miettinyt

Pienenä tarkennuksena, se harkinta-aika on onneksi 6 viikon sijasta 8 viikkoa. Laki lapseksiottamisesta löytyy FINLEX:istä diaarinumerolla 153/1985 osoitteessa:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850153

Sen kotimaista adoptiota koskevat 1-3. luvut kannattaa ehdottomasti lukea ajatuksen kanssa läpi. On muistettava, että Suomessa adoptiot ovat nykyään aina vahvoja adoptioita ja katkaisevat biologisen vanhemman ja lapsensa oikeudellisen suhteen täysin. Tiedonsaanti- tai tapaamisoikeuksia ei ole. Adoptiolapsella se on vasta voimaantulleiden lakien perusteella vasta 18 vuoden iän jälkeen ja hän voi näinollen myöhemmin selvittää, kuka hänet luovutti adoptioon.

Mitä tulee adoptiovanhempien valintaan biologisen vanhemman toimesta, se ei todellakaan ole millään helpolla tavalla mahdollista, eikä Suomen laki (toisin kuin Juno-elokuva) sellaista tue. Paitsi lain puolesta, Suomi ei ole myöskään käytäntöjen puolesta mikään osittain avoimienkaan adoptioiden pioneerimaa. Jos adoptioon antavalle on aiemmin avoimesta adoptiosta jotakin puhuttu, viimeistään adoptiopalvelu ylipuhuu hänet siitä harkinta-ajalla pois ennenkuin avointa adoptiota tukematon lain kirjain iskisi tylysti vastaan.

Jos alkuperäinen lähtee adoptioprosessiin mukaan, se mitä hän todennäköisesti tulee kokemaan on, että lapsi halutaan häneltä pois heti synnytyksen jälkeen ja sosiaaliviranomaiset ja adoptiopalvelu (PeLa) haluavat pitää biologisen vanhemman sen jälkeen erillään sekä lapsesta että itse katsomistaan biologiselle vanhemmille tuntemattomista adoptiovanhempikandidaateista. Lapsen saaminen harkinta-ajalla takaisin voi olla vaikeaa, vaatia asianajajan apua (eräs aiempi tapaus täällä) ja johtaa hankalalla tavalla tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Adoptiopalvelu tai sosiaaliviranomaiset saattavat korostaa lapsen senhetkistä sijoituspaikkaa sijaisvanhemmilla tai aiotuilla adoptiovanhemmilla hyväksi kodiksi, josta he eivät halua lasta antaa pois ja lapsesta luopumista saatetaan tyrkyttää "rakkautta osoittavana vaihtoehtona".

mikko_n_75 kirjoitti:

Pienenä tarkennuksena, se harkinta-aika on onneksi 6 viikon sijasta 8 viikkoa. Laki lapseksiottamisesta löytyy FINLEX:istä diaarinumerolla 153/1985 osoitteessa:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850153

Sen kotimaista adoptiota koskevat 1-3. luvut kannattaa ehdottomasti lukea ajatuksen kanssa läpi. On muistettava, että Suomessa adoptiot ovat nykyään aina vahvoja adoptioita ja katkaisevat biologisen vanhemman ja lapsensa oikeudellisen suhteen täysin. Tiedonsaanti- tai tapaamisoikeuksia ei ole. Adoptiolapsella se on vasta voimaantulleiden lakien perusteella vasta 18 vuoden iän jälkeen ja hän voi näinollen myöhemmin selvittää, kuka hänet luovutti adoptioon.

Mitä tulee adoptiovanhempien valintaan biologisen vanhemman toimesta, se ei todellakaan ole millään helpolla tavalla mahdollista, eikä Suomen laki (toisin kuin Juno-elokuva) sellaista tue. Paitsi lain puolesta, Suomi ei ole myöskään käytäntöjen puolesta mikään osittain avoimienkaan adoptioiden pioneerimaa. Jos adoptioon antavalle on aiemmin avoimesta adoptiosta jotakin puhuttu, viimeistään adoptiopalvelu ylipuhuu hänet siitä harkinta-ajalla pois ennenkuin avointa adoptiota tukematon lain kirjain iskisi tylysti vastaan.

