Useampaan otteeseen luen naisten purkauksia
huonosta ja ei toimivasta parisuhteesta josta ei
puutu
väkivalta,pettäminen,mustasukkaisuus,alistaminen,i
tsetunnonmurentamista...!
Kuitenkin,huom!Aikuisiässä olevat naiset kysyvät
vakavalla naamalla,"mitä minun pitäisi
tehdä,kertokaa kanssa ihmiset".
Aikuiset naiset,kertokaa nyt miksi te ette tee
sitä mikä on itsestään selvää mitä teidän pitäisi
tälläisessa suhteessa tehdä?Eli miksi suhteen
lopettaminen on niin vaikeaa vaikka se on yhtä
helvettiä?Kertokaa tuntojanne!
huonosta ja ei toimivasta parisuhteesta josta ei
puutu
väkivalta,pettäminen,mustasukkaisuus,alistaminen,i
tsetunnonmurentamista...!
Kuitenkin,huom!Aikuisiässä olevat naiset kysyvät
vakavalla naamalla,"mitä minun pitäisi
tehdä,kertokaa kanssa ihmiset".
Aikuiset naiset,kertokaa nyt miksi te ette tee
sitä mikä on itsestään selvää mitä teidän pitäisi
tälläisessa suhteessa tehdä?Eli miksi suhteen
lopettaminen on niin vaikeaa vaikka se on yhtä
helvettiä?Kertokaa tuntojanne!
Vastaukset 13
Vanhimmat
suurin syy on -pelko-jos suhteesta voisikin
lähteä vain sanomalla ,muutan pois ja saisi
kerätä rauhassa tavaransa-useimmin se ei ole näin-
vaan väkivalta astuu kuvioon heti-henkensä
kaupalla ei ole voimia lähteä-kerron tämän
kokemuksesta ja jo usein lähtöä yrittänyt-myös
häpeä että ei vaan kukaan tiedä esm.
työpaikalla,sillä usein nämä miehet uhkaa häiritä
jatkossa myös työssäkäyntiä-ja lähestymiskieltoa
ei noin vaan saa kun ei ole todisteita-mitä
seinien sisällä tapahtuu-useimmin me väkivallan
uhrit tunnemme vielä itsemme syyllisiksi että
olemme niin pahoja ihmisiä että meitä saa
kohdellakkin väkivaltaisesti-olen yrittänyt hakea
apua mutta minusta tuntuu aina että alussa ollaan
hyvinkin kiinnostuneita-kunnes taas huomaan että
olen jäänyt yksin-ja lopulta olet niin yksin että
et puhu asiasta kenellekkään-yrität olla -kiltti
tyttö sanan varsinaisessa merkityksessä-vaikka
minusta tuntuu joskus siltä että tulisi joku ja
hakisi minut pois sillä minulla ei ole enää
voimia -olen sopeutunut tilanteeseen vaikka
tunnen suunnatonta ahdistusta-lääkärissä käyty
kymmeniä kertoja-mitään vikaa ei löydy-mutta
tunnen että minä olen kaiken pahan alku ja loppu-
siis jos minä olisin hyvä vaimo-meillä ei olisi
väkivaltaa.uskon tähän jo itsekkin.en syytä
miestäkään sillä suurin syy olla täällä on
mieheni elämä-ei omani.
Itsetuntosi nollilla?
Jos lapsia,niin menekö puolison tarpeet lasten
hyvinvoinin edelle?
Sanot ettet ole hyvä vaimo.No kertoisitko sitten
mikä sinussa on niin huonoa vaimona että
ansaitset kohtelusi?
Irti marttyyrin sädekehästä,itsetunto reaaliselle
tasolle.
