Niin, eli rakkaat vanhempani ovat nyt päättäneet että mun on aika "lentää pesästä" ja todella yrittävät hiillostaa muuttamaan omilleen.. Ei siinä mitään, en haluaisi edes asua heidän kanssaan, mutta on muutama probleema tässäkin: ensinnäkin olen vasta 18-vuotias, ei ole opiskelupaikkaa, ei töitä, ei omaa asuntoa saatikka rahaa!
ÄÄÄH!! Ymmärrän kyllä että he toivoisivat mun jo aikuistuneen ja menevän opiskelemaan, mutta en vain ole vielä löytänyt mitään mieluista opiskelupaikkaa.. Töitäkin on niin vaikea saada, varsinkin kun ei ole kuin lukio koulutus..
Mitä tehdä noille vanhempien "vihjauksille" ( vähän väliä ehdottelevat ties mitä opiskelujuttuja ja kehottavat katsomaan netistä sopivia vuokrakämppiä)?? Ja tiedoksi olen ihan tavallinen tyttö jolla on kyllä intoa opiskeluun jne. mutten ihan heti lukion jälkeen vain jaksaisi!
ÄÄÄH!! Ymmärrän kyllä että he toivoisivat mun jo aikuistuneen ja menevän opiskelemaan, mutta en vain ole vielä löytänyt mitään mieluista opiskelupaikkaa.. Töitäkin on niin vaikea saada, varsinkin kun ei ole kuin lukio koulutus..
Mitä tehdä noille vanhempien "vihjauksille" ( vähän väliä ehdottelevat ties mitä opiskelujuttuja ja kehottavat katsomaan netistä sopivia vuokrakämppiä)?? Ja tiedoksi olen ihan tavallinen tyttö jolla on kyllä intoa opiskeluun jne. mutten ihan heti lukion jälkeen vain jaksaisi!
Vastaukset 10
Vanhimmat
vaan tienaa enemmän.
Juuri tämä ylioppilaiden työnsaannin vaikeus yms saavat kyllä ihmettelemään miksi sitä lukiota niin ylistetään amikseen verrattuna?
Itse kävin amiksen, eikä se nyt suurta apua tuonut työllistymiseen, kun tällä paikkakunnalla ei satu olemaan kovin paljoa töitä. Duunareiden palkat eivät ole suuria ja sen takia jatkan itse opiskelua
ei sitten mitenkää, huoh!
Yhtä paljon kuin sinun huohottelusi
Kade.
Itte haluisin lähtee toiselle paikkakunnalle ensivuonna opiskelemaan mutta en usko että se on mahdollista. Pääosin siksi että vanhemmillani ei ole aikomustakaan päästää minua. Tosin olen nyt vasta 15-vuotias (ensi kesänä siis 16). Toisaalta he voivat olla oikeassa. Ettei minusta olisi siihen mutta siellä vain olisi niin paljon paremmat olosuhteet..
Toisaalta ymmärrän vanhempiasi. He ovat hoitaneet ja huolehtineet sinusta 18vuotta. Enemmän tai vähemmän siivonneet jälkiä, hoitaneet asioitasi, maksaneet kulujasi jnejne. Ehkä heille alkaa riittää, vielä kun he tietätävät sinun kykenevän hoitamaan jo omat asiasi niin se voi turhauttaa.
Miksi et haluaisi muuttaa?
Siksi että sinun pitäisi itse huolehtia itsestäsi, etkä voisi elää enää toisten siivellä?
Vai onko sulla oikeasti joku hyvä syy, et tunne olevasi valmis tai jotai muuta vastaavaa?
Kerro nuo ensin.
Vanhemmat voi olla huolestuneita siitä, että miten tulevaisuutesi käy. Opiskelemaan tai työelämään - pakkohan sitä on jotain tehdä. Meillä tytär pitää välivuoden opiskeluissa. Haluaisi muuttaa toiselle paikkakunnalle - mutta millä helvetin rahalla? Asuntojen vuokrat on n. 450 € minimissään, ja siihen 2 - 3 takuuvuokraa päälle. Minun on mahdottomuus sellaisia summia taikoa. Siksi olenkin jäkättävä ämmä, joka aina aukaistessaan suunsa huutaa - sanoo tytär. Joka helvetin asiasta tulee riitaa. Rakastan lastani, mutta en jaksa tätä. Olisko sinun aika kuitenkin ottaa askel eteen päin, ja muuttaa omillesi, ettei tilanne menisi samanlaiseksi.
ketä pyydät avuksesi? Kiroat eli pyydät pahan voimia apuun... Siinä syy riitoihinne. Se osoite ei tuo hyvää.
Väsymys on luonnollista, mutta kärsivällisyydellä pääsee aika pitkälle.
Oma lapseni joutuu asumaan meidän nurkissa samassa talossa omassa asunnossa. Hän kaipaa muualle, kun ei ole sopeutunut tähän talon pitoon. Näemme liikaa hänen elämäänsä. Siis hänen mielestään.
On meitä moneksi, toinen kaipaa pois ja toinen pysyisi kotonaan.
Noin nuori ei ole välttämättä kypsä omilleen, vaikka sitä täysi-ikäisyydeksi väitetäänkin. Vanhemmuus ei myös lopu lapsen omilleen lähtemisessä.Tukena voi olla tarpeen tullen ja pikkuhiljaa ne rahan käsittelytaidotkin olisi opittava.
Kaivele yhteishaulla esiin kaikki mahdollisuudet, jotka sinulla aloittajalla siis on. Opiskele ammatti ja ala hakemaan aktiivisesti töitä. Soita firmoihin ja esittäydy reippaasti. Sitä aktiivisuutta vanhempasi kaipaavat sinulta.
Siis minulle väsyneellekö tuo viesti oli osittain. Vai pahan kiroamista...per...e voin kirota kyllä lisää, ja olla vastuuntunnoton vanhempi. Jos mikä ottaa aivoon, niin ne ovat nämä syyllistävät ja tuomitsevat viestit. Niin kuin sanoin jo, että rakastan lastani - näytä minulle perhe, missä ei riidellä, vaan eletään taspainossa! Meillä huudetan ja kiroillaan - silti rakastatetaan puolin ja toisin.
Meillä ei riidellä eikä kirota. Tasapaino menee kyllä välillä, mutta ei sitä toisiin tarvitse purkaa. Jos itsellä on paha olla niin ainakin viimeisenä se omaan lapseen puretaan.
Niin. Ensinnäkin, ammattikoulu on siitä hyvä, että siellä on työharjoitteluita.
Näissä työharjoittelu paikoissa voit tyrkätä kenkää oven väliin, tekemällä työsi
hyvin ja panostamalla siihen. Työharjoittelu paikan omistaja varmasti tämän huomaa
ja saattaa jopa tarjota sinulle työpaikkaa.
Ja se työnhaku. Töitä on vaikea saada jos on ronkeli. Jostain on pakko aloittaa.
Itse olin pitkään työttömänä, mutta siihenkin kyllästyy.
Aloin soittelemaan, ja sain paikan eräästä firmasta. Kyllä, siivoajana.
Työajat ovat joustavat, työnantaja mukava ja palkka erittäin hyvä minun
mittapuun mukaan, 10 e/h. Ottaen huomioon että olin valmis tekemään mitä tahansa työtä, josta ajattelin korkeintaan saavani sen 8 e/h.
Kyllä niitä töitä saa, kun alkaa vaan ottamaan asioista selvää.
Pidä välivuosi, hae itsellesi työpaikka, kerää tekemälläsi työllä rahat ensimmäiseen
vuokraan jne. siitä se lähtee.