Niin mitä mieltä ootte, jos kaksi puolikasta menee yhteen niin tuleeko mahdollisista lapsista täysiverisiä mustalaisia? Miten se oikein menee, se veren perimä?
Kaks puolikasta
Asian laita .
32491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
kyllä jos pitää tavat , ihan aitoja lapsista tulee
Hällä kai on kaajemies ja itse on puolikas, nii laittaako mirkku tytöilleen hameet? Pakottaako vai miten.Jos Mirkku ite vastais.
puvunhousuihin ja pusakkaan. ;-)
Suomalaiset valkolaiset muuten tunnisti Ruotsissa joskus ennen, puvuntakista.
Siinä onkin hyvä kompakysymys: mitä yhteistä ja mitä eroa on 70-luvun ruotsin suomalaisella ja nykyajan suomalaisella romanilla.
valkolainen käyttää puvusta takin ja mustalainen housut.
Tytöistäni vain yksi on sellainen, joka on perinyt minut kaikissa suhteissa:hän voisi olla ainoa, joka lähtisi kaaleen pojan matkaan. Mutta kaikille tytöille olen opettanut keittiö- ja puhtaussäännöt ja sen, että lasten ja vanhempien pyykkejä ei pestä yhdessä: ei myöskään keittiöpyyhkeitä minkään pyykin yhteydessä.
En pakota lapsille isoja hameita. Sehän olisi naurettavaa, kun en itsekään käytä niitä. Sen sijaan kyllä paukutan päähän hameitten - kukallisten, leveitten, säädyllisten - käyttöä farkkujen sijaan käyttämällä oveluutta: näyttäisitte niin aikuisemmilta ja sievemmiltä hameissa. Ja tämä on kantanut tulosta. Sekä oma esimerkki: tyttöjen kaverit aina sanoo: kyllä Mirkulla on kauniit vaatteet...ei tuollaisia näe kenelläkään toisella. Ja sanoin tytöille, että jos meinaatte periä minun korut, ei ne käy minkään housuasun kanssa!!
Olen sanonut tytöille, ettei heidän tietyissä asioissa tarvitse hävetä minua, isävanhempansa on toinen juttu. Tällä tarkoitan sitä, että kuka on parempi kuin äitivanhempi neuvomaan tytärtä naiseksi tulon asioissa? Tai murheissa poikaystävän kanssa? En halua, että tyttäreni tekevät ensirakkauden huumassa mitään yltiöpäistä, siksi olen sanonut tämän.
Mutta silti häpiävät minua: eivät tule enää samaan saunaan. Eivätkä riisuudu nähteni. Joten ne säännöt on siellä selkäytimessä. Mutta toivoisin, että pitäisivät minut uskottuna.
t. Mirkku
Fiksu kirjoitus Mirkulta. Kyllä minäkin haluan, että kun omat lapset tulevat murrosikään että minulle uskoutuvat, eivätkä häpeä. Pojat tarvitsevat myös isän neuvoja mieheksi kasvamisessa ja seurusteluasioissa. Tässä suhteessa olen lapsille jo pienestä teroittanut, että näiltä osin ei tarvitse tapoja pitää. Monet tekevät tyhmyyksiä, kun ovat asioista pihalla eikä ole ketään jolta voisi oikeasti asioita kysellä.
Annatko tyttöjes lukea tätä palstaa? Ja tietääkö he että sinä olet heijän vanhempansa, tämä nimimerkkisi. Muuten miksi sinulla on polittinen kanta kommareihin? näin oon käsittänyt. Luulisi sinun tietävän mitä kommunismi teki neuvostoliitossa sen ihmisille ja muissakin itäplogin maassa.
Surffailevat netissä ties missä, mistä minulla ei ole tietoakaan - miten voisin estää lukemasta milloin mitäkin palstaa? Mutta he eivät ole kiinnostuneita tästä palstasta, kiusoittelevat minua joskus: Mirkku chattailee Timanttimiehen kanssa!! Siihen vastaan että koko miestä ei ole aikoihin ollut kuvioissa, enkä ikinä chattaillut vaan vaihdoin mielipiteitä palstalla!
