Olen kuin villisusi vailla laumaa.
Minä olen arka, varovainen.
Katselen sinua piilostani.
Lähesty liian nopeasti,
minä pakenen.
Ole paikoillasi, rauhassa.
Tulen kyllä luoksesi.
Aja minut nurkkaan,
minä puolustaudun.
Puhu hiljaisella äänellä, ystävällisesti.
Minä kuuntelen.
Kosketa minua pehmeästi, hellästi.
En kavahda kättäsi.
Kun luotan sinuun, se on syvää.
Älä petä minua.
Kun olen ystäväsi, puolustan sinua henkeni kaupalla.
Seison vierelläsi.
Aina.
Minä olen arka, varovainen.
Katselen sinua piilostani.
Lähesty liian nopeasti,
minä pakenen.
Ole paikoillasi, rauhassa.
Tulen kyllä luoksesi.
Aja minut nurkkaan,
minä puolustaudun.
Puhu hiljaisella äänellä, ystävällisesti.
Minä kuuntelen.
Kosketa minua pehmeästi, hellästi.
En kavahda kättäsi.
Kun luotan sinuun, se on syvää.
Älä petä minua.
Kun olen ystäväsi, puolustan sinua henkeni kaupalla.
Seison vierelläsi.
Aina.
Vastaukset 2
Vanhimmat
:0)
runosi sanoma osui, osui syvälle minuun.
Ja asia, mihin erityisesti kiinnitin huominoni on tämä;
' Kun luotan sinuun, se on syvää.
Älä petä minua.
Kun olen ystäväsi, puolustan sinua henkeni kaupalla.
Seison vierelläsi.
Aina '
Tiedätkö miksi ? En usko, miten voisitkaan.
Siksi, että kuvittelin juuri noin vielä vuosi sitten.
Mutta, mutta - Ystävä ei ollutkaan ystävä vaan
paljastui lopulta selkään puukottajaksi.
Runosi sai muistot heräämään henkiin.