Joka miehelle löytyy laki,jos todella sitä haluaa.
lapset on juuri kodista pois muuttanut-mutta en
osaa lähteä-säälin miestäni-hän on sanonut että
kuolee jos jätän hänet-sitä syyllisyyden taakkaa
en jaksaisi kantaa-hän istuu tuolla olohuoneessa
ja katsoo televisiota ja luulee että kaikki on
hyvin-ja jos ei olisi hyvin-se tarkoittaa sitä
että kerron olevani tyytymätön yhteiselämään-
silloin alkaa huuto ja aika nopeasti muu
väkivalta hän on raitis mies-mutta mistään
epäkohdista ei saa puhua-pitää olla hyvällä
tuulella ja häntä pitää kumarrella-itse hän
suhtautuu minuun ivallisesti ja nauraa vain
silloin kun teen tai sanon väärin-olen tullut
myös niin säikyksi että kyttään ikkunasta milloin
hän tulee kotiin-ja siitäkin hän saa naurunaiheen-
luulee että olen hänestä niin mustasukkainen-kun
voisikin avoimesti puhua ja sanoa nyt muutan pois
koska avioliittomme ei toimi ja voin todella
pahoin.
Olet suhteessa, missä ei enää semmoisia sanoja
maailmankaikkeudessa löydy, että ne
elämäntilanteesi korjaisi. Elät piestyn "koiran"
elämää, joka jokaisella kepiniskulla tulee yhä
riippuvaisemmaksi sadistisesta isännästään. Koira
nuolee isännän kättä ja liehittelee alistuvana
tämän edessä, että saisi edes hieman hellyyttä,
onnellisuutta, turvaa; kaikkea sitä, mikä sinulta
puuttuu. Mutta käsi joka silittää, silittää omaa
kättänsä koiran pehmeää karvaa vasten.
Älä siis tyydy enää vain haukkumaan, vaan karkaa
ja juokse vapauteen. Tiedän, ettet ole vielä niin
vahva, että voisit toivoa, että miehesi
toteuttaisi uhkauksensa, mutta jos siitä on
sinulle apua niin minä toivon puolestasi: että
sadistinen miehesi kuolee ja pääset siitä
paskiaisesta ikiajoiksi eroon. Kaikki ihmiset
eivät todellakaan ole laulun arvoisia - ei edes
säälistä; sääli on potenssi.
niin kauheaa kun se onkin-olen toivonut usein
että mieheni kuolisi...mutta olen myös itse
ajatellut-kesällä olisi lämmin maa jos kuolisin
vaikkakin en ihan vakavasti ajattele näin tulee
mieleeni että kaivaisin kuopan maahan johon
nukkuisin pois koskaan heräämättä-ympärillä
kukkiva pelto...olen kauan odottamalla
kesälomalla ja huomaan että olen yksin miehellä
ei ole aikaa minulle -ei edes ehdota minulle -
mitä voisimme tehdä yhdessä jotenkin en enää
itsekkään halua mitään-pääsisimpä takaisin töihin-
niin en ajattelisi enää niin paljon avioliittoani.
Mikään ei ole niin vaikeaa, kuin yrittää auttaa
toista ihmistä - vaikeampaa enää on, auttaa
itseään. Ymmärrän täysin tilanteesi, mutta mikäli
et tavalla tai toisella riuhtaise itseäsi uuden
elämän alkuun, elät sitä tämmöisenä hamaan
vanhuuteen asti. Sitten on entistäkin
raastavampaa huomata, että tuskin on omaa
elämäänsä edes elänyt, vaan ollut toisen elämän
välikappaleena. Jos sinulla on hiemankin
rohkeutta jäljellä, rupea ruokkimaan sitä
kaikilla mahdollisilla omanonnen siemenillä,
Lopulta siitä kasvaa niin vahva ja voimakas oman
onnen halu, johon viha, sääli, alistaminen... ei
pysty. Siis rohkeutta.
eräs mies-itkustani ei meinannut tulla loppua kun
luin edellisen vastauksesi-ajattelin voiko olla
miehiä jotka ei kohtele vaimoaan huonosti-olen
menettänyt uskoni -mieheni soitti tunti sitten ja
kysyi voisitko laittaa ruokaa sanoin jos jotain
jääkaapista löytyy-koska hän ei ole käynyt
viikkoon ruokakaupassa silloinkin osti vain yhden
makkarasiivupaketin ja leivän-sanoin kyllä voit
tulla syömään-hän tuli mutta samalla
todennäköisesti pilasin hänen päivänsä kun sanoin
että voisit vaikka pelkästä kohteliaisuudeta
käydä ruokaostoksilla-hän vastasi -ei hän täällä
mitään edes syö-lähti saman tien-viettämään
kesälomaansa-katsoin hänen naamaansa tarkemmin ja
ihmettelin itsekkin-mitä minä tuosta miehestä
haen en edes taloudellisesti ole hänestä
riippuvainen-onkohan tämä vihdoinkin sitä
lopullista irrottautimista...menen jatkamaan
auringonottoani mutta olen surullinen-miksi
vaikka olisin kuinka hyvä saan alaarvoisen
kohtelun-eräs mies kiitos kannustuksesta -toivon
sydämestäni että pystyn tekemään päätöksen -sillä
elämä ei voi olla kuoleman odottamista-minulla on
vahva tunne että minun on todella riuhtaistava
itseni irti...
