Olen seurustellut viisi vuotta. Tämä on ensimmäinen vakava suhteeni, minulla ei ole koskaan ollut poikia kavereina, joten nyt olen ensimmäisen kerran tutustunut hyvin vastakkaiseen sukupuoleen - ja olenkin hieman järkyttynyt. Puuttuuko kaikilta miehiltä sellainen tietynlainen empatiankyky, minkä naiset huomaa? Ennen pidin myös seksistä kumppanini kanssa, nykyään siitä tulee huono omatunto ja "idiootti" olo, että meni tyydyttämään hänen tarpeensa. Kuulostaa varmaan naiivilta, mutta en voi tälle mitään. Naisen kanssa näin ei ole, ja useimmiten kiihotunkin vain ajattelemalla seksiä naisen kanssa.
Olenko siis mielestänne hetero? Rakastan kyllä miestäni, mutta
olen enemmänkin suhteessa onneton kuin onnellinen. Johtunee siitä, ettei mieheni voisi ymmärtää minua samanlailla, kuin jotkut parhaat naispuoliset ystäväni. Yksi kriteereistäni unelmienkumppanille on, että hän ymmärtää minua paremmin kuin muut. Onko tätä turha tavoitella miehissä? Kiitos vastauksista.
Olenko siis mielestänne hetero? Rakastan kyllä miestäni, mutta
olen enemmänkin suhteessa onneton kuin onnellinen. Johtunee siitä, ettei mieheni voisi ymmärtää minua samanlailla, kuin jotkut parhaat naispuoliset ystäväni. Yksi kriteereistäni unelmienkumppanille on, että hän ymmärtää minua paremmin kuin muut. Onko tätä turha tavoitella miehissä? Kiitos vastauksista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos olet miehesi neitipoika niin ymmärsinkö oikein ettei hän osaa sinua naisena pitää? Etkö ole tarpeeksi naisellinen vai mitä? Eikö miehelläsi ole suojelu vaistot kunnossa? Ja eikö hän sinua hallitse kohtuuden rajoissa? Ehkä et ole hänen mielestä se kaunis naaras gaselli joka seisoo hänen edessään niin hyvässä kuin pahassa.
"Puuttuuko kaikilta miehiltä sellainen tietynlainen empatiankyky, minkä naiset huomaa?"
No kyllä, aivan samanlailla kuin kaikilta naisilta puuttuu aivot. Siis voiko noin typeriä kysymyksiä kukaan oikeasti tosissaan esittää? Kenties sinulta puuttuu sitä empatiakykyä ja ymmärrystä eikä mieheltäsi?
Kysehän voi vallan hyvin olla siitä, että sinä et edes anna miehellesi mahdollisuutta ymmärtää sinua vaan jo valmiiksi oletat, että hän ei voi ymmärtää (koska on mies) ja sitten pidät sitä vikana sekä hänessä että kaikissa muissa miespuolisissa henkilöissä.
Ja sitten jos ilmenisikin, että miehesi voikin ymmärtää sinua yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin naispuoliset ystäväsi, niin olisitko sittenkään tyytyväinen kun hän ei vastaisikaan sitä asenteellista pakkomuottia johon esim. Suomessa vallitseva kulttuuri asettaa miehet; naiset saavat ilmaista tunteita ja olla heikkoja, mutta miehet eivät. Kelpaisiko hän sittenkään sinulle kun ei sopisikaan niihin sukupuoliroolimuotteihin?
Nuorempana minulla oli hetskusuhteita. Nykyään ei enää tulisi mieleenkään olla miehen kanssa. Eivät hetkauta henkisestikään edes kavereina, koska juurikin miehiltä puuttuu pään sisältä jotain mitä on naisilla. Ja kyllähän ne naiset ymmärtää naista paremmin. Ja minä ymmärrän naisia helpommin. Miehiä en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Ilmankos oli paha olla niissä hetskusuhteissa. Tuntui kuin olisi ollut eri planeetalla outojen örkkien seurassa. :)
Taidat elää jonkinlaista siirtymävaihetta. Itselläkin oli seksin jälkeen likainen, tyhjä ja juurikin idiootti olo. Älä tuhlaa elämääsi tuohon pahaan oloon, sillä se ei lähde enää pois. Sisäinen lepakkosi taitaa levitellä siipiään. :)
Seksin jälkeen ei ole koskaan jäänyt idioottiolo. Miehiä on ehkä monenlaisia, kuten on naisiakin. Naiset ovat hyviä ystäviä, mutteivät mitään muuta.
kuunteleeko toinen vai ei. Vaan siitä suuntautumisesta, joka ap:lläkin on tainnut alkaa voimistua.
