Sanotteks työ sille puolisolle suoraan mitä fiiliksiä sen lapset teissä aiheuttaa? Miten toinen reagoi, koittaako tehdä jotain että tilanne helpottuisi? Ja mitä on tehty että tilanne helpottuisi vai onko ainoa keino ummistaa silmät ja sulkea korvat jos ahdistaa!!!?Ymmärtääkö toinen, että uusi kumppani ei välttämättä pidä toisen lapsista vaikka rakastaakin aikuista? Ja että se on vielä inhimillistä! Saatteko syyllisyyden tunteen negafiiliksistä jos olette avoimia? Vai onko vain kaikille osapuolille parempi että purkaa olonsa keskustelupalstalla ja on sitten iloinen kotona? Tilannehan ei sillä muutu.. mutta miten työ muut toimitte joilla tilanne ahdistaa?
toisen lapsesta ärsyyntyvät
kyselytulva
14558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä puhuttu noista jutuista yleisellä tasolla. Ja sovittu alkujaan pelisäännöt ja siitä, että kummatkin pyrkivät toisiaan ymmärtämään. Itselläni ei ole mitään kestonegafiiliksiä, mutta kyllä voin joskus miehelle sanoa, että apuva kohta pää räjähtää, jos lapsella on känkkis/uhmapäivä, riehuu tai muuta vastaavaa. Samaahan mieskin tekee, jos häntä ärsyttää. Kyllä miehellä varmaan aluksi oli vähän nieleskeltävää, koska kait se on vaan vaikeampi juttu, kun ei-vanhempi sanoo jotain ei positiivista. Mutta ei ole minulle kiukutellut ja kun tosiaan noista ollaan puhuttu. Ja mies tietää, että en minäkään lasta vihaa vaikka ärsyttäisikin joskus samalla tavalla kuin häntäkin.
Mies ei koskaan ole halunnut, että purkaisin jotain pikkukiukkuja palstoilla tai kerryttäisin sisääni. Ja ihan toimiva ratkaisu täällä ollut. Se tosin vaatii myös vanhempipuolelta halua ymmärtää puolisoa ja vanhemmalta paljon ymmärrystä vanhempipuolelle. Ja tulokset ovat olleet hyvät: Kun olen saanut ne negafiiliksetkin sanoa miehelleni, niin aidosti ja useasti haluan myös positiiviset fiilikset lapselle osoittaa. Suhde ei ole niin teennäinen, koska tiedän, että tuo mies on aina tukena. Välillä tuntuukin, että jotkut vanhempipuoli-lapsi-ongelmat ovatkin peruja parisuhteen toimintahäröistä.
rehellinen?
Miksi ei voisi sanoa lapselle että en rakasta sinua,mutta koska rakastan miestäni l. hänen isäänsä..siedän hänenkin läsnäoloaan?
Miksi aina pitää kaunistella asioita?Pitää todelliset tunteet piilossa..sehän on epärehellistä.
Itselle omat lapset ovat ykkösiä..vaikk olisivat miten murkkuja tahansa.He ovat lapsiani,ja siksi heiltä enemmän kaikkea siedänkin.
Miehen nuorimmainen saa minut toisinaan raivoihinsa,koska se ei osaa viel 6 vuotiaanakaan puhua kunnolla,ja sanoa asioita ääneen..vaan esim.sotkee allensa kun ei osaa sanoa että vessaan ois tarve ollut mennä.Siinä sitten pyykätään matot pissistä ja kakasta.
Se lapsi on vaan niin omituisen sulkeutunut.
Jos hän ois omani,veisin pian lekurille tutkittavaksi.
Jotakin olen sanonut.. esim. etten pidä pojasta, enkä aina jaksais kuunnella hänen juttujaan.. Tosin mies kyllä huomaa sanomattakin, etten haluais sitä kakaraa meille, enkä halua kuulla siitä yhtään mitään. Onhan mies siitä harmissaan, että hänen lapsensa vuoksi mulla on ihan helvettiä olla aina ku se on täällä. Eikä se parisuhdekaan kovin hyvin voi, kun on kiree ilmapiiri, eikä tehdä mitään yhdessä niinä viikonloppuina. (koska en halua tehdä sen kakaran kanssa mitään)
Mies on koittanut helpottaa tilannetta olemalla mahdollisimman vähän yhteydessä pojan äitiin, olemalla puhumatta kuulleni pojasta ja pojan täällä ollessa on keksinyt kaikenlaista tekemistä, että saan olla rauhassa kotona ja ottamalla poikaa hieman vähemmän meille. Tosin mikään ei auta.. Kaikki mikä siihen kakaraan liittyy on mulle liikaa. Inhoan sitä todella. Ällöttää jo sen äänen kuuleminen ja se, että se on täällä mun kodissani, kävelee samalla lattialla, istuu samalla pöntöllä, hengittää samaa ilmaa, käpälöi mun tavaroita. Kai näitä patoutumia olis hyvä jotenki purkaa..
Olis joo kiva tietää, mitä tälle ahdistukselle tekis.. Nyt meillä vielä pieni yhteinen vauva, jonka haluan pitää hyvin kaukana miehen kakarasta. Jos ei omaa lasta olis, olisi parasta erota. Ei kai tässä muu auta, kuin että koko kakara häviäis elämästäni.. Jos oikein pääsis tilannetta jonkun kanssa purnaamaan ja haukkumaan sitä kakaraa, niin vois auttaa. Tieto siitä, että joidenkin vuosien päästä kakaralla todennäköisesti olis kavereita ja parempaa tekemistä ku tulla meille joka toinen viikonloppu.
