Putoanko kärryiltä?

Kevät on ja muuttolinnutkin palaavat.
Ihminen on vähän myös kuin muuttolintu.

Minä olen muuttanut useinkin elämäni
aikana,ja aina olen potenut ikävää.

Mutta sitten aina ajattelin,että pääseehän
sitä käymään vanhallakin seudulla.

Nykyään on niin hyvät kulkuyhteydet,jos ei
itse omalla autolla pääsekkään.

On sinulla lapsi perheineen siellä,tasoittamassa
niinsanotusti laskua uuteen ympäristöön.

Ei ihminen ole koskaan liian vanha,tottuakseen
uuteen ympäristöön.

Ainoa kaihertava asia kuitenkin on vanhat
ystävät ja naapurit.

En kuitenkaan tiedä onko 60 niinsanotusti
onnellinen muuttaja tuskin.

Mutta kyllä se sopeutumista varmasti vaatii,
onhan se hyväpuoli,että lapsuutesi kotiseutu
on lähellä.

Kyllä saa uusia ystäviä,jos käy jossain
kerhoissa,tai vaikkapa eläkeläisriennoissa.

Ainoa mistä minä olen hyvin ikävöinyt
takaisin oli Ruotsi,sitä en ymmärrä
vieläkään,miksi en viihtynyt siellä.

Ystäviä oli siellä,entisiä ja uusia tuli,
mutta kotosuomeen vain kaipasin.

Kotikonnuille monikin palaa vanhempana,
jos on mahdollisuus.

En osaa muuta sanoa,kuin muuta jos siltä
tuntuu,mutta älä tee vastoin omaa
tahtoasi mitään.

Jos päätät muuttaa niin kyllä sinä
sopeudut,ystäviä tulee uusia,ja olethan
lähellä lapsesi perhettä.

kyllähän sitä noin nuorena viel voi muuttaa;)))

on se kumma ku ihminen vanhenee ei heti olekkaa kimpsujaan pakkaamssa jos muutosta puhutaa, sitä alkaa miettimää muuttaako vai eikö,niinko siekii nyt.:))

etkös sie ollu siel italiassa. varmaa sinne muuttaes suomesta nuorenpana, et niin kovast pohtinu ja ollu epävarma muutosta,ko nyt aikuisena.:))

nuorena ihminen sopeutuu noppeesti uusiin tilanteisiin ja uuteen elin ympäristöö.hää mielellää haluaakin vaihtelua ja uutta haastetta.

vaik sitä olis mite vetreessä kunnossakin vanhempana,mutta mieli ei kuitenkaa sopeutu ennää niin helposti uudistuksiin tai asiaa puntaroi ainakin monelt kantilt.

miekii pohdin jalmarin jälkee josko muuttasin kaupunkii, ko tunsin täällä korvessa itsein niin yksinäiseks.

siin se män tuumailessa melkee 10 vuotta enneko totesin, etten mie ennää voi kottoo mihinkää lähtee,täält ko mie lähen, niin se on, se viimenen matka .

mutta sie ko et olekkaa yksin muuttamassa sinul on mies ja lähemmäs lastakin muutat, niin ne varmaa puoltaa muuttamista. mutta kyllä tuommosii aatoksii tulee kuitenkin.

sinulla muutos näkkyy olevan paljo hyvvii puolii tuokii, kun on isompi paikka ja harrastuksii voip hakeutuu jos tuntee yksinäiseks ja sieltä monast saap uusii ystäviikin.

sie tunnut olevan tiukast elämäs kiinni jote uskon että kyllä sie kärryillä pysyt.:))
olis tosi mukavaa kuulla kun kaikki tapahtuu, mite helppoo tai vaikeeta se on.
terveisin lyyli.

Minulla on tällä hetkellä 26. osoite elämäni aikana. Nuorena muutto oli vaikeata kun kaverit jäivät.
Mutta olen oppinut asennoitumaan siten, että kotini on siellä missä on tutut esineet ympärillä.
Entinen on jäänyt ja jotain uutta ja jännittävää on edessä.
Olen viihtynyt joka paikassa missä olen asunut, enkä ole kaivannut takaisin johonkin erityiseen paikkaan.

Ikää on tullut lisää ja nykyiselle asuinpaikkakunnalle muutin pian pari vuotta sitten.
Uskoin, että tämä on ehkä minun viimeinen asuinpaikkani ennenkuin joudun johonkin hoitolaitokseen tai vanhustentalolle.
Aikahan sen näyttää.

Viihtyminen ja ystävien saaminen riippuu paljon omasta itsestä, kuinka sosiaalinen on.
Ensi alkuuun saa varmaankin nähdä hiukan ylimääräistä vaivaa, kahvitella naapureita, ottaa yhteyttä kun jotakin kiinnostavaa tulee esille.

Kyllä se siitä menee, Kirsikka!
Minäkin olen valmis muuttamaan vielä kerran elämässäni (ennen vanhainkotia) unelmataloon meren rannalle!