Jos alkuperäinen lähtee adoptioprosessiin mukaan, se mitä hän todennäköisesti tulee kokemaan on, että lapsi halutaan häneltä pois heti synnytyksen jälkeen ja sosiaaliviranomaiset ja adoptiopalvelu (PeLa) haluavat pitää biologisen vanhemman sen jälkeen erillään sekä lapsesta että itse katsomistaan biologiselle vanhemmille tuntemattomista adoptiovanhempikandidaateista. Lapsen saaminen harkinta-ajalla takaisin voi olla vaikeaa, vaatia asianajajan apua (eräs aiempi tapaus täällä) ja johtaa hankalalla tavalla tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa. Adoptiopalvelu tai sosiaaliviranomaiset saattavat korostaa lapsen senhetkistä sijoituspaikkaa sijaisvanhemmilla tai aiotuilla adoptiovanhemmilla hyväksi kodiksi, josta he eivät halua lasta antaa pois ja lapsesta luopumista saatetaan tyrkyttää "rakkautta osoittavana vaihtoehtona".

Lue lisää

oletko mikko montakin lasta antanut adoptioon, kun ole mukamas perillä asioista? Neuvonnassa tulevilta adoptiovanhemmilta kysytään, että ovatko he valmiita lähettämään valokuvia tai kirjeitä biologisille äidille? Itse olemme valmiita tähän. samoin neuvonnassa ainakin sanotaa, että bio-äidillä on oikeus 8 viikon harkinta-ajan aikana tavata lasta tai olla tapaamatta, sinun mielestä siis tämäkin on kusetusta sossuilta?

neuvonnan käynyt kirjoitti:

oletko mikko montakin lasta antanut adoptioon, kun ole mukamas perillä asioista? Neuvonnassa tulevilta adoptiovanhemmilta kysytään, että ovatko he valmiita lähettämään valokuvia tai kirjeitä biologisille äidille? Itse olemme valmiita tähän. samoin neuvonnassa ainakin sanotaa, että bio-äidillä on oikeus 8 viikon harkinta-ajan aikana tavata lasta tai olla tapaamatta, sinun mielestä siis tämäkin on kusetusta sossuilta?

Lue lisää

adoptioasioista paljon, mutta tietää vähän. Mitään kosketuspintaa ei Mikolla tunnu kuitenkaan adoptioon olevan, niin epämääräisiä ja virheellisiä tiedot ovat. Tietoa on vain omista mielipiteistä. Jatkuvasti hän mm. tiedottaa, että avoin adoptio ei ole mahdollinen tai lainvoimainen. Silti nykyään suuri osa adoptioista on avoimia adoptioita. Yhtään perustelua sille, miksi avoin adoptio ei olisi mahdollinen, hän ei kuitenkaan pysty esittämään. Laki ei määrittele sitä, saako biologinen vanhempi tietää adoptiovanhempien henkilöllisyyden, saako bio- ja adoptiovanhempien välillä olla yhteydenpitoa jne. Joka kerta perustelu on sama: laki tuntee vain vahvan adoption. Vaikka kuinka olen yrittänyt rautalangasta vääntää, että avoin adoptio on vahvan adoption yksi muoto, niin ei mene perille. Mikko ymmärtää avoimella adoptiolla jotakin vanhan heikon adoption kaltaista ja sitähän se ei ole. Kannattaisi ottaa asioista ensin selvää, ennen kuin esiintyy asiantuntijana ja kirjoittaa omia mielipiteitä totuutena.

