Hei te miehet! Kertokaapa... Kun te vastaatte deitti-ilmoitukseen, niin onko tarkoituksenne etsiä vain joku joka toimii vähäkuluisena ilotyttönä.
En ruvennut moiseen, kun kuukauden, vähän toista kirjoittelun jälkeen kirjekaveri kertoikin jo asuvansa erään naisen kanssa.
Oli aluksi jättänyt tämän seikan kertomatta.
Aika paljon minua loukkasi, kun olin, ja olen vieläkin ettimässä elämäntoveria, tai vakituista miesystävää vapaasta ihmisestä.
Vielä tämä mies sitten lähetti kootut selitykset, etten muka ymmärrä missä tilanteessa hän on...käsittääkseni ymmärsin kyllä vallan hyvin.
Ottakaa ihmiset kantaa siihen, olenko vanhanaikainen... Tai etsinkö muka täydellisyyttä, jos vapaata miestä, joka joutaa johonkin kunnolliseen ihmissuhteeseen.
En ruvennut moiseen, kun kuukauden, vähän toista kirjoittelun jälkeen kirjekaveri kertoikin jo asuvansa erään naisen kanssa.
Oli aluksi jättänyt tämän seikan kertomatta.
Aika paljon minua loukkasi, kun olin, ja olen vieläkin ettimässä elämäntoveria, tai vakituista miesystävää vapaasta ihmisestä.
Vielä tämä mies sitten lähetti kootut selitykset, etten muka ymmärrä missä tilanteessa hän on...käsittääkseni ymmärsin kyllä vallan hyvin.
Ottakaa ihmiset kantaa siihen, olenko vanhanaikainen... Tai etsinkö muka täydellisyyttä, jos vapaata miestä, joka joutaa johonkin kunnolliseen ihmissuhteeseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos elämänkumppania etsit niin netti/deitti-ilmoittelu on kyllä aivan väärä konsti.
ola että joku etsii sellaistakin.
Itse vastailin aikoinaan tollaisiin ilmoituksiin mutta tuntui että niillä henkilöillä joille vastailin etsivät jotain todella täydellistä miestä.
Kun esim.kerroin että asun yksin kerrotalossa ja kerroin että mitä teen työkseni niin voipa olla että kirjoitelu alkoi hiipumaan vaikka kuitenkin olen ollut kunnollinen ja työtätekevä mies ;=)))
En mitään ihmemiestä, mutta jo akalliset ovat poissuljettu osa... Minua etoo kun ajatytelenkin, että minun pitäisi olla joku pyhäpäiväinen panopuu, eikä itsekunnioitus ihan salli sitä. Ja kunnioitus toisten parisuhteita kohtaan.
Esittelisinkö ukkonani ukkomiehen pojilleni?
Tai mitä arkea voisi ukkomiehen kanssa elää, ja millaisia iloja ja suruja sen kanssa jakaisin?
Kyllä kelpaa suht alkoton, köyhäkin, kunhan ei ole niin typerä, että leikkii monen naisen pelejä... minä ymmärtäsin että ihmisellä on tekemistä yhdessäkin kunnolleen hoidetussa ihmissuhteessa.
oikeassa onhan se väärin jo tollalailla valehdellaan että ei ole mukamas muijaa ja haetaa vaan seuraa sit toisesta ihmisestä.Minusta toikin asia on että siinä pitäisi olla peli rehellistä niinkuin on muussakin elämässä,mutta ikävä kyllä meitä on niin moneenjunaan :=(
Onhan totta kuten aiempi kommentoija sanoi. Virtuaalimaailma ei ole aina sama kuin todellisuus.
Onhan se niin että huijarit saavat oman elämänsä kuulostamaan hienommalta ja siten naiset valitsevat heidät mailikaveriksi. Sitten ihmetellään kun asia ei olekkaan niin. Ja taas todelliset ihmiset yrittävät olla rehellisiä ja siten kuulostavat tylsiltä.