Kommarinuoruudestani olen puhunut paljonkin lasten kanssa. Heille ovat tuttuja työväenlaulut, Che Guevara ja Lenin, joiden muotokuvia meillä on vieläkin (ei ukon tiloissa). Olen kertonut avoimesti sen ajan asioista ja mielipiteistä ja sanonut, että vaikka taistelimme väärän ideologian puolesta, jotain jäi jäljelle: ihmisten yhdenvertaisuus, solidaarisuus ja usko yhteisen asian vuoksi käytävään kamppailuun. Tyttöreni ihailevat Che Guevaraa: kun tulimme Kuubasta, tämä kaalotyttäreni meni kouluun Che-paidassa ja musta baskeri päässä. Eräs opettaja kysyi: tiedätkö, kuka tuo mies on? Tytär otti melkein sotilasasennon ja vastasi ylpeänä: Tottakai tiedän. Hän on Kuuban ja kansainvälisen vallankumouksen sankari Che Guevara! Voi vinde että olin ylpeä, ukko ei ollut.
Myös mieheni oli aktiivinen nuorisopoliitikko 70-luvulla. Hän pystyy siis valottamaan toista puolta. Usein nauramme ruokapöydässä ja toistelemme tuon ajan sanontoja. Hauskinta tietenkin on se, että koska porvarinuorilla ei ollut mitään omaa musiikkia - ja me hallitsimme koko kulttuurielämää - he soittivat omilla seminaareillaan KOM-teatteria ja Agit-Propia ja tekivät johtajansa hulluiksi. Myös Ben Zyskowicz. Myös Kimmo Sasi.
t. Mirkku
Tämä oli paras paikka vastata tähän viestiin. Minä en ota kantaa siihen matemaattisesti mutta, hullua touhua. Mutta siihen että, mustalaikasvatus, ei tarkoita, minun mielestäni ettei, lapsen "pääkonttori" on kotona ja mitään mustalaiskulttuuria, ei opittettu vaan se on siinä selkäytimessä. Meillä ei olla ylimustalaisia mutta, tervellistä kunnioitusta, molemminpuolin. Se ei tarkoita sitä ettei puhuta asioista, vähän erilailla ja jos on todella hätä, silloin ei auta mikään vaan vanhemmat ovat aina olla se suurin tuki, lapselle.
Kommunismista kun puhutaan niin, ollaan mitä mieltä tahansa mutta, Itä-Euroopan romanit pärjäsivät paremmin kommunistajalla. Silloin oli oikeus terveydenhuoltoon, kolunkäyntiin, asuntoon ja työhön. Oli tietysti sortoakin mutta, silti romaneilla oli niissä maissa paremmat olot, kun nykyään.
Hyvää illanjatkoa teille kaikille.
Lokakuun vallankumous Venäjällä merkitsi todellista parannusta kaaleitten oloihin: perustettiin romanikielisiä lehtiä, koulutus ja työpaikat avautuivat ja perustettiin jopa maailman ainoa romaniteatteri - edelleen toiminnassa - Moskovaan. Kaaleitahan ei, toisin kuin juutalaisa, milloinkaan vainottu tsaarinajan Venäjällä - päinvastoin, kalleimmat ravintolat, joissa oli varaa käydä ainoastaan aatelisilla ja varakkaimmilla porvarissäädyn edustajilla olivat mustalaisravintolat. Itse Rasputin rakasti mustalaisia ja mustalaismusiikkia: häneltä ei koskaan peritty maksua näissä ravintoloissa, mutta hän oli tunnetusti avokätinen.
Sisällissodan ja Stalinin valtaannousun myötä kaikki muuttui. Kenelläkään ei ollut varaa käydä mustalaisravintoloissa: aatelisto ja varakkaat ihmiset teloitettiin tai he lähtivät maanpakoon. Stalinin mielestä romanit eivät ansainneet vähemmistökansallisuuden statusta, koska heillä ei ollut omaa valtiota. Romanikoulut ja lehdistö lakkautettiin ja romaniväestöä alettiin pakkoassimiloida venäläisväestöön. Tämän kohtalon kokivat tietysti myös muut vähemmistökansat.