jatkan vielä edelliseen-tämä kuullostaa ehkä
turhalta valittamiselta mutta mieheni on pitänyt
toista naista vuosikausia-syy hänen käytökseen
löytyy myös siitä-hän väittää rakastavansa minua
mutta kohtelee kuin olisin jokin esine-siis minun
pitäisi vaan olla täällä ja kuitenkaan en saisi
olla -olen liikaa hänen elämässään-ehkä kulissit
merkitsee hänelle niin paljon että ei halua erota-
joko se taas alkaa on hänen vakiokysymys kun
haluan puhua -eli se on varoitus minulle jos en
ole hiljaa -hän alkaa riehumaan ja jokaisella
ihmisellä on itsesuojeluvaisto-sitten olen taas
hiljaa......
Jatkan mielelläni tukemistasi, jos siitä on vain
apua, että pääset irti moisesta elämästä. Ja voit
olla varma, että maailmasta löytyy hyviäkin
miehiä, mutta en tarkoita sitä, että ryhtyisit
uuteen suhteeseen päästäksesi vanhasta eroon.
Suosittelen, jos meikäläisestä nyt
suosittelijaksi on, etsi löytyisikö
paikkakunnaltasi järjestöä tai yhteisö jossa on
naisia, jotka joskus elämänsä vaiheessa ovat
olleet samassa tilanteessa kuin sinä. Sieltä
voisit saada sen lopullisen rutistuksen, jolla
kääntäisit uuden puhtaan sivun elämässäsi; ja
sitten eikun kirjoittamaan se sivu juuri sen
näköiseksi kuin SINÄ haluat.
Rohkeutta
PS. Pysyn kanavalla ja juttelen Kanssasi ihan
mielelläni.
mies kävi taas kääntymässä ja sanoi kun yskin
mene lääkäriin-minulla ollut hengenahdistusta
johon ei syytä ole löytynyt-mieheni sanoi että
sinä et osaa kertoa oireistasi lääkärille-
myöntelet vaan kun he sanoo ettei sinua mikään
tauti vaivaa-jotenkin sain sanottua miehelleni-
kuka minut on saanut niin kiltiksi että myöntelen
koko ajan enkä osaa sanoa vastaan..on hyvä tietää
että minulla on mahdollisuus kertoa elämästäni -
kiitos eräs mies kannustuksesta-tuota ryhmään
jossa olisi saman kokeneita naisia olen myös
miettinyt-mutta se rohkeudensiemen vielä on
puuttunut-koska tämä elämä on sitä että kun mies
huomaa että olen saanut tarpeekseni-alkaa muuttaa
tapaansa kohdella minua-kunnes taas kaikki alkaa
entistä pahempana...katsotaan mihin suuntaan taas
menee....
nainen osaa olla hirveä miehelle
mutta parisuhteen särkyminen
luetaan useimmiten miehen syyksi
Ja kaiken maailman unskit osaa olla joskus
käsittämättömän aivottomia, kun eivät osaa tai
halua sisäistää asiaa, mistä keskustellaan, ja
sitten kommentoivat sitä. Unski, tässä on
keskusteltu "nyrkkeilystä", mutta sinä
kommentoit "pitsinnypläämisestä".
riippuu tapauksesta-mutta on paljon liian
kilttejä naisia joita mies kohtelee-julmasti-
siksi olen saanut elämääni valoa-ja syy-että on
olemassa näin ymmärtäväisiä miehiä-kuin eräs mies-
minä kunnioitan heitä-siinä on miehen viisautta-
enempi suomeen miehiä jotka ajattelee niinkuin -
eräs mies-kiitos vielä kerran ja voin sanoa että
eräs mies on -aikuinen mies.