Ja jos taas mies yrittää kovasti tehdä asioita löytääkseen keskustelukumppania, niin hänet leimataan epätoivoiseksi joka ajaa loputkin kiinnostuneet pois.
Eli kerro mielummin miten haluaisit että miehet esittäytyvät netissä. Taitaa olla hieman taidonpuutettakin. Yleensä naimisissa olevat tietävät paremmin miten naisia pitää puhutella. Siksihän he ovat naimisissa.
Mutta ei kaikilla ole tarkoitusta huijata ja et sinä ole vanhanaikainen. Mutta ole varovainen.
Valitettavaa, mitä koit. Miehissä ja naisissa on aina liikkeellä "tahtoo-vielä-enemmän"-tyyppejä.
Ikääsi en tiedä, mutta minusta ainakin on hienoa, että arvostat itseäsi niin paljon, ettet aloita suhdetta varattuun.
Minulle myös "tarjottu" tällaista vaihtoehtoa. Loukkasi; uskon olevani enemmän kuin "toisen naisen" arvoinen.
Aurinkoista kevättä ja etsimisen ja löytämisen riemua!
Vähän helpotti, etten olekkaan ajastani jälkeen jäänyt kummajainen...
Netin välityksellä miehet vois heti kertoo mitä ovat, se säästäisi parinhakijat monelta surulta.
Enkä ole edes tylsä. 35 pian valmistunut mediapuolen ihminen, jolla riittää kiinnostusta niin animaation tekoon, kuvittamiseen kuin kirjoittamiseenkin.
Ja kaikkein eniten minua huvitti se, että taitoni pitäisi hukuttaa jonninjoutaviin "suhteisiin"... Minulla ei ole aikaakaan etsiä livenä miesväkeä, joten siksi kokeilin deittiä... Mutta oli eka ja vika kerta kyllä!
Deitti ilmoitusten perusteella parin hakua harrastavat ihmiset ovat mielestäni erittäin sosiaalisesti kyvyttömiä, epätoivoisia ja mielikuvituksettomia. Sen oikean löytää vain ja ainoastaan tutustumalla henkilökohtaisesti. Tämä on siis tietenkin vain minun henilökohtainen mielipiteeni.
Kyvyttömyyteni liittyy arkien ajankäyttööni.Pääsääntöisesti vähintään kymmenen tuntia vuorokauteen kuluu tekemiseen, loput lepoon ja lapsilleni.
en koe itseäni kyvyttömäksi, jos en hypiskele baareissa, tms... Ja harrastuksissani liikkuu enemmän asioista kuin ihmisistä kiinnostunutta väkeä.
Lisäksi asun alueella, jossa törmää useammin vanhempiin ja ihan koululaisiin kuin ikäisiini!
Kyllä mahdollisuuksia aina on olemassa löytää kumppaneita. Eikä mahdollisuudet lopu vaikka asuisi millä alueella tahansa. Deitti tuttavuudet tuottavat paljon hankalampia tilanteita ja pahempia pettymyksiä kuin henkilökohtaisesti tavatut henkilöt. Eikä sovi unohtaa sitä, että harrastusten parissa oleviin ihmisiin voi tutustua paremmin, kunhan muistaa sellaisen elämän tosi asian että tietystä henkilöstä ei kukaan muu kanna huolta kuin henkilö itse, eli kaikkien ihmisten seurassa voi kiinnostuksen kohteisiin ja keskukstelun aiheisiin itse vaikuttaa josko silloin ei voi olla porukan ja massan mukana laahautuja vaan pitää löytyä rohkeutta ottaa ohjat omiin käsiinsä terveellä itseluottamuksella.
Arjen ollessa macilla istumista nuorempien seassa, ja muun ajan kuluessa lapsille.
Mutta onpahan tullut keskusteluun se ongelma, mikä monia parinsa hakijoita kohtaa:
Onnenonkijat, jotka ottavat paljosta enemmän, ja loukkaavat sillä toisella tavalla ajattelijoita. Kokemukset tekevät ihmisistä varovaisia, ettei oikein uskallakkaan...