Fieldspanieli

Spanieliliiton sivuilta!!! ja kasvattajilta suoraan.
ei näiltä huuhaa -palstoilta

Hei vaan!

Meille otettiin keväällä fieldspanielin urospentu cockeripojan kaveriksi. Ollut tosi hyvänluontoinen, ystävällinen ja erittäin leikkisä. Turkin hoito esim. cockeriin verrattuna paljon helpompaa, varsinkin meidän melko niukkaturkkisella koiralla. Aktiivinen rotu kyseessä, tarvitsee paljon liikuntaa ja muutakin touhua. Ainakin meidän koira omaa metsästysviettiä aikalailla ja nenä on tarkka. Fieldien kuvataan olevan vähähaukkuisia, meillä tämä ei pidä paikkaansa, haukkumalla ilmoittaa kaikki sisälle pyrkivät ja "tyhjää" haukkumista myös esiintyy, jos ei riittävästi ole ollut päivän aikana touhua. Suuri murheemme koiran kanssa on ollut lonkka, mikä alkoi oireilemaan puolen vuoden iässä. Lonkka kuvattiin ja vialliseksi osoittautui. Elikkäs heinäkuusta asti olemme kipulääkkeen voimin menneet eteenpäin ja leikkuriinhan sitä varmaan päädytään kunhan kiivain kasvun aika on ohitse n. 9 kk:n iässä. Suunnitteilla on reisiluun pään poisto, melko iso leikkaus kyseessä ja kuntoutustahan tuo jalka sitten kovasti vaatii. Myös toisen kasvattajan muutaman kuukauden vanhemmalle fieldille on tehty kyseinen operaatio lonkkaan. Tiedä sitten alkaako rodun melko suppea jalostusmateriaali näkyä tällaisina harmillisina sairauksina?!? Lonkkaa lukuunottamatta ollut aivan valloittava koira.

Meillä on jo 7-vuotias narttufieldi. Todella kiltti, lempeä ja ihmisrakas tapaus. Koiramme on kasvanut pennusta asti lasten keskellä ja rakastaa vieraitakin lapsia. Koiramme on metsästysviettinen, mutta fieldithän ovatkin metsästyskoiria. Fieldspanieli nauttii rakkauden lisäksi liikunnasta ja aivotyöskentelystä. Fieldspanielin kanssa voi harrastaa monen sorttista toimintaa agilitysta vesipelastukseen, jäljestä valjakkohiihtoon, metsästyksestä tokoon ym. Mutta mitä enemmän tekemistä fieldspanieli saa, sitä tyytyväisempänä se pysyy. Varsinkin uimisesta meidän tyttö nauttii suunnattomasti. Jos fieldspanieli ei saa paljon liikuntaa/toimintaa, tiedossa on ikävyyksiä. Fieldspanielin turkkia tulee harjata noin pari kertaa viikossa, ettei se takkuunnu. Nämä ovat hyvät trimmausohjeet: http://www.fieldspanielit.com/Trimmaus.php. On tosiaan hyvä muistaa, että fieldin korvat on korvelehtien sisäpuolelta tärkeää siistiä liiasta karvoituksesta, jotta korvissa pääsee ilma kiertämään. Fieldspanieli on sosiaalinen koira, eli ei juurikaan hauku ja viihtyy toisten koirien seurassa.

Tere, meillä alle vuoden ikäinen urosfieldi - loistava yksilö ja rotu, mutta mietin tässä pitääkö se ulkomaillemuuton vuoksi myydä. Jos jollakulla olisi tarjota hyvä koti tälle rauhalliselle ja hyvälle yksilölle, pistä viestiä pikaisesti: personaltili (at) gmail.com

