Ajattelin nyt näin julkisesti miettiä ja kysyä mielipidettänne. Minulla on 9v.sekarotuinen koira energinen ja iloinen ollut koko elämänsä. Harrastettu on normaali lenkkeilyn lisäksi TOKO.
Koiralla on kuitenkin ollut n.2-vuotiaasta lähtien toistuvia korvatulehduksia, ei auttanut ruokavalion vaihdokset erimerkkiset laadukkaat kuivamuona, Barf ym. ja ELL:n diagnoosissa mainitaankin krooninen korvatulehdus. Tämä saattaa puhjeta jo esimerkiksi ilman alan muutoksista kostempaan yms.
6-vuotiaana koira aloitti jatkuvan pissatulehduskierteen, joka antibiooteista huolimatta kärjistyi siihen tilanteeseen,että pissan mukana tuli verta. Ultrassa todettiin iso luumun kiven kokoinen kivi virtsarakossa ja leikattiin heti.Koira söi liuotusruokaa, jonka piti poistaa kaikki kivet, näin ei kuitenkaan käynyt vaan kivet muuttivat muotoaan(virallista termiä en tiedä)terävimmiksi siruiksi.
Hetki sitten huomasin, että koirani aristaa pissaamista paljon ja veinkin sitten näytteen ELL:lle ja tulehdushan siellä oli. Lisäksi koiran pissa oli muuttunut liian emäksisestä liian happamaksi, mutta struviittikivet olivat muuttunueet erityyppisiksi kiviksi. pH vaihtelee siis aika hurjasti(munuaisperäistä??) Nyt siis taas 15 päivän antibioottikuuri, jonka lisäksi canofite kuuri korvatulehduksen takia ja nyt koira on aloitellut jo toista silmätulehdustaan. Saas nähdä tuleeko tuostakin vaivasta toistuva. Omat voimat ja täytyy myöntää näin opiskelijana, että rahatkin alkavat olla tiukassa eikä loppua näy.
Tässä siis vähän taustatietoa. Olen omaisillekin vannottanut, että kertovat mulle koska tämä koiran "hengissä pitäminen" menee liian pitkälle MUTTA jotenkin mulla on sellainen olo , että onko tämä vielä "tarpeeksi" tämmöisen ratkaisun tekemiseen? Kuitenkin on kysymys "vain"kroonisista korva,pissa tulehduskierteistä ei sillä että koirallani olisi sydänvika, todella vaikea epilepsia tms. Kaiken lisäksi koirani on muuttunut hieman aggressiiviseksi näykkii, jopa minua sekä vierailemassa olleita perheenjäseniäni. Mitä ei olisi kuunaan rakastavasta tytöstä uskonut.
Tarvisinkin nyt ulkopuolisen silmäparin kertomaan onko tämä vielä tarpeeksi vai tulisiko minun vielä yrittää sinnitellä? Kuitenkin haluan tehdä niin kuin on oikein, en niin kuin olisi minulle helpointa... Kertokaa mielipiteenne?
Koiralla on kuitenkin ollut n.2-vuotiaasta lähtien toistuvia korvatulehduksia, ei auttanut ruokavalion vaihdokset erimerkkiset laadukkaat kuivamuona, Barf ym. ja ELL:n diagnoosissa mainitaankin krooninen korvatulehdus. Tämä saattaa puhjeta jo esimerkiksi ilman alan muutoksista kostempaan yms.
6-vuotiaana koira aloitti jatkuvan pissatulehduskierteen, joka antibiooteista huolimatta kärjistyi siihen tilanteeseen,että pissan mukana tuli verta. Ultrassa todettiin iso luumun kiven kokoinen kivi virtsarakossa ja leikattiin heti.Koira söi liuotusruokaa, jonka piti poistaa kaikki kivet, näin ei kuitenkaan käynyt vaan kivet muuttivat muotoaan(virallista termiä en tiedä)terävimmiksi siruiksi.
Hetki sitten huomasin, että koirani aristaa pissaamista paljon ja veinkin sitten näytteen ELL:lle ja tulehdushan siellä oli. Lisäksi koiran pissa oli muuttunut liian emäksisestä liian happamaksi, mutta struviittikivet olivat muuttunueet erityyppisiksi kiviksi. pH vaihtelee siis aika hurjasti(munuaisperäistä??) Nyt siis taas 15 päivän antibioottikuuri, jonka lisäksi canofite kuuri korvatulehduksen takia ja nyt koira on aloitellut jo toista silmätulehdustaan. Saas nähdä tuleeko tuostakin vaivasta toistuva. Omat voimat ja täytyy myöntää näin opiskelijana, että rahatkin alkavat olla tiukassa eikä loppua näy.
