Auttakaa minua, kun en osaa päättää mikä koira meille olisi sopiva? Meillä on nyt vuoden ikäinen irlanninsusikoirauros. Kovasti kiinnostaisi mieheni kanssa ottaa joku "haastavampi" rotu, esim. dobberi, mastiffi, dogo argentino, amstaffi, dogo canario, berhandilainen...nämä kaikki ovat ihan erilaisia koiria enkä tiedä mikä olisi sopivin. Asumme omakotitalossa maaseudulla. Uuden pennun pitäisi siis tulla tuon irliksemme kanssa toimeen aikuisenakin. Urospentu kiinnostaisi enemmän kun narttu, mutta kaksi dominoivaa urosta ei saata onnistua, vaikka ei tuo nyt ihan äärimmäisen dominoiva irlis ole..
mikä rotu??
irlispoju-08
11134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ihanteellinen, griffon-omistajat ovat mukavia positiivisia kauniita upeita liikunnallisia ihmisiä.
erittäin rehellisiä, liikunnalisia ja varakkaita ja koira oppii nopsaan sisäsiistiksi
Ja jos he eivät viitsi opettaa koiriaan sisäsiistiksi, he ovat kyllä hyvin käytännöllisiä ja mielikuvitusrikkaita ihmisiä, he käyttävät päivänlehdet hyödyksi koiran tarpeille sisäkäyttöön.
hauska vitsi ;)))Naurattaa aina vaan uudestaan ja uudestaan.
olla haastavampi,tai mitä haastavuudella tarkoitat oikeastaan?Sitäkö,ettei irkun kanssa voi oikein ehkä agilitya harrastaa vaiko siis mitä häh ?:)
Irlikset on yleensä aika pehmeitä koiria,en minä sille kauhean pompottavaa kamua ottaisi,mutta jos joku vietikkäämpi niin sitten ehkä joku aikalailla pienenpi,sekin kun auttaa monesti.Irlis vinttikoiramaiseen tapaan tykkää yleensä myös mietiskellä niitä näitä,joku jatkuvasti ihossa roikkuva kumppani ei olisi ehkä myöskään kovin mieluisa toveri!Tällä viimeisellä sulkisin pois esim amstaffin,dogo canarion,ehkä jopa dogo argentinon,niitten tyyli leikkiä on niin kovin erilainen kuin vinttikoirilla.Dobberi pienemmän kokonsa puolesta,sekä samantyylisiä leikkitapoja osoittavana voisi olla ihan ok valinta.Bertsu tuolla listalla olisi...nooh,hyvinkin samanlainen kuin irlis,omapäinen varsinkin.Luonteen puolesta sekin voisi sopia ihan hyvin?Mastiffia en osaa kommentoida,niitten taipumusta tulla toimeen muitten kanssa en kovin hyvin tiedä..
mikähän tää griffon-juttu oli? :D
no anyway..tää meidän irlis on aika omalaatunen rotuisekseen; en tiedä rauhottuuko sitten iän myötä, mutta ainakin vielä on todella vauhdikas, eikä mielellään mököttele yksinään nurkissa. uskon, että osaisi varoa pienempään vaikka aika rajut leikit omankokoistensa kanssa onkin. tuo "haastavampi rotu" on ehkä vähän väärä sana, kun nimenomaan oltais kiinnostuneita koulutettavammasta rodusta joka pärjäisi ehkä suojelu- ja tokohommissa. onkohan dobberi tai dogo argentino oikeasti niin älyttömän vaikea ja vaarallinen mitä ihmiset puhuu? kerran soitin yhdelle dogokasvattajalle (ennen kun oli otettu tuo eka koiramme) ja hän pelotteli meidät (tai ainakin yritti) sillä miten kauhea rotu tuo dogo on eikä suositellut sitä kenellekään. sama juttu melkeinpä kenneleitten sivuillakin kun sanotaan että "jos harkitset dogoa tai jotain muuta rotua - ota se muu rotu".
valkkaisin,taitaisin ottaa ekaksi dobberin,sitten kokemuksen myötä vasta dogo argentinon,kyllä niistä osa on todella vaativia.
onko sinulla miten paljon kokemusta dobbereista? uskaltaako irlisuroksen kanssa ottaa dobberiuroksen?
ollut dobberia,muutamilla tutuilla kumminkin,niillä maine on tuplasti pahempi kuin itse koira onkaan,huono puoli on se tuossa dobberissa,että saattaa saada helposti niin pehmeän yksilön ettei sitä sitten kauheasti harrastamaan pääse.Lähes koira kuin koira tulee oman perheen koiran kanssa toimeen kunhan ihminen jo pennusta asti opastaa koiria sallittuun käytökseen toista koiraa kohtaan...toki en uskalla minkään rodun,en uroksen enkä nartunkaan kohdalla luvata ettei ongelmia voisi tulla,koirat kun on yksilöitä.Iso apu on siitä jos irliksesi on sosiaalinen tapaus?
eli dobermanni on ihan ok koira oikeissa käsissä. Dogo argentino on jo todella kokeneen koiranomistajan lemmikki, sillä vaikka suomalaiset dogot ovatkin lähes poikkeukseta tervepäisiä, niin maailmalta kuuluu jotain ihan muuta.
Dobberin omistajalta vaaditaan kyllä tasapainoista luonnetta ja järkevää osaavaa koulutus/hoitotaitoa, sillä dobberi monesti kuvastaa omistajaansa.
Bernhardi olisi kyllä mukava mussukka, mutta eipä pärjäisi irliksen kanssa lenkillä..
Jos koulutettavaa ja temperamenttista koiraa haet, niin yksi vaihtoehto on lyhytkarvainen collie. On nimittäin fiksu ja älykäs otus.
No joo,haastavuus ja koulutettavuus on kyllä aika kaukana toisistaan...
Eli nyt kun katsoo noita rotuja,mitkä mainitsit,niin tulee vähän epämääräinen olo,jos kuitenkin ajatellaan myös sanaa "haastava".
Meinaan,jos kyse on kuitenkin nimenomaan koulutettavuudesta(niinkuin sen nyt tässä yhteydessä ymmärtää),niin tuosta uupuu niitä paljonkin,ja viimekädessä mainitsemistasi niistä poimisin lähinnä yhden,eli toopen.
Tietty riippuu nyt siitä,mitä puhut "suojelu-ja tokohommista".Tavoitteellista vai pelkkää yhteistä touhua.Tosin ei noita kahta voi niputtaa yhteen,ensimmäinen kun lähinnä on nimenomaan tavoitteellista.
Tuo "vaarallinen" on käsitteellistä.Riippuu mitä sillä tarkoitetaan.En minä näe noista mitään rotua vaarallisena.Mutta vaativina jokusenkin.Ja kaikkein vaativin niistä mielestäni canario,muut sitten sen jälkeen tietyssä järjestyksessä,ja bertsu sitten omassa sarjassaan,enemmänkin koonsa puolesta, hännänhuippuna.
Kun/jos vaativampia rotuja aattelee,oli sitten koulutettavuudeltaan mitä,niin kannattaa muistaa,että saa sitten ne kaikki piirteet paketissa mukana.Vaikka yhtä vaan haluaisikin.Eli tarkoin kannattaa ottaa selvää,sopiiko omaan hanskaan ja löytyykö sieltä hanskasta myös riittävästi resursseja.