Itselläni oli fiildi 13 vuotta, kunnes se sitten pääsi koirien taivaaseen. Oli valitettavasti vaivainen koko ikänsä (lonkat vatsavaivoja oksentelua selkärangan luutumista kohtutulehduksia virtsatientulehduksia ym) Muutama leikkaus, verenluovutuksia ja paljon lääkkeitä. En tiedä sitten, johtuuko tämä siitä, että netti tarjoaa vasta nyt kattavan jalostusnet-ohjelman vai onko fiildejen kesken paljon sisäsiittoisuutta. Kannattaa siis tarkkailla hieman pidemmälle sukutaulussa ennenkuin hankkii fiildin. Kuitenkin voin sanoa, että fiildi on luonteeltaan aivan ihana rotu. Ilmeikäs ja ihmismäinen... ainakin meidän koira oppi paljon sanastoa (10 eri lelua nimeltä, huoneiden nimet, "herätä"-komennon ja paljon muuta). Huumorintajuinen koirahan se tuntuu olevan. Aina ovella vastassa ja niitä silmiä ei voi vastustaa. Olen nähnyt paljon koiria ja sellaista intensiivisyyttä mitä fiildillä on silmissään, on harvalla. Toisaalta tällainen eloisuus näyttäytyy myös siinä muodossa, että fiildille tulee hyvin nopeasti tylsää (jopa yöllä meillä vinguttiin, jos ei oltu puuhattu tarpeeksi). Herkkujen piilottamisleikit on hyviä ja vedessä kahlaaminen ja uiminen mukavaa. Haukkua meidän koira todella osasi ja rasittumiseen saakka (ääni käheeksi).... tykkäsi kuitenkin kaikista ihmisistä ja kun rapsutukset loppuivat kesken, antoi se vaativan iskun vieraan jalkaan "lisää". Koirat ja muut eläimet olivat kyllä melkoisen vihan kohteena, mutta muutamista roduista se tykkäsi kovastikin (valikoi lempparit). Tässäkin varmaan auttaa totuttaminen toisiin koiriin. Fieldillä on pehmeä purenta ja en ole koskaan osannut pelätä sen purentaa..siinä mielessä turvallinen koira. Toisaalta voi olla itsepäinen ja yrittää päästä perheen pääksi.

Miten tämä metsästysviettisyys käytännössä näkyy? MOnesti luvataan, että fieldiä voi pitää irti, eikä karkaa vaan palaa pian takaisin lauman luokse. Onko tosiaan näin? Metsään kaipaan seuraa monen kilsan lenkeille ja mieluiten koira irti lain sallimissa rajoissa.

Itse kaipaan juuri tällaista rotua, kahden hyvin vahvasti metsästysviettisen koiran (eivät metsästysrotuja edes) jälkeen. Muuten ok vapaana, mutta jos näkevät jäniksen, peuran, ison linnun tms. tai saavat jonkun kiinnostavan jäljen, taatusti ovat karussa.

Itselläni on fieldi ja enkkusprinkku. Riikstaviettisyys näkyy siinä, että elävät vahvasti hajujen maailmassa, eli metsässä nokka käy ja niitä riistanhajuja tosiaan etsitään. Molemmat ovat kuitenkin hyvin irtipidettäviä koska eivät irtoa kauaksi - jo ihan alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaankin spanielin pitäisi tehdä sitä hakua haulikonkantaman sisällä. Muistaa täytyy kuitenkin se, että lopulta se on koulutuskysymys. Jos koiralle ei pennusta lähtien asiaa opeteta niin koira saattaa irrota liian kauaksi hajujen perään. Omani on otettu metsään mukaan heti kun ovat kotiin tulleet. Pienen pennun kanssa on melko helppoa opettaa se, että koiran tehtävä on seurata omistajaa, tarkkailla missä omistaja menee ja pitää huoli siitä, että pysyy mukana. Jokaisesta kontaktin otosta olen palkannut - kehunut myös siitä kun koira edellä mennessä pysähtyy ja kääntyy katsomaan taaksepäin kohti omistajaa

Meidän fiildi oli melkoinen häsläke. Kyllä se ainakin naapurin pihalle juoksi niin lujaa kuin jaloistaan pääsi eli ei periaatteessa kauas karannut, mutta olihan se vaivaannuttavaa. Lapissa karkasi tietenkin syvälle metsään ja siinä iski pieni paniikki. Kyllä omapäinen koira osaa karata.Siinä ei enää edes makkaran heiluttelut auta. Mutta en sano, että olisi jotenkin rotuominaista.

En tiedä sitten liittyykö tuo turhan vinkuminen tekemisen puuteeseen, koska se on niin fiksu koira, että turhautuu. Sanoisin, että melkoisen aktiiviseen perheeseen kannattaisi ottaa, koska fiildi haluaa päästä käyttämään nenäänsä ja aivoja.