Neuvostovalta, samoin kuin muut Itä-Euroopan maat vanavedessä, tavallaan unohti romaniväestön: heitä ei vainottu, mutta ei myöskään tuettu. Kommunismin romahdettua rikollisuus tuli mukaan kuvioihin, koska muutakaan toimeentulon muotoa ei ollut.
Mutta huvittaa tavallaan tämä "vastuulliseksi asettaminen" nuoruuden ajan poliittisista näkemyksistä. Aikanaan rivisaksalaiset olivat hoo moilasena oman nuorisonsa kanssa: "Siis uskoitteks te todella HITLERIIN?" Venäläiset kuuntelevat oman jälkikasvunsa kommentointia: "Siis miten te saatoitte uskoa LENINIIN JA STALINIIN?" Ja me 70-luvun nuoret kuuntelemme lapsiamme: "Miten te saatoitte uskoa johonkin NEUVOSTOLIITTOON?"
Jälkikäteen on helppoa olla viisas. Mutta varokaa tämän päivän nuoret: teiltä kysytään vielä: "Siis uskoitteks te todella GLOBALISAATIOON JA JATKUVAAN TALOUSKASVUUN?? Ettekä muka nähneet katastrofin merkkejä..."
t. Mirkku
joissa on puolet lantrinkia ja kaadat ne yhteen astiaan ja jaat niin mitä luulet onko se sitten edelleen lantrattua vai muuttuiko se lantraamattomaksi.
sitä puolikasta, aidosti
kun kaadosti!
½ * ½ = 0.25 = 1/4
Jokainen mustalainen tietä että ½ ½ = 1. Etkö sinä tiedä?
En tiijä
Mitä merkejä noi on
Kun kaksi puolikasta saa lapsen on lapsella yhtä paljon mustalaisverta kuin puolikkaalla, jolla toinen vanhin on täysin kaajeita ja toinen täysi kaalo.
Molemmilla puolikkailla on 2 isovanhinta jotka on kaajeita. Yksinkertaisen vaikeata?
Kyllä mää tunnen pariskunnan (kaks puolikasta) jotka molemmat ovat täysipäiväisessä kaaleenelämässä ja ketään ei oikein ees ajattele että kyseeesä olisi lapset joissa on kaajeen verta... Ihan täysiverosina kaaleina koetaan koko perhe.
Aikamies
puolikkaita.
minä tunnen mustalaisia jotka iholtaan ovat vaaleanpia kuin minä ja ovat täysiä mustalaisia. jossain vanhassa kirjassa oli romanimiehen tuntomerkit ja sanottiin että 165cm pitkä mustat hiukset, tummaiho kyömynenä. Kattellaanpa näitä suomen "täysverisiä" niin jos nyt alettaisiin dna:ta tutkiin huomattaisiin että mitään täysiverisiä mustalaisia on aika harvassa juu
...ja niin monet romaninaiset värjää hiuksensa
Tiijän minä oikeen tutun kaaleen se värjää vakituiseen hiuksensa, kun muuten olisi aikas vaaleet ne hiukset. Ei ole meijänkää sakin miehet 165cm kyömynenäset. Pitkiä ne on ja nenät, no empä nyt muista..on ne päässä kumminkin : D
se sitten meneepi jos puolikas ja kaajee saavat lapsen yhdessä?
kuinka paljon lapsi on tällöin mustalainen?
sanottiin vartik , ku ei muutakaan ollut keksitty
aina se melkein on poikii ja.... sitä rataa joukossa-
tämä jaottelu vartteihin, puolikkaisiin ja kokokaaloihin. Mielestäni oma identiteetti ratkaisee varttien ja puolikkaitten kohdalla: jotkut eivät halua olla missään tekemisissä kaaleitten kanssa, onko se sitten hyvä juttu?
Omat lapseni ovat vartteja, tai 1/8 -osaisia, mutta enpä ajattele heitä sellaisina. Kaaleen tavat ja taustan tietävät, tehkööt itse omat ratkaisunsa. Niinkuin yhdessä viestissä sanoin, on ainoastaan yksi tyttö, joka on "sisäistänyt" kaaleen identiteetin ja hän on muutenkin hyvin aikuismainen iästään: 13 vuotta, huolimatta. Muut ovat paljon lapsellisempia, jopa isosisko.
