Intomielell' viikonloppuu vuotan,
sydämmessäin siihen näet luotan,
ett' pääni jälleen viinaa täyteen saan,
jälleen kerran mä pääsen humalaan!
Humalassa hulluna heilun hei,
viina ja rööki kaikki rahat vei!
Mut se haittaa mua nyt yhtään ei,
kun perseess' soi ruma rillumarei!
sydämmessäin siihen näet luotan,
ett' pääni jälleen viinaa täyteen saan,
jälleen kerran mä pääsen humalaan!
Humalassa hulluna heilun hei,
viina ja rööki kaikki rahat vei!
Mut se haittaa mua nyt yhtään ei,
kun perseess' soi ruma rillumarei!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaihtoehtoinen säkeistö:
Humalassa hulluna heilun hei,
kossu ja kalja mun rahat vei,
mutt' se haittaa mua nyt yhtään ei,
kun korviss' se ruma rillumarei!
Intomielell' viikonloppuu vuotan,
sydämmessäin tähän näet luotan:
mä pääni jälleen viinaa täyteen saan,
jälleen kerran mä pääsen humalaan!
Siis...
Humalassa hulluna heilun hei,
kossu ja kalja mun rahani vei!
Mut se haittaa mua nyt yhtään ei,
kun perseess' soi ruma rillumarei!
Odotan minäkin ryyppäystä roimaa
Saa pohjalta pullon elämään voimaa
Karskisti kohkataan kännissä varmaan
Sillä kirkastan taatusti elämän harmaan
Aamuyöllä jo vatsassa kiertää
Hikiset sukat kengässä hiertää
Se on oikea meininki hommissa näissä
Kun on muutama litra viinaa päissä
Roimasti roiskahtaa oksennus ulos
Pian katsottavana on nurmella tulos:
Aamuauringon valossa kimmeltää
Minun oksennuslänttini uljas tää
Teknisesti varma ja realistinen runo. Nautin lukemastani.
voinen vielä heittää tällaisen pienen jutun:
Minä aukiolla kahvia join.
Kaverit vieressä pulloa
kallisti. Nauru raikui, laulukin
soi.
Katsoin, kuuntelin. Kaverit
mukaansa pyyteli.
Ei ollut se renttusakkia. Ei.
Sen vaatteista jo näki. Oli
joukossa naisiakin. Osa
miehistä keikisteli kuin käki.
Tuli mieleeni Räkähuuli,
Friedrich viiksiniekka. On
kummallakin suussansa
miekka.
Niin pieni, niin suuri.
Tämä miekka ei puolusta, ei
elämää pohjusta. Tämä miekka
sanoina suustansa tulvii.
Niin suuri. On mielessänsä
miekan juuri.
Runo.