Miksi se on sinulle niin vaikeaa?
Sanoa minulle:
Minä rakastan sinua!
Menettääkö sana sinusta liian helpolla merkityksensä?
Maistelen sitä suussani,
se tuntuu hyvältä,
kun sanat kumpuavat minusta ulos soljuvan kevyesti;
Minä rakastan sinua!
Rakkautta ei voi antaa ja saada tasapuolisesti,
toinen rakastaa aina enemmän.
Sanoa minulle:
Minä rakastan sinua!
Menettääkö sana sinusta liian helpolla merkityksensä?
Maistelen sitä suussani,
se tuntuu hyvältä,
kun sanat kumpuavat minusta ulos soljuvan kevyesti;
Minä rakastan sinua!
Rakkautta ei voi antaa ja saada tasapuolisesti,
toinen rakastaa aina enemmän.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Uupumus valtaa minut hetki hetkeltä enemmän.
Kuulen, kuin sumun takaa
kollegani tasaisena sointuvan puheen.
Jäseneni tuntuvat raskailta ja silmäluomeni
pyrkivät väkisin painumaan kiinni.
Säpsähdän.
Minulta kysyttiin jotain,
menen hämilleni ja oloni tuntuu kiusaantuneelta.
Paljonpuhuvia katseita,
naurahduksia. Etkö kuunnellut, mistä juuri puhuimme?
Soperran jotain ja pakenen naisten wc:n puolelle.
Katsahdan peiliin,
nähden väsyneet, ilmeettömät,
vieraat kasvot
joista näkyy pohjaton suru.
Minne ilo on kadonnut elämästäni?
Yksi ihmissuhde on päättynyt.
Mikään muu tunne ei valtaa mieltäni,
kuin helpotus.
Ei surua,
ei iloa,
ei mitään suuria tunteita.
Vain helpotus.
Meillä ei ollut enää mitään annettavaa toisillemme.
Ei sinulta minulle,
eikä päinvastoin.
Hymyillään,
kun tavataan!
Ensin teki vaistomaisesti mieli onnitella sinua, mutta ehkä se olisi ollut liikaa... Jotenkin voin helposti kuvitella tuon helpotuksen. Hienoa, jos kaikki sujui siististi. Ei turhaa vatvontaa enää, vaan selkenevät kuviot...
Hyvin olet prosessia pystynyt käsittelemään runoissasi. Hivenen ahdistavaakin ollut lukea, mutta niinhän sen pitää ollakin näissä asioissa.. Elämää.. Auringonpaisteista jatkoa sinulle:)
Eipä minulla tässä mitään hätää ole :) ...
Muistan,
miltä ihosi tuoksui ja maistui.
Muistan,
miltä tuntui olla lähelläsi ja
sinä minun sisässäni.
Muistan,
miten katsoit minuun
lempeillä silmilläsi ja olin upota
niiden syvyyteen.
Muistan,
yhteisen ikimuistoisen ja
romanttisen lomamatkamme.
Muistan,
ne huumaavat illat ja yöt,
jotka saimme viettää yhdessä.
Muistan,
miten musiikki ja runous ympäröi meidät
silkkiseen vaippaansa.
Kadotettu rakkaus.
Ei jaksa innostua mistään,
eikä mikään enää tunnu miltään.
Itkettää,
haluaisi niin vaipua itsesääliin loputtomiin syövereihin.
Makaan sängyllä ja kehoni tuntuu
ikäänkuin painuvan yhä alemmas ja
alemmas,
lyijynraskaana.
En jaksa edes liikuttaa kättäni,
puhumattakaan,
että vastaisin jollekin kysyvälle,
miksi olen niin surullinen.
Haluaisin vain nukkua,
loputtomasti.
Sekään ei ole minun päätettävissäni.
Kadotin joskus jotain,
joka särki minun sydämeni pieniksi sirpaleiksi,
veitsenteräviksi.
Vielä jonain päivänä,
saan sen kadotetun takaisin,
ehyempänä kuin koskaan.
Tunnen sen syvällä sisimmässäni,
intuitiivisesti.
Olen matkalla.
Kauniin kaihoisa runo, mutta tuo silkkinen vaippa tuolla lopussa oli vähän liikaa. :)
Tiedä..
eikä tarvitsekkaan.
Tiijän, miten se sattuu
kun sydän särkyy :(
mutta mutta se kaikki vahvistaa
antaa ehkä viisauttakin tulevissa
karikoissa. Se päivä tulee
kun olet vahvempi :) ..
eheydyt.
Intuitio onkin turvallinen matkakaveri :)
hyvän runosikermän olet rustannut *
Rakkaus.
Sitä, kun toinen on tärkeä
ei itse.
Saada rakastaa,
ei niinkään olla rakastettu.
Kokonaisvaltaista tunnetta,
mikä kuuluu vain rakkauden kohteelle.
Sydämeni valitulle.
Haluan sinun riisuvan minut,
katseellasi,
saaden halun punan nousemaan
poskilleni,
poltteen nivusiini,
kuuman sykkeen suoniini.
Haluan sinun repivän vaatteet yltäni,
hurjassa kiihkossasi,
vaativilla käsilläsi,
painaen elimesi kovana
lantiotani vasten.
Haluan sinun painavan huulesi huulilleni,
intohimoisesti,
parransängen raapiessa
herkkää ihoani,
näykkien,
vaatien yhä lisää ja lisää.
Haluan sinun tutkivan vartaloni
jokaisen sopukan,
intensiivisesti,
määrätietoisesti,
käyttäen käsiäsi,
suutasi,
kieltäsi.
Haluan sinun tunkeutuvan minuun rajusti,
kokonaan,
ottavan minut sillä hetkellä,
omaksesi,
nautinnon äänillä,
yhteisellä rytmillä,
keinuen kohti kliimaksia.
Haluan sinun ottavan
minut rakastelun jälkeen kainaloosi,
lämpimään,
turvalliseen,
suojaisaan satamaan.
Siitä olisin iloinen.
tuosta jo tajua,että vailla oot sekä mitä ja miten tahdot.Mutta älä nosta enää rimaa muuten voi iskeä kauhu.
:) :) :) ...
Mustasukkaisuus,
tuo salattuun kaapuun verhottu tunne,
mystinen,
kuin sysimusta metsä.
Se haluaa kahlita ja
omistaa.
Se haluaa alistaa,
viedä kaikki,
mitä toinen tuntee tärkeäksi.
Varpaillaan oloa,
toisen tunnetilan lukemista,
alituista jännitystä.
Miltä tuntuisi vapaus?
Et ollutkaan se,
millaiseksi sinut kuvittelin.
Jotain särkyi sisälläni,
pieniksi palasiksi,
ehkä ikuisiksi ajoiksi.
Teatteria,
valkoisin kasvonaamioin,
kykenemättä näyttelemään itselle varattua roolia,
samassa näytelmässä.
Pääseekö sitä koskaan selville,
varjoista niiden takana?
Kuilu välillämme
syvenee hetki hetkeltä.
Vetäydyt yhä kauemmas,
enkä saa sinusta otetta.
Suojamuuri ympärilläsi on,
kuin kivi,
jonka lävitse on vaikea murtautua.
Tiedät sen,
että tekisin mitä vain,
että sinun olisi hyvä olla.
Ihan mitä vain.