En tuputa heille mitään, mutta mielestäni on rikkaus opettaa kaaleen kulttuuria ja tiettyjä puhtaussääntöjä. Jälkikäteen on helppoa olla viisas: minulle olisi elämänkaveriksi sopinut paljon paremmin puolikas kuin kokokaajo, jolle saa olla koko ajan selittämässä, että jos käytät tiskirättiä tuolin pyyhkimiseen, et saamari heitä sitä tiskipöydälle takaisin! Minusta se kuuluu jo perussiisteyteen, ja sen verran tulin anoppiani tuntemaan, ettei hänkään olisi sallinut moista.
Mutta kaikki jaottelut ovat rotuhygieniaa ja tuomittavia sellaisenaan. Kuten vanha tietosanakirja sanoo: mustalaisilla on kiiltävänmustat hiukset ja tumma iho. Katseesta tuntee mustalaisen aina: hänellä on kiihkeä ja palava katse, jota ei kohtaa minkään muun rodun edustajalla...
Pitääkö paikkansa?
t. Mirkku
katseet. Totuus on viinan, huumeiden, tinnerin ja muiden pään sekoittimien sumentama epämääräisen harhaileva valju katse.
että ei hänkään olisi hyväksynyt tuolin selustan pyyhkimistä tiskirätillä ja heittämään sen tiskipölydälle takaisin.
Eihän sinun miehesi äiti ollet kaalee???
on niin puhdas että vaikka sen pyyhitkin, pyyhettä voit käyttää edelleenkin. Sitäpaitsi meillä ei heitellä pyyhkeitä minnekkään vaan ne laitetaan asiaankuuluviin paikkoihin.
Yleistät ja kävelet takaisinpän niin kuin aasi!
En ole Suomessa ollessani koskaan nähnyt heitä kännissä. Meidän omaa kansaa kyllä.
Mieti vähän mitä kirjoitat. Kyllä tämä haukkuminen jo pitäisi loppua, kun se ei auta ketään ja jokainen aloittakoon omassa itsessään.
Eivät kaaleet ole ainoita, jotka ovat perussiistejä. Mieheni äiti oli äärimmäisyyteen asti siisti: hänelle oli tärkeää jopa maton hapsujen kampaus siistiksi. Joten hän ei todellakaan olisi hyväksynyt tiski- ja pöytärätin pyyhkimistä tuolilla!
t. Mirkku
sopii sekä kaaleisiin että valtaväestön edustajiin. Mutta tämä olikin tosivanhan tietosanakirjan tekstiä.
t. Mirkku
Hän oli kotoisin yläluokan suomenruotsalaisesta perheestä. Hänen isänsä oli melkoinen poliittinen vaikuttaja sotien, välirauhan ja sodan jälkeisessä Suomessa Valtiollisessa poliisissa. Anoppini oli äärettömän lahjakas matemaattisesti - tämän lahjan saivat perinnöksi kaikki hänen kolme poikaansa sekä yksi tyttäristäni. Hän suoritti Kauppakorkeassa akateemisen loppututkinnon.
Kaikki katsoivat, että hän meni naimisiin sukuperinnön alapuolelta avioituessaan appiukkoni kanssa. Hän itse olisi halunnut työskennellä jatkuvasti, mutta tuohon aikaan jos miehellä oli jonkinlainen asema, oli vaimon työssäkäynti sosiaalisesti tuomittavaa. Joten anoppi jäi kotiin kasvattamaan lapsiaan: ja hänestä tuli turhautunut tyranni. Mieheni on koko ikänsä kapinoinut äitiään vastaan, sitä itse ymmärtämättä.
