Kirjoitan tänne, vaikka kyse onkin rotukoirasta, sillä asia koskee kai laajemmin ja yleensäkin koiria, vai onko näin`?
Eli Saksanpaimenkoiramme sai pentuja kuukausi sitten. Koira on ollut aina tooodella kiltti eikä koskaan ole ärhennellyt, päinvastoin, jos lenkillä joku tuntematon on tullut silittämään, koiramme antaa rapsuttaa ja ottaa sen kiitollisena vastaan jne.. Mutta.. tosiaan kuukausi sitten syntyi pennut niin koiramme käytös vieraita kohtaan on muuttunut. Ulkona hän on samanlainen kuin ennenkin, mutta jos meille tulee vieraita.. hän murisee, on todella varauksellinen eikä päästä heitä lähellekkään pentulaatikkoaan. Uudet pentujenomistajat haluaisivat pian tulla jo pentuja katsomaan, mutta vielä se tuntuu täysin mahdottomalta. Onko tämä normaalia ja koska olisi odotettavissa muutosta? teemmekö väärin jos kiellämme murisemasta, sen hän uskoo.
Eli Saksanpaimenkoiramme sai pentuja kuukausi sitten. Koira on ollut aina tooodella kiltti eikä koskaan ole ärhennellyt, päinvastoin, jos lenkillä joku tuntematon on tullut silittämään, koiramme antaa rapsuttaa ja ottaa sen kiitollisena vastaan jne.. Mutta.. tosiaan kuukausi sitten syntyi pennut niin koiramme käytös vieraita kohtaan on muuttunut. Ulkona hän on samanlainen kuin ennenkin, mutta jos meille tulee vieraita.. hän murisee, on todella varauksellinen eikä päästä heitä lähellekkään pentulaatikkoaan. Uudet pentujenomistajat haluaisivat pian tulla jo pentuja katsomaan, mutta vielä se tuntuu täysin mahdottomalta. Onko tämä normaalia ja koska olisi odotettavissa muutosta? teemmekö väärin jos kiellämme murisemasta, sen hän uskoo.
Vastaukset 21
Vanhimmat
varsinkin kun koiranne lenkillä on samanlainen kuin ennenkin,sisällä vaan suojelee pentuja ehkäpä tarpeettoman paljon.
Omakohtaisesti ei ole noin käynyt,mutta joskus jonkun pentueen emä on murissut kun olen pentuja käynyt katsomassa,kyllä siitä on selvitty kahdella tapaa:vieras ei koske pentuihin emän läsnäollessa laisinkaan,murinasta on koitettu hieman antaa palautetta koiralle että tarpeetonta on.Useimmat ihmiset ymmärtää että emä murisee pentujen takia eivätkä sen tähden juokse karkuun.Anna pennunkatsojien tutustua emään ulkona ilman pentuja ja kun menette pentuja katsomaan,jättäkää emä pois matkasta.
tuo käytös...hyvinkin jopa siihen asti että viimeinenkin pentu on talosta poissa.
Ei vaan ole kiva, kun koira on oikeasti todella hyväsydäminen ja -käytöksinen, niin nyt pennunomistajat saavat väärän kuvan, yritä siinä sitte kertoa ettei ole koiran tapaista..
useimmat tosiaan ymmärtää sen oikein hyvin ja kun esittelet emän ensin siellä ulkona niin tuskin pitävät vihaisena koirana =)
Niin ja onnea pennuista vielä :)
Montako pentuetta sinun koirillasi on ollut ?
pentue on päivänvalon nähnyt,kuinka niin?
Ei kaikki emät suojele pentujaan niin kovin,ei esimerkiksi tulevan vinttarin emä,ihan sille oli ok,että pidin pentuja sylissä.
Tiesin jo kyllä kysyessä, ettet kykene vastaamaan.
vastasin sulle jo,kato prkele koiranetistä ja lisää pari ennen kennelnimeä jos niin kiinnostaa,montakos pentuetta sinulla on,mitä rotua/ja,milloin synty,miksi,minkävärisii?????HALOO
Tuonkin tiesin että perkeleitä alkaa satamaan kun kysyn vaikeita.
vaikeeta on,pari jal.netistä löytyvät vai etkö osaa käyttää???Ja mikset itse vastaa sitten mihinkään??????
Siinpäs siulle miättimist, miks e vastaa =DD
myös muiden yksityisasiat näyttäs olevan sun omia.
mun asioitani kyselet???
erittäin osuva kommentti ;)
oli varsinainen raivopää silloin kun pennut olivat pieniä. Se oli pakko laittaa toiseen huoneeseen kun kävimme eka kertaa katsomassa pentuja, ja siellä se rähisi ja yritti tulla ovesta läpi. Minun kohdalle ei kyllä ole ikinä sattunut yhtä raivokasta emää, ja siitä nyt viimeiseksi olisi uskonut moista, kun se oli äärettömän ihmisrakas koira.
Pentujen ollessa luovutusiässä se oli kuin toinen koira. No, samanlainen lössykkä kuin tuosta minun koirasta tuli. :) Sieltä oli jo haettu useita pentuja kun kävin siellä seuraavan kerran, ja emä tuli häntää heilutellen vastaan, kerjäsi rapsutuksia ja pentujen suhteen näytti koko olemuksellaan olevansa niin kyllästynyt niiden hoitamiseen että "ottakaa ja viekää vaikka kaikki". :D
Viime vuonna taas kun olin mukana katsomassa pieniä sakemannipentuja, joiden emällä oli oikein virallisesti "voimakas suojeluvietti", niin ei sillä haukulla ollut mitään sitä vastaan että vieraat tulivat hänen lapsukaisiaan silittelemään. Se otti meidät ylenpalttisen ystävällisesti vastaan, ja kipaisi välillä ulkona "omilla asioillaan" kun me seurustelimme mustien möykkyjen kanssa. :D Kaipa se on ihan yksilöstä kiinni, miten suojelevainen on pentujen ollessa pieniä?
olla kyse siitä mikä luottamus koiralla on emäntäänsä/isäntäänsä? jos koiralla on hyvä luottamus niin uskoo että omistaja suojelee myös pentuja. se oli pieni ajatus vaan...
ekat pennut ja ne on pieniä. koira ei varmaan itsekkään tiedä miten tilanteessa pitäisi toimia. jos emäntä itse on epävarma niin se heijastuu koiraan. ja silloin koirasta tulee epävarma.
olet kasvattanut?
Mistä typeryyden laarista jakelemasi "viisaudet" ammennat?
että sekin vaikuttaa, ja ehkä ihan se, että millaisia kokemuksia koiralla on muuten ollut vieraiden ihmisten kanssa. Jos joku vieras on joskus lähestynyt pentuja niin että koira on jotenkin säikähtänyt, niin kai se on sen jälkeen epäluuloisempi.
kasvattanut yhtäkään pentuetta, toivottavasti joku oikein monet pennut maailmaan saattanut korjaa jokaikisen typeryyden mitä kirjoitan.
eri aikaan, kun pennut, vaikka ulkona, kun on sattunnut oikeassa elämässä, ei virtuaalimaalimmassa tapauksia, kun emo on ollut suojeleva pennuista pennun ostajille murissut ja ollut hermostunnut, pentu on tullut emoa liiaan lähelle on emo näykkäisyt pentua puoli vahingossa. Elämä pentujen kanssa on mukavaa, onnea sakemannin pennuista.