Tässä siis vähän taustatietoa. Olen omaisillekin vannottanut, että kertovat mulle koska tämä koiran "hengissä pitäminen" menee liian pitkälle MUTTA jotenkin mulla on sellainen olo , että onko tämä vielä "tarpeeksi" tämmöisen ratkaisun tekemiseen? Kuitenkin on kysymys "vain"kroonisista korva,pissa tulehduskierteistä ei sillä että koirallani olisi sydänvika, todella vaikea epilepsia tms. Kaiken lisäksi koirani on muuttunut hieman aggressiiviseksi näykkii, jopa minua sekä vierailemassa olleita perheenjäseniäni. Mitä ei olisi kuunaan rakastavasta tytöstä uskonut.
Tarvisinkin nyt ulkopuolisen silmäparin kertomaan onko tämä vielä tarpeeksi vai tulisiko minun vielä yrittää sinnitellä? Kuitenkin haluan tehdä niin kuin on oikein, en niin kuin olisi minulle helpointa... Kertokaa mielipiteenne?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan ensimmäisenä pisti silmään tuo mainintasi "vain" kroonisista tulehduksista. Kyllä ne tulehdukset ovat niin tuskallisia vaivoja varsinkin virtsaelimissä, että voit jättää tuon sanan pois. Mielestäni olet tehnyt kaikkesi koiran hyvinvoinnin eteen mutta kuten itsekin toteat, on kiltti koira muuttunut aggressiiviseksi ja sitä koira ei ilman pitkittynyttä kipua tee. Itse lähtisin tilanteessasi valmistautumaan hyvästelyyn.
Kesä yhdessä ja sitten kaunis loppu hyvälle elämälle. Voimia sinne.
Omakohtaista kokemusta on koiran kroonisesta vti:stä. Eikö koirallasi ole ollut estolääkitystä? Meillä virtsis pysyi poissa sillä. Ja viimeisen vuoden koira söi c-vitamiinia, joka riitti virtsaa happamoittamaan. Siis monen monet vuodet koira kärsi kyseisestä vaivasta. Mutta loppui estolääkitykseen ja c-vitamiiniin. Minä kyllä henk.koht.yrittäisin etsiä vielä helpotusta asiaan. Ja yks asia joka monesti kannattaa tehdä (siis jos et ole vielä tehnyt ) on että vaihtaa eläinlääkäriä! Kyllähän se vähemmästäkin alkaa koiraa itseäänkin ärsyttämään jos johonkin koskee kokoajan ja tulehdukset tosiaan osaavat olla todella kivuliaita! Kuitenkin koirasi kuulostaa olevan perusluonteeltaan mukava koira!
Nyt kyllä juksaat. Seropithan ovat tunnetusti kaikkia rotukoiria terveempiä, joten ei noin sairasta turrea voi olla olemassa.
tuosta nyt voidaan olla montaa eri mieltä. Itse omistan kyseisen sairaan seropin sekä kaksi rotukoiraa. Minulla on seropi ollut aina sairaampi kuin nämä rotukoirat. Mutta minun mielestäni koira kuin koira niin täytyy varautua siihen että niitä sairauksia saattaa tulla.. oli seropi tai ei..
Kyllä voi seropi sairastaa siinä missä rotukoirakin. Edellinen seropini eli 12 v. ja sairasti koko ikänsä mitä milloinkin. Lääkärissä käytiin pahimmillaan kerran kuussa.
Oli lääkekuuri toisen perään.
Sitten teimme tuon päätöksen, että on aika päästää koira vaivoistaan, emme ole sitä katuneet, se oli koiran parhaaksi.
Sen muisto säilyy rakkaana aina, vaikka nyt viilettää kolme vuotias rasavilli tässä jaloissa. On myös seropi, toistaiseksi ollut terve ja toivottavasti pysyykin.
Minä en usko tuohon väitteeseen seropien terveydestä, ei ne ole kummempia, kuin rotukoiratkaan. Molemmista löytyy sairastavia yksilöitä.
tuo vihaisuus kertoo jo paljon.. Liikaa stressiä ja särkyä nii kiltimmästäki koirasta saa arvaamattoman.. ei oo ennää koiran elämää tuomonen koko aikanen kippeenä oleminen..
vihaisuus voi olla myös sitä että kun koirasi on nyt ollut sairaana ja olet joutunut hoitamaan sitä kenties enemmän niin sille on voinut nousta pissi päähän. En veisi vielä. Estolääkitys päälle heti.
:D joo mä luulen kanssa että on just tuosta pissin päähän nousemisesta :D voi luoja .. Mutta nyt siis vakavissaan: Nyt on koiralla menossa antibiootti kuuri sekä c-vitamiini aamuin illoin. Vein kontrolli pissa näytteen ell. ja tilanne oli parempi kuin yli puoleen vuoteen :)!!! Ei voi kuin olla iloinen tästä pienestä askeleesta eteenpäin. Toivo on korkealla!
juhannus viikolla entinen seropini meni sateenkaari sillalle, seropitytölläni tuli kovat kivut. ulisi päivin ja öin,sitä kesti kaksi vuorokautta. sitten minä en raskinut katsella tyttökoiraani,tein sen raskaimman päätöksen.juhannuksen olin ilman koiraa,seuraavalla viikolla koirapoju tuli näytille ja jäi taloksi.