Hei,meillä oli aikanaan fieldi 11 vuotta.Jouduimme sitten päästämään ikuiseen uneen kun sille kasvoi kasvain kuonoon,joka tosin leikattiin siitä huolimatta vaikkakin osasimme aavistaa et uudelleen se kasvaa.Koko tuon yhteiselomme aikana koira sai elää muutoin terveet vuodet,ei minkäänlaisia sairauksia.Ostaessamme sen,kasvattaja toivoi siitä näyttelykoiraa,sillä kun oli menestyneet englantilaiset vanhemmat.
Kun fieldi oli 4vuotta ,perheeseemme syntyi kaksoset.Ei kyl sen lempeämpää koiraa voi enää olla kuin fieldi,niin lapsiystävällinen,ihana.Meille koira oli myös perheenjäsen,aina kaikkialla mukana kuin mahdollista,haukkuakkaan se ei tainnut osata,tai ei tarvetta sille....muulloin kun innostui joskus niin haukahdus pääsi.
Koirakuume iskee tuon tuostakin,silloin pitää vain ottaa valokuvat esille ja ihastella niitä ja kauniita muistoja muistella.Kun joskus täältä kerrostalosta muualle muutan ja koiran hankin,eipä tarvi miettii minkä rodun laitan.Suosittelen lämpimästi fieldiä.

Hei. Minulla on 2,5 vuotias fieldi narttu. Luonne on ihana! Monet tutut ihmettelee miten rauhallinen ja kiltti koira ei edes hauku. Metsä lenkillä kestää suht hyvin irti vaikka kyllä se nenä vetää välillä omille teilleen, mutta ei pitkäksi aikaa ja kun jaksaa kouluttaa niin saa kulkemaan tosi nätisti. Rotu on oppivainen ja helppo koulutta kun vaan saa motivoitua koiran. Oma koirani on työllistänyt eläinlääkäriä oikein ansiokkaasti korvatulehduksilla (varsin yleinen vaiva spanieleilla), epilepsialla, silmätulehduksella, vesihännällä ja kasvaimella huulessa. Yleensä fieldi on suht terve rotu itselle vaan sattunut koira jolla kaiken näköstä mahavaivaa sun muuta. Ihana seurata kun koira nukkuu pikkukerällä vieressä ja heiluttaa unissaan häntää niin kovin että herää siihen :D. Fieldi on todellinen persoona ja suloinen tapaus. Se on myös herkkä rotu jolle ei todellakaan pidä karjua eikä pakottaa sitä ei saa myöskään erottaa perheestään jolloin siitä tulee todennäköisesti agressiivinen. Fieldi on vieraita kohtaan yleensä varauksellinen mutta ei koskaan vihainen sen pitää antaa tutustua omaan tahtiin. Valloittavia suklaa silmiä nämä fieldit. Tervetuloa vaan fieldi-ihmisten joukkoon!

Meillä on 2,5-vuotias fielduros. Aivan ihana tapaus: leikkisä, seurallinen ja rauhallinen. Helppo kouluttaa: fiksu, motivoituu kehusta, makupaloista ja haluaa miellyttää. Sisällä koira on lähes huomaamaton, mutta ulkona virtaa riittää. Meillä koira on aktiivisesti mukana arjessa mukana ja käy myös lintumetsällä.Useimmiten koira on vapaana, pysyy kokoajan näköetäisyydellä. Mutta tämä on myös koulutuskysymys!
Fieldiä ei kannata ottaa, jos sille ei ole aikaa, koska kaipaa seuraa ja tekemistä. Kuitenkin leikkiminen, perustottelevaisuusharjoitukset, ulkoilu metsässä, uiminen ym. ovat olleet meidän fieldille riittäviä. Agilitya ym. ei olla harrastettu.
Field tulee myös hyvin toimeen muiden koirien kanssa, oman kanssa ei ole ollut koskaan mitään ongelmia. Vieraisiin ihmisiin se suhtautuu varauksellisesti (käy nuuhkaisemassa, mutta pitää etäisyyden), mutta tutut saavat rapsutella koiraa ihan tosissaan :) Lapsia fieldit yleensä rakastavat ja suhtautuvat suurella kärsivällisyydellä niihin. Kun saavat tarpeekseen, vetäytyvät omiin oloihinsa. Omaan koiraan luotan lasten kanssa täysin, toki aina aikuinen pitää olla vieressä. Kyseessä on kuitenkin koira.
Field on herkkä koira, omamme olemme ristineet mököspanieliksi. Koira nimittäin mököttää ja tuhatelee, jos sitä joutuu komentamaan tiukasti tai muuten asiat eivät mene koiran mielen mukaan esim. ollut pitkään yksin kotona. Kaikenkaikkiaan aivan ihana rotu, erityisesti aktiivisessa lapsiperheessä.

Hei

Meillä olisi halua tällaiselle ihanalle koiralle. Yllätyin lukemasta, että koira myös ajaisi, vaiko hakisi jäniksiä? Olin uskossa, että hakisi vaan lintuja? Olisiko kenelläkään tästä metsästys asiasta enemmän tietoa =)