kommentoi kirjoitti:

adoptioasioista paljon, mutta tietää vähän. Mitään kosketuspintaa ei Mikolla tunnu kuitenkaan adoptioon olevan, niin epämääräisiä ja virheellisiä tiedot ovat. Tietoa on vain omista mielipiteistä. Jatkuvasti hän mm. tiedottaa, että avoin adoptio ei ole mahdollinen tai lainvoimainen. Silti nykyään suuri osa adoptioista on avoimia adoptioita. Yhtään perustelua sille, miksi avoin adoptio ei olisi mahdollinen, hän ei kuitenkaan pysty esittämään. Laki ei määrittele sitä, saako biologinen vanhempi tietää adoptiovanhempien henkilöllisyyden, saako bio- ja adoptiovanhempien välillä olla yhteydenpitoa jne. Joka kerta perustelu on sama: laki tuntee vain vahvan adoption. Vaikka kuinka olen yrittänyt rautalangasta vääntää, että avoin adoptio on vahvan adoption yksi muoto, niin ei mene perille. Mikko ymmärtää avoimella adoptiolla jotakin vanhan heikon adoption kaltaista ja sitähän se ei ole. Kannattaisi ottaa asioista ensin selvää, ennen kuin esiintyy asiantuntijana ja kirjoittaa omia mielipiteitä totuutena.

Lue lisää

"Avoimesta" adoptiosta Yhdysvalloissa on verkossa tietoa pullollaan, useimmiten niistä melkein kaikista USA:n osavaltioista, joissa avoimella adoptiolla ei ole lainsuojaa. Tyypillinen kuvio on ollut avoimen adoption käyttäminen porkkanana ja sen markkinointi sijoituksen kaltaisena suljetun adoption ja lapsen pitämisen välimuotona. Lapsensa adoptioon antava saattaa virheellisesti olettaa joka tapauksessa pysyvänsä mukana lapsen rinnalla etävanhempana. Huomattavan monissa tapauksissa lainsuojan puuttuminen realisoituu sillä rajuimmalla mahdollisella tavalla, että yhteydenpito katkeaa nopeasti tai alkuunsa.

Ks.

http://lifemothers.com/thewall.html

Hieman epäselvien verkkotietojen mukaan Kaliforniassa olisi avoimesta adoptiosta säädetty erikseen ja tuolloin kyseessä olisi heikko adoptio, joka on jopa purku-uhan alainen, jos adoptiovanhemmat laiminlyövät sen rajoitteita ja yhteydenpito- ja biologisten vanhempien tapaamisvelvoitteita.

Tieto perustuu pääasiassa tähän artikkeliin:

http://www.americanadoptioncongress.org/open_rappaport_article.php

Suomesta ei ole tiedossa erityisiä avoimen adoption skandaalitapauksia, mutta ei niinkään edes mitään kertomuksia avoimen adoption toimivuudesta ja käytännöistä. Tämän perusteella on ilmeistä, että esimerkiksi PeLa ei lähde niin pitkälle, että olisi mukana laatimassa "avoimeen adoptioon" liittyviä tapaamisoikeus- tai muita kirjallisia yhteydenpitosopimuksia lakimiesten kanssa. Kun tällaisten sopimusten laatu ennenpitkää jouduttaisiin punnitsemaan läpi kaikkien oikeusasteiden ja todennäköisesti kantajan häviöksi, niin seurauksena olisi paljon lokaa PeLa:n päälle ja isoja kysymyksiä adoptiokäytännöistä ja adoptioneuvonnan tavoista. Olisihan tässä tapauksessa adoptioon luovuttaneella kuitenkin papereilla mustaa valkoisella asiastaan.

Looginen johtopäätökseni on se, että jossakin kohtaa oikeasti adoptioon johtaneiden järjestelyiden kanssa on piste, jossa PeLa tai muu adoptionjärjestäjä joutuu Suomessa selvittämään adoptioon luovuttavalle vanhemmalle tai vanhemmille, ettei avoimen adoption sopimuksilla ole lainsuojaa ja välttää sellaisten sopimusten laatimisenkaan viimekädessä. Tässä pisteessä adoptiota yritetään myös järjestää kaikin tavoin osapuolten välillä suljetuksi. Näin siis, vaikka "avointa adoptiota" olisi "etukäteismarkkinoinnissa" käytetty.