Tervehdys!
Tilanteeni on sellainen, että nyt 37-vuotiaana olen ryhtynyt vakavasti harkitsemaan jonkin toisen asteen perustutkinnon suorittamista työni ohella. Syynä se, että olen kurkkuani myöten täynnä nykyisiä freelance-töitä, jotka tosin sivuavat taannoista koulutusalaani.
Syynä kyllästymiseeni on ensinnäkin se, että tuloni (ammatinharjoittajana) ovat aina epävarmoja ja muutenkin sitä luokkaa, että melkein ammatissa kuin ammatissa tienaa saman verran ja saa vielä bonuksena päälle ilmaisen työterveyshuollon ja palkalliset lomat. Voi olla vielä jokin urakehitysmahdollisuuskin!
Toinen syy on se, että muutaman vuoden aikana sitä on ehtinyt jo lopen kyllästyä hyvin samanlaisten asioiden tekemiseen, sitä vaan tekisi mieli tehdä jotain ihan muuta, jotain konkreettista.
Työhistoriani aikana olen kesä- ja osa-aikatöissä tehnyt kaikenlaista postin lajittelusta puistotöihin ja raksahommiin sekä keittiöduuneja jne. Tiedän siis melko hyvin, mitä työ voi olla, enkä ole pystynokkainen.
Olen selaillut tarjontaa etsien jotain sellaista mikä aidosti kiinnostaa ja jossa on myös edes kohtalaisen hyvät mahdollisuudet työllistyä (yliopistotutkinto opetti jo mitä liiallinen kouluttaminen työmarkkinoille tarkoittaa).
Kun löytyy jotain kiinnostavaa, niin työllistyminen onkin hankkimieni tietojen perusteella usein heikohkoa. Useimmat käsillä tekemisammatit ja palveluammatit taas ovat sellaisia, että tiedän, etteivät osaamiseni tai ominaisuuteni niihin riitä.
Rehellisesti ja suoraan sanoen en edes oikein osaa kuvitella itseäni useimpiin duuneihin, sillä kaikki mielikuvat vaikuttavat vierailta!
Onko muita akateemisia, pätkätöihin, työttömyysjaksoihin tms. kyllästyneitä, jotka ovat harkinneet tai päätyneet toisen asteen koulutukseen? Kokemuksia?
Kiitos!
Tilanteeni on sellainen, että nyt 37-vuotiaana olen ryhtynyt vakavasti harkitsemaan jonkin toisen asteen perustutkinnon suorittamista työni ohella. Syynä se, että olen kurkkuani myöten täynnä nykyisiä freelance-töitä, jotka tosin sivuavat taannoista koulutusalaani.
Syynä kyllästymiseeni on ensinnäkin se, että tuloni (ammatinharjoittajana) ovat aina epävarmoja ja muutenkin sitä luokkaa, että melkein ammatissa kuin ammatissa tienaa saman verran ja saa vielä bonuksena päälle ilmaisen työterveyshuollon ja palkalliset lomat. Voi olla vielä jokin urakehitysmahdollisuuskin!
Toinen syy on se, että muutaman vuoden aikana sitä on ehtinyt jo lopen kyllästyä hyvin samanlaisten asioiden tekemiseen, sitä vaan tekisi mieli tehdä jotain ihan muuta, jotain konkreettista.
Työhistoriani aikana olen kesä- ja osa-aikatöissä tehnyt kaikenlaista postin lajittelusta puistotöihin ja raksahommiin sekä keittiöduuneja jne. Tiedän siis melko hyvin, mitä työ voi olla, enkä ole pystynokkainen.
Olen selaillut tarjontaa etsien jotain sellaista mikä aidosti kiinnostaa ja jossa on myös edes kohtalaisen hyvät mahdollisuudet työllistyä (yliopistotutkinto opetti jo mitä liiallinen kouluttaminen työmarkkinoille tarkoittaa).
Kun löytyy jotain kiinnostavaa, niin työllistyminen onkin hankkimieni tietojen perusteella usein heikohkoa. Useimmat käsillä tekemisammatit ja palveluammatit taas ovat sellaisia, että tiedän, etteivät osaamiseni tai ominaisuuteni niihin riitä.
Rehellisesti ja suoraan sanoen en edes oikein osaa kuvitella itseäni useimpiin duuneihin, sillä kaikki mielikuvat vaikuttavat vierailta!
Onko muita akateemisia, pätkätöihin, työttömyysjaksoihin tms. kyllästyneitä, jotka ovat harkinneet tai päätyneet toisen asteen koulutukseen? Kokemuksia?
Kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heh, minäkin haluan pois kotoa ja freelancer-hommista! Kaipaan ihmisiä ympärilleni,
säännöllisiä työaikoja, kunnon/edes kohtuullista korvausta tehdystä työstä ja palkallista LOMAA! :)
Olen siis suorittanut yliopistotutkinnon ja nyt suuntaan ammattikorkeaan. Toivottavasti sinäkin löydät sen oman alasi ja pääset irti epämieluisasta työstä.
Se todella syö ja tökkii ja potkii, kun on kotona kaikki päivät. Ei ihmisiä ympärillä. Lomiin säästetään kurjista silpputienesteistä! AMK:ssa voisi olla jotain myös, mutta toisaalta en ole valmis lähtemään niin pitkään opiskeluun työn ohessa, koska muuta toimeentuloa ei ole kuin tämä duuni opiskelujen kestäessä. Opintotuet on käytetty loppuelämäksi jne. Toisaalta en ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt omaa alaani. Tunnen kyllä 6-kymppisiä, joilla sama vika.
Tulipa jotenkin lohdullinen olo, että joku muukin tuskailee samojen asioiden kanssa. Kukaan muu ei näet tunnu ymmärtävän. "Mutta sehän olisi siistiä tehdä kotona töitä!!!" No ei ole. Aika raskasta on välillä. Ja kun töitä tehdään niska limassa toisinaan melkein 24h/vrk ja sitten taas odotellaan :) Ja sunnuntailisät, mitä ne on? ;)
Meneehän niissä amk-opinnoissa tosiaan se parisen vuotta varmaan. Riippuu siitäkin, kuinka paljon saa hyväksiluettua yliopisto-opintoja. Toivottavasti paljon... Tiesithän, että amk:ssa aikuispuolella on vain 2-3 iltaa viikossa luentoja? Eli päivätyöt pitäisi onnistua siinä samassa.
Minäkin olen tukikuukauteni jo käyttänyt. Opiskelijaköyhäilyelämään löytyy motivaatiota siitä, että pääsen joskus tästä friikkuhommasta eroon ;)