Ja paskapuhetta se ettei rakasta miestä, jollei siedä hänen ja exänsä kakaraa.
munaton mies että hyväksyy sulta moista käytöstä !
sua, ja ei ottaisi poikaansa teille. Mutta jos mies ei rakasta sua, eikä haluu jakaa elämää sun kanssa, niin jospa hän kiusaa sua ihan tahallaan. Ei kai kukaan isä siksi eroo vaimostaan, että halusi riippakivikseen vielä lapsensa uuteen suhteeseen Eikö äidit oo sitä varen, jotka lapsensa hoitaa, kun on ne tehneetkin??
saatanan idiootti jo hoitoon !!!!
tuntuisi,jos kuvittelisit tilanteen,missä sun lapsesi saisi samanlaista paskaa niskaan ,jos liittonne ei toimisikaan ja eläisit seuraavassa suhteessa ja lastasi kohdeltaisiin yhtä kalseasti.Katso sitä pikkunyyttiä ja kuvittele,että joku kammoaisi sitä yhtä perusteellisesti.Tuntuuko miltään?
tosiaankaan ajatella muuta kuin omaa itseään?Minä,minä,minä ja vielä kerran minä.Kaikki on hyvin kunhan tehdään niin kuin minä haluan,toisista ja heidän tunteistaan viis.
luulen näin..
asialle voi? Paitsi olla tapaamatta lapsiaan? Ja se ei mielestäni anna miehestä kauhean hyvää kuvaa...
Kaikista ihmisistä ei tarvi tykätä, mutta toimeen pitää tulla, niin kotona kuin esim. työpaikalla!
Myönnän toki ,että joskus joutuu kiristelemään hampaita miehen lasten vuoksi (he ovat meillä 24/7), mutta osaa nuo itse tehdytkin joskus ärsyttää =) Vaikka jotenkin omia on kieltämättä helpompi sietää, vaikka kiukkuaisivat kuinka....
En minä silti lapselle menisi sanomaan, etten tykkää! En usko sillä olevan muuta vaikutusta, kuin että terveen suhteen luominen hankaloituu entisestään, kun lapsi alkaa luonteesta riippuen joko mielistelemään tai olemaan todella v:mäinen!
Samaa mieltä sun kans ja sama tilannekkin! Voimia arkeen.
Se vaan pitää lähteä pois välillä, lenkille, kauppaan, oman muksun kanssa tehdä kaksin jotain, mulla helpottaa ajattelu että poissa silmistä..poissa mielestä! Avoin juttelu puolison kanssa. Se on vaikeaa mutta muuten ei toimi. Jos päättyy eroon että puhuu suoraan niin ei ollut suhdetta tarkoitettu jatkuvaksi. Ikuinen paha olo toisella ilman mielen purkamista on väärin ja tuskin puolisokaan sitä haluaa. Suut auki ja sietokykyä, valinta on itsellä eli jos ahdistaa niin aina voi lähteä pois.
Mutta ei niille lapsille voi eikä varsinkaan edes tarvitse sanoa että en sua rakasta. Kun tietää ite ettei tartte rakastaa vaan riittää kun tulee toimeen ja on aikuinen niin se riittää.
Mieheni kyllä tietää, että adhd kasvattilastaan en jaksa viikonloppua pidempään kerrallaan. Oma lapsensa on "normaali", ei ongelmia. Ei kaikista lapsista voi pitää, eikä tarvitsekaan.
En minä sille lapselle mitään pahaa ole sanonut. Asiallisesti käyttäydyn. Mitään jutunjuurta en ala hänen kanssaan vääntämään, mutta kysymyksiin vastaan ja muut pakolliset puhumiset hoituu ihan normaalisti.. mistä käsitys, että olen jotenkin sitä lasta kohdelllut huonosti? Yhtälailla tulen toimeen kuin esim, jonkun työpaikan mulkeron kanssa. Tai kai sekin on tavallaan huonoa kohtelua, etten ole pullapelti kädessä ja hymy korvissa ovella vastaanottamassa kun hän meille tulee, kuten ehkä odottaisin omaa lastani..
Olen kyllä yrittänyt muuttaa ajatusmaailmaani asian suhteen, mutta tähän mennessä tuloksetta ja nykyään oikeastaan annan asian olla. kuten jo sanoin sitä odotellessa, ettei hän enää kävisi meillä niin usein.
Nyyttiäkin on tullut tuijoteltua ja mietittyä, kuinka kamalaa olisi, jos häntä kohtaan joku kuvitteellinen "äitipuoli" (voi että kuinka inhoan tota sanaa!!!) olisi häntä kohtaan yhtä kylmä kuin minä mieheni lasta kohtaan. Olisihan se kurjaa. Eipä moinenkaan kuvittelu tunteitani muuta.. Noinhan voisi ajatella vähän joka asiaa.. Harva täällä kuitenkaan tekee justiinsa niin kaikissa asioissa, niinkuin toivoisi itselle tehtävän.
Olisipa mies ollut riittävän munaton tai omannut riittävästi munaa (miten sen nyt ottaa) ja olisi lähtenyt silloin, kun lapsen äiti ilmoitti olevansa raskaana yhden tapaamiskerran jälkeen ja vähät välittämättä NUOREN miehen pyynnöistä tehdä abortti päätti pitää lapsen samalla tuhoten miehen opiskelut ja elämänsuunnitelmat. Ehkäisy petti.
Itketäänpä nyt kaikki yhdessä. Kauhea nainen teki kauhean lapsen sinun ihanalle miehellesi ja nyt on sitten elämä pilalla. Vaika pyysi ihan abortinkin tekemään. Voi että. Voi voi.