Kuten kirjoitin, en ole koskaan ymmärtänyt miehiä. Ovat olleet minulle outouksia. Ja tottakai seksin jälkeen on idiootti ja likainen olo, jos ei miehet viehätä. Naisia ymmärrän paremmin, ja naiset ovat pelkästään kavereinakin mielenkiintoisempia. Miehiä en tarvitse elämääni edes kavereiksi. Ovat minulle niin outolintuja. :)
Naisilta saa henkisestikin niin paljon enemmän noin niinkuin yleisesti. Toki joukosta löytyy yksittäisiä typeryksiä.
Mutta nyt mä menen takas tuonne lepakko palstalle. :)
Itse olen viiden parisuhteen ja parinkymmenen irtosuhteen jälkeen tullut siihen tulokseen, että ihmisistä ei ole minulle ystäviksi. Panokavereiksi tai juttukavereiksi korkeintaan.
Aina kun olen tarpeeksi pitkään ihmisten seurassa, haluan päästä jonnekin kauas pois kaiken tuon saakelin ääliömäisyyden keskeltä.
puuna. Yrittäisit vakiintua yhteen mieheen ja lopettaa hötkyilyt.
kun naispuolisista kavereista.
se ei ole miehelle luonteenomaista.
naiselta voit saada sympatiaa, sellaista mitä itse haluat antaa ja saada. Mies taas näyttää sen omalla tavallaan, mm. hankkimalla elannon.
olen parisuhteessa miehen kanssa, ja olen bi.
koskaan en ole mieheni kanssa kokenut sitä läheisyyttä mitä naisen kanssa..
mutta sitten miehessä on monia muita ominaisuuksia. mm. asentaa peilin seinään. :D
osaat laittaa peilin seinään? ja moni nainen kuules osaa sen. mielestäni et ole bi, koska et voisi elää suhteessa naisen kanssa loppuelämääsi. sinulle nainen edustaa vain sellaista, jolta haetaan se läheisyys mitä mieheltä ei saa. kokeilunhaluiset hetskut on enemmän tuollaisia ajatusmaailmaltaan.
esim. itse olen suhteessa feminiinisen naisen kanssa joka on noissa kuvailemissasi "miesten töissä" paljon osaavampi ja tekevämpi kuin moni mies.
Yritin kovasti seurustella miehen kanssa ja tunsin itseni aina idiootiksi ja ehkä hieman vihaakin aina seksin jälkeen. Juuri sama juttu, mietin että meninkin tyydyttämään hänen tarpeensa. Muiden kanssa sama asia. Kaikki meni hienosti aina siihen saakka kun olisi pitänyt jotain tehdä sängyn puolella. Oltiin kuin parhaita kavereita ja tajuttiin toistemme jutut ja hauskaa riitti. Sitten en jaksanut enää, onnetonta elämää jossa vaan näyttelin onnellista. En tahdo enää ikinä olla miesten kanssa mitään enempää kuin ystävä, minkäs teet kun väkisinkin tulee pahaolo itelleen jos mitään enempää yrittää edes.
Naisen kanssa on paljon helpompi olla, suorastaan ihanaa :) Nyt tiedän mitä haluan! Olen naisellinen nainen ja tahdon elää naisen kanssa!
Mulla on ihan vastaavia kokemuksia: Miehet ovat yleensä ottaen mukavia kavereita ja heidän kanssaan löytää paljon juteltavaa ja puuhailtavaa käytännön tasolla... Petipuuhissa sen sijaan tulee tympäisevä tunne, hyväksikäytetyn olo, pettymys, tyhjyys. Mikä sitten on ajanut puuhiin miesten kanssa?! No varmaankin hellyydentarve... Miehiltä on kyllä saanut hellyyttä, mutta hintana on "tiedätte kyllä mikä". Tiedän tasan tarkaan, mitä haluan, mutta matka naissuhteeseen on ollut niin pitkä ja kivikkoinen, että välillä on joutunut luopumaan itsestään, jottei näivettyisi kaipuussaan. Ehkä vielä joskus...