkeä. Ristiriita on nimenomaan siinä että toimin kaavamaisesti siinä pelossa että juutun kaavoihin. :-(
Auttoi asiaani eteenpäin. Kiitos! :-)
Pöllöhavaintosi taustaksi:
"Helsinki, 10. 3. (STT)
Pöllöt ovat huudelleet tänä keväänä vaisusti. Moni pöllöretkeläinen ei ole kuullut yhtään huutelijaa, onnekkaammat ovat kuulleet lähinnä helmipöllöjä, huuhkajia ja lehtopöllöjä.
Birdlife Suomen keräämien tietojen mukaan kaikkien pöllöjen lukumäärät ovat olleet vähäisiä. Ainakin Etelä-Suomessa myyräravintoa on niin vähän tarjolla, että esimerkiksi moni viirupöllö jättänee tänä vuonna pesinnän kokonaan väliin.
Ajatusta pöllöretkestä ei kuitenkaan kannata vielä hylätä, sillä parhaat kuunteluajat ovat vasta edessä. Pöllöjen soidinaktiivisuus kiihtyy, kun kevät edistyy ja lämpötila nousee.
Varmimmin pöllöt ovat äänessä kirkkaana ja tyynenä iltana. Niitä kuulee parhaiten peltojen rikkomilla metsäalueilla. Varpuspöllö ja huuhkaja ovat yleensä innokkaimmin äänessä heti hämärän laskeuduttua ja uudestaan aamuyöllä ennen päivän valkenemista. Helmi- ja viirupöllö huutelevat pimeässäkin."
Minustakin tuo vaikuttaa hyvältä enteeltä, ennemmin kuin huonolta.
Pöllö on perinteisesti yhdistetty enteisiin, ja sen ilmestyminen kirkkaassa päivänvalossa hiiri suussa ei kuulosta mielestäni pahalta enteeltä.
Itselläni ei ole mitään erityistä suhdetta pöllöihin, mutta olen kokenut lukuisia hiiriin liittyvä omituisia yhteensattumia.
:a:
Näin minäkin sen näkisin. Pointsi on kai myös se, että näitä duunipaikkoja tulee ja menee ja väsään aina papereita paikkaan, kun vaikuttaa mielenkiintoiselta. Saman kaavan mukaan ja vasemmalla kädellä hutaisten. Ehkä nyt kannattaisi skarpata, vaikka ilmoituksessa ei mitään erityisen kiehtovaa ollutkaan.
Minustakin tuo vaikuttaa hyvältä enteeltä, ennemmin kuin huonolta.
Pöllö on perinteisesti yhdistetty enteisiin, ja sen ilmestyminen kirkkaassa päivänvalossa hiiri suussa ei kuulosta mielestäni pahalta enteeltä.
Itselläni ei ole mitään erityistä suhdetta pöllöihin, mutta olen kokenut lukuisia hiiriin liittyvä omituisia yhteensattumia.
Todellinen luontosi jyrää alleen sen piipittävän pikkuminän, joka ärsyttävän järsijä-eläimen lailla nakertelee homeisia nurkkia siellä täällä talossa ja puutarhassa... Pikkuasioilla päänsä vaivaaminen jää taustalle... Nagge Naguttaja vs. Tonttu Tonalismus.
Tuu-shuupiduai! Emmä tommosia haluu kuulla!
Pikemminkin viisas ego vihdoinkin saalistaa sen vapauteen haikailevan mielen ja näyttää sille paikkansa: syö sen.
Varpuspöllö kerää ruokaa myös varastoon pönttöihin, pahan päivän varalle. Suurin osa varastosta menee kuitenkin haaskuulle, kun kyseisellä pöllöllä on laaja saalislajisto, nälkä ei yllätä, niin kuin muille pöllölajeille herkästi käy.
Luota "vaistoosi" niin kuin ennenkin.