Kaarnalaivan tein rakkaallein. Sen suuresta kaarnanpalasta tein. Vuolin rungosta tukevan ja turvallisen aivan seuraten neuvoja isoisien.
Keskelle laivaa kaiversin sen lastiruuman rakkauden. Sinne pakkasin kaiken rakkautemme ja kaiken myös sen mitä matkalla tarvitsemme
Sitten käymmekin pohtimaan mitä vielä laivassa tarvitaan
Mastojahan toki tarvitaan, että purjeet johonkin kiinni saa.
On tuohesta purjeet niinkuin pitääkin ja niillä seilaamme
Keskelle laivaa kaiversin sen lastiruuman rakkauden. Sinne pakkasin kaiken rakkautemme ja kaiken myös sen mitä matkalla tarvitsemme
Sitten käymmekin pohtimaan mitä vielä laivassa tarvitaan
Mastojahan toki tarvitaan, että purjeet johonkin kiinni saa.
On tuohesta purjeet niinkuin pitääkin ja niillä seilaamme
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aivan ihana runo sinulla!
Tässä on pikkuruno lahjaksi
Lapsuudestani :)
Pikkuinen laiva ui lujaa
Alusta itään ja sitten etelään
Se tullessaan tuo
Lahjaksi aarteet
Kannella reippaat
Merimiehet
Ympäri juoksevat
Kannella pienet hiiret
Kiirehtivät
Ja kovasti huutavat
Mutta kapteenina kokeneena
On Perämies-Ankka
Hei, tuolla on maa!
Hän sanoo kovaa
Maihin nousuun!
Nyt!
:)
Hyvää yötä !
Minäkin kirjoitin kaarnalaivasta joskus seuraavan runopätkän:
~ Uitan kaarnalaivaa ~
~
pieni rohkea kaarnalaiva
ajatustani kauneinta kantaa
myötätuulessa jo lähestyy
ajatustesi kotirantaa
~
... "etäsuhteen" kaipaavia ajatuksia tuolloin uitin...
Ui kaarnalaivasi.
Kapteenina
Koukku.
Kukapa muu.
Aava meri ja tuuli
ajatuksena kuljettaa
oppaana tähdet ja kuu.
Milloin saapuu.
Odotan,,,näkyykö jo
horisontissa:)
no, onhan se niin, että tuohta tarvitaan seilaamiseen, mutta että rakkausrunossa. :)