Vei kohtalo kaiken multa
vei rakkaan ystävän,
vaan vieläkin kaipuun tulta
on rinnassa itkevän.
Ei elämän monet haavat
voisi mua lannistaa,
kyllä toisetkin iskuja saavat
usein lyödään kulkijaa.
Nämä haavani itkien kestän
muistot arpia kasvattaa,
millä poltteen rakkauden estän?
Tunteitaan ei voi unohtaa.
Minä rakastan mennyttä unta
jonka vietin kanssasi sun,
oli tunteiden valtakunta
silloin silmissä rakastetun.
Kudon verkkoa mennehestä
joka unehen tuudittaa,
ei se menneiden tuntoja kestä
silti voihan se lohduttaa ?
Kaipaan sieluni silmin aikaa
minkä vietin kanssasi sun,
kuinka katseesi poltteen saikaan?
Kuin rihmoina silmissä mun.
Silti koskaan ei saavu nuo ajat
jotka kohtalo vienyt on,
on jäljellä muistojen majat
niissä viivyin taas tuokion.
vei rakkaan ystävän,
vaan vieläkin kaipuun tulta
on rinnassa itkevän.
Ei elämän monet haavat
voisi mua lannistaa,
kyllä toisetkin iskuja saavat
usein lyödään kulkijaa.
Nämä haavani itkien kestän
muistot arpia kasvattaa,
millä poltteen rakkauden estän?
Tunteitaan ei voi unohtaa.
Minä rakastan mennyttä unta
jonka vietin kanssasi sun,
oli tunteiden valtakunta
silloin silmissä rakastetun.
Kudon verkkoa mennehestä
joka unehen tuudittaa,
ei se menneiden tuntoja kestä
silti voihan se lohduttaa ?
Kaipaan sieluni silmin aikaa
minkä vietin kanssasi sun,
kuinka katseesi poltteen saikaan?
Kuin rihmoina silmissä mun.
Silti koskaan ei saavu nuo ajat
jotka kohtalo vienyt on,
on jäljellä muistojen majat
niissä viivyin taas tuokion.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei kysy Kohtalo meiltä
saako tehdä siirron tään
ja vaikka eksyttää usein oikeilta teiltä
näyttää lopulta tiemme määränpään
kaikki me kolhuja, haavoja saamme
ja itkien hoidamme niitä
on lohtuna silloin unien maamme
siihen valtakuntaan ei kätemme riitä
niin paljon antoi rakkautemme
sitä hoidimme vaalien kumpikin
ja vaik emme koskaan tavoita enää poltetta samaa
pysähdyin muistoihin silmin kyyneltyvin
Sieluun asti koskettava luettavaa on runosi, joka innosti
kirjoittamaan samasta aiheesta vaikkakin ontuen.
Muistoihin on niin helppo unohtua elämän karikoissa,
antaa pieniä hetkiä siitä, mitä joskus oli vaikkakin se
kaikki lipui pois.
Runoratsu, kiitos !
Hyvinhän tuo riimitys
sujuu Sinultakin.
Muistot on elämän
aarreaitta,
jonka ovia on toisinaan
mukava avata.
Hyvää päivänjatkoa.
T:J
On kaunista siellä-
muistojen tiellä
kulkea miettien
mennyttä aikaa..
Muistoihin kuuluu niin iloja kuin suruja..
Kiitos lukuhetkestä muistojesi poluilla, Ystäväni..
Jos muistoja ei olisi
elämä tuntuisi tosi
tyhjältä.
Muistot on rikkaus.
Hyvää tulevaa viikonloppua.
T: J