Anoppi purki turhautumistaan hysteeriseen siivoamiseen ja leivosten ahmimiseen sekä ketjutupakointiin. Tämä kostautui: samana vuonna, kun tapasin mieheni, anoppi kuoli äkilliseen aivoverenvuotoon. Hän oli hengissä, mutta tuomittu elämään "vihanneksena" hengityskoneessa. Mieheni joutui vanhimpana poikana ottamaan vastuun ja antamaan määräyksen äitinsä irroittamiseksi hengityskoneesta, koska hänen isänsä ei kyennyt mihinkään järkevään ajatteluun. Olen monesti miettinyt, mitä tämä päätös merkitsi hänen kyseenalaiselle psyykelleen.
t. Mirkku
vaikka tutustuessamme hän ei tosiaan ollut anoppini, eipä edes sellaista visiota ollut. Olin hänen miehensä, siis tulevan appiukkoni sihteeri. Appiukkoni oli varsinainen legenda työpaikalla: häneltä oli lähtenyt kävelemään kuusi sihteeriä vuoden aikana, ja hän oli tunnettu töykeydestään ja huonosta käytöksestään.
Kun hain paikkaa, oli appiukko heittänyt hakemukset miehelleni, vanhimmalle pojalleen ja sanonut: valitse näistä kolme parasta ja mä palkkaan näteimmän. Se olin minä. Joten appiukko näytteli Kohtalon Enkeliä tässä asiassa: tapasin mieheni työpaikalla, jossa hän oli kesäduunissa.
Pelkäsin esimiestäni alkuun, kuten kaikki muutkin firmassa. Hänellä ei ollut pienintäkään hienotunteisuutta: jos tein jonkun virheen, hän koputti otsaansa ja kysyi: eikö Teillä ole täällä muuta kuin tyhjää? Joku sanoi minulle, että sitten kun se tekee sinunkaupat Sun kanssa, Sut on hyväksytty. No suurinpiirtein kuukauden jälkeen näin kävikin.
Kerran sitten tulin työhuoneeseeni, jonka johtajan huoneesta erotti pelkästään lasiseinä ja -ovi. Johtajan puolella istui lihavahko nainen, joka ei mitenkään vaivautunut esittelemään itseään, vaan kysyi: missä helvetissä se äijä on? Päättelin, että tässä on nyt Rouva ja sanoin, että johtaja on palaverissa, mutta käyn hakemassa hänet. Samassa Johtaja tulikin sisään, enkä koskaan ole nähnyt sellaista muutosta: tämä hirviö kutistui peukalonpään kokoiseksi ihan silmieni edessä ja tajusin: minun ei koskaan tarvitse pelätä häntä.
Johtaja sanoi: no kulta, sä oot täällä...sun täytyy saada kahvia. Johon Rouva vastasi: mä en sitä paskaa juo, mitä te täällä keitätte! Sä lähdet nyt mun kanssa Kauppatorille ostamaan perunoita, kun ne on tarjouksessa...ja Johtaja lähti nöyränä poikana. Sen päivän jälkeen en tosiaan pelännyt häntä: tajusin, mihin hänen käytöksensä työpaikalla perustui!
Mutta anoppi oli kysynyt häneltä: kuinka sä olet mennyt ottamaan mustalaisen sihteeriksesi? Appiukko oli sanonut: hänellä oli parhaat paperit, ja täytyyhän miehellä olla vähän silmänruokaa töissäkin..
t. Mirkku
Ei se tosiaan ole niin, etteikö kaajeet olisi monet ihan perussiistejä. Joillain on jopa siivousneuroosi.. tietoa on :)
Olen Mirkun kanssa samaa mieltä, naurettavaa luokitella ihmisiä puolikkaiksi ja varteiksi.. tai ainakin sen mukaan sitten arvottaa ihmisiä. Kertonee huonosta itsetunnosta. Minä katson ihmisiä silmiin ja usein näen sieltä sydämen tilan. Sen mukaan sitten arvotan ihmisen, oli sitten vaalee, kaalee, puolikas tai vartti. Täytyy kyllä sanoa, että fiksuimmat tuntemani ihmiset ovat puolikkaita ja vartteja. Sattumaako? Voi olla, tai ehkä me puolikkaat vaan ollaan saatu molemmista kansanpiirteistä ne parhaat ;)
Hei Mirkku
En ymmärrä mitä tarkoitat tosivanhan tietosanakirjan tekstillä?
taan. Se on niitä "opettavaisia kertomuksia" kirjoittava lehti, 50-60 luvulta. On noi
sun "novellis", niin juuri niin kuin siitä.